Martti Innanen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Martti Mikko Sakari Innanen
Syntynyt 20. maaliskuuta 1931
Kuollut 3. joulukuuta 2014 (83 vuotta)
Taiteilijanimet Huuhaa
Kotipaikka Helsinki
Tyylilajit parodiamusiikki, huumorimusiikki, iskelmä, jazz
Ammatit muusikko, kirjailija, taidemaalari
Soittimet kitara

Martti ”Huuhaa” Mikko Sakari Innanen (20. maaliskuuta 1931 Helsinki[1]3. joulukuuta 2014 Helsinki[2]) oli suomalainen humoristinen iskelmälaulaja, kirjailija ja taidemaalari. Hän tuli tunnetuksi kappaleillaan ”Elsa, kohtalon lapsi”, ”Urjalan taikayö”, ”Gunnar vierasmaalainen” ja ”Kumiteräsaappaat”. Martti Innaselle on ainoana suomalaisena myönnetty yhdysvaltalaisen Billboard-lehden vuotuinen tunnustuspalkinto (1968).[1]

Martti Innanen teki myös ohjelmia Yleisradiolle, kirjoitti kirjoja ja piti naivistisen taiteensa näyttelyitä. Innasen lisänimi "Huuhaa" muotoutui hänen itsensä 1970-luvun yhdysvaltalaisten jazz-piirien innoittamana omaksumasta Hoohey-lempinimestä. Innanen itse ei pitänyt sen luomasta leimasta.[3]

Martti Innanen menehtyi 3. joulukuuta 2014 Meilahden sairaalassa Helsingissä lyhyen sairauden jälkeen. Hän oli kuollessaan 83-vuotias.[4]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martti Innanen syntyi Helsingin Sörnäisissä virkamiesperheen lapseksi. Hänen isänsä oli poliisi. Perhe asui vuoteen 1937 asti Toisella linjalla ja myöhemmin Ullanlinnan Pietarinkadulla. Koulua Innanen kävi ensin Tehtaankadun kansakoulussa, mistä hän siirtyi vuonna 1942 oppikouluun Helsingin Norssiin.[3] Norssin aikoina, noin 15-vuotiaana, Innanen löysi tavaramerkikseen muodostuneen parodisen ilmaisutavan.[1][5]

Muusikkoura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norssin päätyttyä vuonna 1949 Innasta eivät jatko-opinnot kiinnostaneet. Taide ja erityisesti jazz-musiikki oli viehättänyt häntä lapsesta asti, joten Innanen ryhtyi ammattimuusikoksi soittaen aluksi rumpuja. Vuonna 1952 hänen soittimekseen vakiintui kuitenkin kitara. Martti Innanen perusti vuonna 1954 oman MI-yhtyeen, joka läpäisi Yleisradion koesoittotilaisuuden, ja teki keikkoja tanssimusiikkia soittaen aina vuoteen 1964 asti. Sen jälkeen hän toimi kolme vuotta kitaristina Åke Sjöblomin yhtyeessä ja sitten vuoden Rolf Kronqvistin orkesterissa.[1]

Martti Innanen löi itsensä läpi vuonna 1967, jolloin hän levytti ensilevynsä, Erik Lindströmin säveltämän tangoparodian ”Elsa, kohtalon lapsi”. Single oli listaykkösenä neljä kuukautta,[1] ja sitä myytiin yli 25 000 kappaletta.[6] Sitä seurasivat samana vuonna niin ikään Innasen tunnetuimpiin kappaleisiin lukeutuvat ”Esteri, tyttö sadepisarain” ja ”Urjalan taikayö”. Myös Innasen esikoisalbumi Rakkauden ja onnensatumaan täysivaltainen suurlähettiläs oli myyntimenestys.[1] Parodioiden tekoon Innasta innoitti maaseudun tanssilavojen yleisö, jolla oli tapana vaatia yhtyeitä soittamaan tangoa. Innaselle tällaiset kehotukset olivat tulleet tutuiksi hänen kierrettyä Suomea tanssiorkesterien kitaristina.[7]

Vuonna 1968 Martti Innanen jätti vahtimestarin työnsä Yleisradiossa ja ryhtyi ammattimuusikkona vapaaksi taiteilijaksi. Samana vuonna Innanen osallistui ensimmäiseen Syksyn säveleen Erik Lindstömin säveltämällä ja Saukin sanoittamalla kappaleella ”Miesten mies”. Kyseinen tangoparodia sijoittui kilpailun kahdeksanneksi. Innaselta ilmestyi myös hitti, iskelmäparodia ”Gunnar vierasmaalainen”, jonka innoittamana Innanen teki seuraavan vuoden puolella viisi kuukautta kestäneen kiertueen Gunnar-nimisen pässin kanssa.[1] Innanen perusteli tempausta ironisesti sillä, että pässin täytyi kiinnostaa suomalaista yleisöä, koska se mainittiin ulkomaalaisena, ja siksi sen täytyisi olla ”jotain todella erikoista ja parempaa”.[7]

1970-luvulle tultaessa Martti Innasen keikkatahti ja suosio hiipuivat. Vuoden 1980 Syksyn sävel -kilpailuun Innanen osallistui kappaleella ”Marduusialainen kissantervauslaulu” ja häneltä ilmestyi samana vuonna albumi Kissantervaaja.[1] Innanen lopetti keikkailun 1980-luvun puolivälissä. Vuonna 2011 Helsingin Sanomille antamassaan 80-vuotishaastattelussa Innanen suhtautui laulu-uraansa nuivasti, eikä halunnut juuri puhua siitä. Hän kertoi kuitenkin oppineensa, että ”tämän umpitollon kansan musiikillista sivistystä ja huumorintajua ei voi aliarvioida koskaan liikaa”.[4]

