H. R. Giger

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
H. R. Giger
H. R. Giger vuonna 2012.
H. R. Giger vuonna 2012.
Syntynyt 5. helmikuuta 1940
Chur, Sveitsi
Kuollut 12. toukokuuta 2014 (74 vuotta)
Zürich, Sveitsi
Kansallisuus sveitsiläinen
Ala kuvataiteilija, kuvanveistäjä
Signeeraus Hans Ruedi Giger-signature.jpg
Taiteen reunoilla

Hans Rudolf (Hansruedi) Giger (5. helmikuuta 1940 Chur, Sveitsi – 12. toukokuuta 2014[1] Zürich, Sveitsi) oli sveitsiläinen kuvataiteilija. Giger tunnetaan omaleimaisesta tyylistään, jota hän kutsui ”biomekaaniseksi taiteeksi”: koneet ja ihmiskehot sulautuvat yhteen ja maisemat ovat painajaismaisia. Giger käytti usein seksuaalista ja satanistista kuvastoa. Hänen maalauksestaan Landscape XX (jota Dead Kennedys käytti albumin Frankenchrist mukana tulleessa julisteessa) nostettiin oikeusjuttu Yhdysvalloissa.

Giger sai vaikutteita muun muassa Salvador Dalín ja Jean Cocteaun taiteesta ja Sigmund Freudin kirjoituksista. Hän näki painajaisunia, piti niistä päiväkirjaa ja alkoi maalata ja piirtää niitä.[2] Lukion jälkeen hän opiskeli arkkitehtuuria ja teollista muotoilua Zürichin taideteollisessa korkeakoulussa (Hochschule für Gestaltung und Kunst Zürich). Hän julkaisi biomekaanista taidetta ensimmäisen kerran vuonna 1977 portfoliossaan Necronomicon. Painajaismaiset kuvat herättivät välittömästi elokuvaväen mielenkiinnon, ja 20th Century Fox -tuotantoyhtiö palkkasi Gigerin suunnittelemaan kehitteillä olleen Alien – kahdeksas matkustaja -elokuvan visuaalisen asun. Giger voitti työstään Oscar-palkinnon. Tämän jälkeen Hollywood on käyttänyt Gigeriä jatkuvasti, esimerkiksi kauhuelokuvissa Poltergeist ja Peto – The Species.

Giger on suunnitellut myös lukuisia levynkansia artisteille, kuten Celtic Frostille, Danzigille ja Debbie Harrylle. Giger myös ohjasi kaksi Debbie Harryn musiikkivideota vuonna 1981. [3] Necronomiconin jälkeen Giger julkaisi muun muassa kirjat Necronomicon II, Biomechanicks, New York City, Alien, Arh ja The Mystery of San Cottardo. Giger asui sittemmin Sveitsissä. Siellä hän omisti useita ravintoloita, jotka hän oli sisustanut omaan tyyliinsä.

Tampereen taidemuseossa oli vuonna 2010 esillä H. R. Gigerin elokuvaretrospektiivinäyttely H. R. Giger: Art–Design–Film. Näyttelyssä esiteltiin muun muassa luonnoksia ja suunnitelmia, joiden pohjalta Gigerin tunnetut elokuvahirviöt toteutettiin.[4] Helsingin edustalla sijaitsevasta Harakka-saaressa on Gigerin vuonna 2003 State of Sabotage -mikrovaltiolle tekemä teos Sabotage.[5]

Giger asui ja työskenteli Zürichissä. Hänen puolisonsa Carmen Maria Scheifele Giger työskentelee Giger-museon johtajana.

Giger kuoli vuoden 2014 toukokuussa sairaalassa, jonne hän joutui kaaduttuaan portaissa.[6][1]

Kuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gigerin teos Birth Machine.

  • Kitaravalmistaja Ibanezin Giger-mallisto.

  • Giger Baarin sisäänkäynti Churissa.

  • Sabotage, 2003, Harakan saari, Helsinki.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Deutsches Filminstitute - DiF e.V./ Deutsches Filmmuseum, H. R. giger, et al (suom. Käännös-Aazet Oy): H. R. Giger - Art * Design * Film. Tampere Juva: Tampereen Taidemuseo, 2010. ISBN 978-951-609-445-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b http://www.tagesanzeiger.ch/kultur/kino/Bericht-HR-Giger-ist-tot-/story/10859595
  2. ↑ Pettersson, Maria: Hans Rudolf Giger. Helsingin Sanomat. 14.5.2014. Viitattu 14.6.2014.
  3. ↑ H. R. Giger, Art * design * Film. 2010 sivut 52-55
  4. ↑ H. R. Giger: Art–Design–Film Tampereen taidemuseon sivuilla. Viitattu 28.11.2010.
  5. ↑ State of Sabotage (pdf)
  6. ↑ Alienin luonut H.R. Giger on kuollut: Esittelyssä synkeät visiot Nyt.fi. 14.5.2014. Viitattu 13.5.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=H._R._Giger&oldid=15808333