H. R. Giger
| H. R. Giger | |
|---|---|
 H. R. Giger vuonna 2012. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. helmikuuta 1940 Chur, Sveitsi |
| Kuollut | 12. toukokuuta 2014 (74 vuotta) Zürich, Sveitsi |
| Kansalaisuus | sveitsiläinen |
| Taiteilija | |
| Ala | kuvataiteilija, kuvanveistäjä |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.hrgiger.com | |
Aleksanteri Ahola-Valo | Andreas Alariesto | Annukka Grönlund | Martti Innanen | Einari Junttila | Arto Ali-Eskola | Edvin Hevonkoski | Enni Id | Aleksandra Ionowa | Alice Kaira | Matias Keskinen | Nikolai Lehto | Jussi Löf | Kalervo Palsa | Matti Rutanen | Veijo Rönkkönen | Ilmari Salminen | Olli Seppänen | Kaarina Staudinger-Loppukaarre | Vihtori Storck | Ilkka Juhani Takalo-Eskola | Heikki Tuomela | Ensio Tuppurainen | Sigurd Wettenhovi-Aspa
William Blake | Aleksanteri Ahola-Valo | Banksy | Jean-Michel Basquiat | Hieronymus Bosch | Salvador Dalí | Jean Dubuffet | Max Ernst | H. R. Giger | Alex Grey | Keith Haring | Edward Hicks | Frida Kahlo | Theodor Kittelsen | Mati Klarwein | Paul Kondas | Séraphine Louis | Gustave Moreau | Grandma Moses | Niko Pirosmani | Maria Primatšenko | Henri Rousseau
Hans Rudolf (Hansruedi) Giger (5. helmikuuta 1940 Chur, Sveitsi – 12. toukokuuta 2014[1] Zürich, Sveitsi) oli sveitsiläinen kuvataiteilija. Giger tunnetaan omaleimaisesta tyylistään, jota hän kutsui ”biomekaaniseksi taiteeksi”: koneet ja ihmiskehot sulautuvat yhteen ja maisemat ovat painajaismaisia. Giger käytti usein seksuaalista ja satanistista kuvastoa. Hänen maalauksestaan Landscape XX (jota Dead Kennedys käytti albumin Frankenchrist mukana tulleessa julisteessa) nostettiin oikeusjuttu Yhdysvalloissa.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Giger sai vaikutteita muun muassa Salvador Dalín ja Jean Cocteaun taiteesta ja Sigmund Freudin kirjoituksista. Hän näki painajaisunia, piti niistä päiväkirjaa ja alkoi maalata ja piirtää niitä.[2] Lukion jälkeen hän opiskeli arkkitehtuuria ja teollista muotoilua Zürichin taideteollisessa korkeakoulussa (Hochschule für Gestaltung und Kunst Zürich). Hän julkaisi biomekaanista taidetta ensimmäisen kerran vuonna 1969 portfoliossaan Biomechanoids[3], mutta uran kuuluisin portfolio on vuonna 1977 ilmestynyt Necronomicon.
H.R Gigerin ensimmäinen elokuvaprojekti oli Alejandro Jodorowskyn Dyyni-elokuva, johon hänen piti luoda Harkonnen-imperiumin visuaalinen ulkoasu[4]. Projektin kariuduttua niinikään mukana ollut Dan O'Bannon pyysi H.R. Gigeriä Alien - Kahdeksas matkustaja -tuotantoon, jossa O'Bannon toimi käsikirjoittajana[5]. H.R. Giger loi elokuvan nimihirviön sekä planeetalle syöksyneen aluksen ulkoasun ja sisätilat. Tästä työstään hän voitti Oscar-palkinnon parhaista efekteistä.
Gigerin luomuksia on nähty muissakin Hollywood -elokuvissa muutamaan otteeseen, esimerkiksi kauhuelokuvissa Poltergeist II ja Peto – The Species.
Giger on suunnitellut myös lukuisia levynkansia artisteille, kuten Celtic Frostille, Danzigille ja Debbie Harrylle. Giger myös ohjasi kaksi Debbie Harryn musiikkivideota vuonna 1981. [6] Necronomiconin jälkeen Giger julkaisi muun muassa kirjat Necronomicon II, Biomechanicks, New York City, Alien, Arh ja The Mystery of San Cottardo. Giger asui sittemmin Sveitsissä. Siellä hän omisti useita ravintoloita, jotka hän oli sisustanut omaan tyyliinsä.
Gigerin töitä on myös videopelissä Dark Seed (1992).[7]
Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tampereen taidemuseossa oli vuonna 2010 esillä H. R. Gigerin elokuvaretrospektiivinäyttely H. R. Giger: Art–Design–Film. Näyttelyssä esiteltiin muun muassa luonnoksia ja suunnitelmia, joiden pohjalta Gigerin tunnetut elokuvahirviöt toteutettiin.[8] Helsingin edustalla sijaitsevasta Harakka-saaressa on Gigerin vuonna 2003 State of Sabotage -mikrovaltiolle tekemä teos Sabotage.[9]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Giger asui ja työskenteli Zürichissä. Hänen puolisonsa Carmen Maria Scheifele Giger työskentelee Gruyèresissä sijaitsevan Giger-museon johtajana.
Giger kuoli vuoden 2014 toukokuussa sairaalassa, jonne hän joutui kaaduttuaan portaissa.[10][1]
Kuvia teoksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gigerin teos Birth Machine.
Kitaravalmistaja Ibanezin Giger-mallisto.
Giger Baarin sisäänkäynti Churissa.
Sabotage, 2003, Harakan saari, Helsinki.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Deutsches Filminstitute - DiF e.V./ Deutsches Filmmuseum, H. R. giger, et al (suom. Käännös-Aazet Oy): H. R. Giger - Art * Design * Film. Tampere Juva: Tampereen Taidemuseo, 2010. ISBN 978-951-609-445-1.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b http://www.tagesanzeiger.ch/kultur/kino/Bericht-HR-Giger-ist-tot-/story/10859595
- ↑ Pettersson, Maria: Hans Rudolf Giger. Helsingin Sanomat. 14.5.2014. Viitattu 14.6.2014.
- ↑ Biomechanoids portfolio Littlegiger.com. Littlegiger.com. Viitattu 24.11.2019.
- ↑ Frank Pavich: Jodorowsky's Dune (dokumentti) imdb.com. Viitattu 24.11.2019.
- ↑ Alexandre O. Philippe: Memory: The Origins of Alien (dokumentti) imdb.com. Viitattu 24.11.2019.
- ↑ H. R. Giger, Art * design * Film. 2010 sivut 52-55
- ↑ Kurt Kalata: Dark Seed hardcoregaming101.net. 16.10.2017. Viitattu 19.10.2021. (englanniksi)
- ↑ H. R. Giger: Art–Design–Film Tampereen taidemuseon sivuilla. Viitattu 28.11.2010.
- ↑ State of Sabotage (pdf)
- ↑ Alienin luonut H.R. Giger on kuollut: Esittelyssä synkeät visiot Nyt.fi. 14.5.2014. Viitattu 13.5.2014.