Muu toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1953 Martti Innanen toimi muusikonuransa lisäksi Yleisradion vahtimestarina. Vuodesta 1965 hän luki radiossa parodista seikkailusarjaansa Seikkailija Joe Smith. Hän kirjoitti myös kuunnelmia.[1] Vuonna 1990 aloittaneelle Radiomafialle Innanen teki kolme ohjelmasarjaa. Hän kirjoitti myös pakinoita paikallisradioille.[4]

Läpimurtonsa kirjailijana Innanen teki samoihin aikoihin kuin hän nousi suosioon muusikkona, vuonna 1967. Tuolloin ilmestyi hänen ensimmäinen teoksensa Seikkailu viitakossa. Toinen kirja, Lippa vinossa, julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin.[1] 1970-luvulla Innanen kirjoitti miestenlehtiin, kuten Jalluun, ja levytti myös pornografisia huumorilauluja.[4]

Musiikin ohella Martti Innanen oli kiinnostunut naivistisesta kuvataiteesta ja 1970-luvun alussa hän alkoi maalata itse. Viimeiset kaksikymmentä elinvuottaan Innanen työskenteli yksinomaan kuvataiteilijana. Innanen järjesti ensimmäisen näyttelynsä vuonna 1974, ja kohosi sittemmin kansainvälisesti tunnustetuksi naivistiksi.[4]

Luonnehdintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maarit Niiniluoto kuvaa Martti Innasta monilahjakkuudeksi, joka kirjoitti, puhui, lauloi ja maalasi, muttei koskaan kertonut mitään itsestään. Hänen tauluissaan oli visioita, jotka olisivat voineet olla hänen lauluistaan. Niiniluoto uskoo Innasen olleen herkkä ihminen, mutta salanneen sen.[8]

Maaseudun Tulevaisuus -yhtyeen solisti Juissi Vainiolan mukaan Innanen oli suomalaisen huumorimusiikin saralla mestari, jonka tuotanto oli ylitse muiden. Osaamista korostaa, että sekin osa kansasta, joka ottaa iskelmämusiikin vakavasti, arvostaa hänen tuotantoaan. Vainiolan mukaan Innasen sanoitukset loivat mielikuvan metsäsuomalaisesta onnenmaasta, jossa oltiin köyhiä, mutta onnellisia ja työteliäitä – ja jos rakkaudessa ei aina tullutkaan menestystä, olivat tallella kauniit muistot.[7]

Ylen musiikkitoimittaja Josper Knutas kertoo, että Innasella on pieni merkitys jazz-musiikille ja suunnaton merkitys parodiselle musiikille, mutta hänen suurin merkityksensä on kuvataiteessa. Knutaksen mukaan Innasen taulut ovat kuvia hänen musiikistaan. Knutas kuvaa Innasta Suomen ykkösnaivistiksi ja tylyksi totuuden puhujaksi. Innanen oli muun muassa sanonut suomalaisen olevan ”ihmisen ja ryssän risteytys”.[9]

Salanimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Topi Kutvonen
  • Tauno Taunola

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yö Turengissa/Tangokuningas (1967)[11]
  • Gunnar - vierasmaalainen/Saunajenkka(1967)[12]
  • Kilpauinti kuunsillalla/Urjalan taikayö (1967)[13]
  • Esteri, tyttö sadepisarain/Jurban Leddu (1967)[14]
  • Elsa, kohtalon lapsi/Aavehiihtäjä (1967)[15]
  • Kumiterässaappaat (1968)[16]

Puhenäytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Veikko Tiitto: Innanen Martti Pomus.net. Viitattu 2.5.2013.
  2. Tapiola, Paula: Muusikko-taidemaalari Martti "Huuhaa" Innanen on kuollut Yle Uutiset. 4.12.2014. Viitattu 4.12.2014.
  3. a b Ahola, Suvi, Mattila, Ilkka & Koivuranta, Riitta: Kuolleet: Martti Innanen 1931-2014 - Parodiasta naivistiseen taiteeseen. Helsingin Sanomat, 5.12.2014, s. B 19.
  4. a b c d e Ahola, Suvi: Kulttitaiteilija Martti Innanen kuoli keskiviikkona 4.12.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.12.2015.
  5. Kauhistuttava karvahattu! – Martti Innasen vaiheita: Lapsuuden saunat ja Norssin vuodet YLE Elävä arkisto. Viitattu 2.5.2013.
  6. Tilastot: Martti Innanen Ifpi. Viitattu 1.3.2011.
  7. a b c Levylöytö: Martti Huuhaa Innanen 29.3.2009. YLE. Viitattu 25.12.2015.
  8. Martti "Huuhaa" Innanen on kuollut 83-vuotiaana 4.12.2014. Iltalehti. Viitattu 25.12.2015.
  9. Muusikko-taidemaalari Martti "Huuhaa" Innanen on kuollut 4.12.2014. Yle. Viitattu 26.12.2015.
  10. Elsa, kohtalon lapsi : borneolaisen passipoliisin 38 parempaa huuhaalaulua HelMet-tietokanta. Viitattu 30.6.2015.
  11. Discogs: Martti Innanen Viitattu 30.6.2015.
  12. Discogs: Martti Innanen Viitattu 30.6.2015.
  13. Discogs: Martti Innanen Viitattu 30.6.2015.
  14. Discogs: Martti Innanen Viitattu 30.6.2015.
  15. Discogs: Martti Innanen Viitattu 30.6.2015.
  16. Discogs: Martti Innanen Viitattu 30.6.2015.
  17. Kysy kirjastonhoitajalta -kysymys Kirjastot.fi. Viitattu 1.3.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Martti Innanen -sitaatteja.