Urjalan taikayö
| ”Urjalan taikayö” Martti Innanen | ||
|---|---|---|
| Singlen tiedot | ||
| Albumilta | Rakkauden ja onnensatumaan täysivaltainen suurlähettiläs | |
| B-puoli | ”Kilpauinti kuunsillalla” | |
| Äänitetty | 1967[1] | |
| Julkaistu | 1967 | |
| Formaatti | 7"-single | |
| Tyylilaji | jenkka | |
| Levy-yhtiö | Safir[1] | |
| Listasijoitukset | ||
|
| ||
| Martti Innasen muut singlet | ||
| ”Esteri, tyttö sadepisarain” 1967 |
”Urjalan taikayö” 1967 |
”Gunnar vierasmaalainen” 1967 |
Urjalan taikayö on Martti Innasen vuonna 1967 julkaistu kappale ja single, joka oli suuri hitti saman vuoden syksyllä. Sen on säveltänyt Erik Lindström ja sanoittanut Innanen itse. Kappaleen sanoitus kuvaa maalaisromanttista maisemaa, jossa Urjalassa tapahtuvien puimatöiden aiheuttama varstojen jyske kuuluu aina Huittisiin asti.[3] Kappale alkaa suoraan keskeisillä teemoilla: Läpi Urjalan ja kautta Huittisten kuuluu hirveä jyske varstojen, nytpä maistuu työ, varstat maihin lyö, tää on Urjalan taikayö. Laulu julkaistiin samana vuonna ilmestyneellä Innasen esikoisalbumilla Rakkauden ja onnensatumaan täysivaltainen suurlähettiläs.[4] Singlen B-puolella oli kappale ”Kilpauinti kuunsillalla”.[1]
Innanen esitti kappaleen Urjalan kunnan satavuotisjuhlissa keväällä 1968, ja samoihin aikoihin kunnanvaltuusto lahjoitti hänelle elinikäisen käyttöoikeuden rantapalstaan Urjalan Pynnäjärveltä, kun hän oli tehnyt laulullaan paikkakuntaa tunnetuksi. Vastoin yleistä harhaluuloa, Innanen ei koskaan asunut Urjalassa, vaan oli lähtöisin Helsingistä ja asui koko elämänsä pääkaupunkiseudulla.[3] Myös Innasen sukujuuret juontavat täysin toisaalle, sillä hänen isänsä oli kotoisin Parikkalasta Etelä-Karjalasta ja äitinsä Kivennavalta Karjalankannakselta.[5] Kunta asetti Innaselle lahjoitetun rantapalstan myyntiin kevättalvella 2013 ja asiasta on sen jälkeen kehittynyt julkista keskustelua mahdollisesta oikeusturvan loukkauksesta.[6]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kappaleen ilmestyessä Innasen omaperäinen huumori ei miellyttänyt kaikkia:
»Minusta sen Martti Innasen voisi vetää henskeleistään hirteen, koska laulaa niin hävyttömästi meistä urjalalaisista. Kaikki tietysti luulevat meidän olevan jonkinlaisia varstanheiluttajia tai putkihurskaita hulluja.»
(Lukijakirje Suosikki-lehdessä 2/1968[2])
Innasta itseään puolestaan ei erityisemmin imarrellut se, että osa kuuntelijoista piti kappaletta esittäjänsä kotiseuturakkauden osoituksena ja laulun tekijää maaseudulta Helsinkiin muuttaneena artistina. ”Urjalan taikayö” oli alun perin singlen B-puolella, mutta A-puolen kappale ”Kilpauinti kuunsillalla” jäi lopulta miltei täysin varjoon.[7]
Helsingin Sanomien pilapiirtäjä Kari Suomalainen kommentoi kappaleen suosiota piirroksessaan, jossa kaksi miestä keskusteli myöhempää Rysänperää muistuttavassa maalaismaisemassa: ”Ootko kuullu, että kun Innanen sai viisunsa palkaksi palstan Urjalasta, niin Vennamo päätti heti laulaa levylle 'Jo Karjalan kunnailla'...” Samaan aikaan Suomen Maaseudun Puolueen puheenjohtaja, karjalaissyntyinen Veikko Vennamo oli esittänyt Suomen itärajan tarkistusta ja eräiden talvi- ja jatkosodassa menetettyjen alueiden palauttamista Suomeen. Piirros huvitti Martti Innasta siinä määrin, että hän hankki piirroksen alkuperäiskappaleen itselleen.[8]
Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Urjalan taikayön” vaikutus Urjalassa on nähtävissä edelleen. Paikkakunnalla on nimetty laulun mukaan muun muassa leirintäalue ja kesäteatteri. Myös Urjalasta Punkalaitumen kautta Huittisiin johtava matkailutie Taikayöntie (seututie 230) sai nimensä laulun mukaan, sillä kappaleessa mainitaan kaksi tienvarren kolmesta paikkakunnasta.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Martti Innanen veikkotiitto.fi. Viitattu 3.8.2011.
- ↑ a b Nyman, Jake: Onnenpäivät 2, s. 76. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1995. ISBN 951-31-0573-3.
- ↑ a b c Mattlar, Mikko: Taikayössä on taikaa edelleen. Ilta-Sanomat, 1.8.2011, s. 18.
- ↑ Hakutulos levyn nimelle: Rakkauden ja onnensatumaan täysivaltainen suurlähettiläs aanitearkisto.fi. Viitattu 3,8.2011. [vanhentunut linkki]
- ↑ Jalkanen, Timo-Olavi: Mistä on peräisin ”Huuhaa” Innasen nimi ja miten mies muuntui muusikosta taiteilijaksi? Leski paljastaa teosten syntytarinat 29.7.2017. Aamulehti. Arkistoitu 8.11.2017. Viitattu 11.3.2020.
- ↑ Kunta myy kolme rantatonttia Pynnänjärveltä 11.4.2013. Urjalan kunta. Arkistoitu 24.4.2013. Viitattu 6.5.2013.
- ↑ Juha Rantala: Martti Innanen: Borneolaisen passipoliisin 38 parempaa huuhaalaulua -kokoelman esittelyteksti. Helsinki: Warner Music, 2011.
- ↑ Karin piirros Helsingin Sanomissa 29. joulukuuta 1967. Kari: Tienaripojat: valittuja pilapiirroksia, s. 22. Helsinki: Sanoma Oy, 1969.