Matias Keskinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Matias Keskinen (22. tammikuuta 1922 Petäjävesi3. elokuuta 1997 Vuolijoki) oli suomalainen kansantaiteilija, valokuvaaja, elokuvantekijä ja kuvanveistäjä. Hänen tunnetuin teoksensa oli presidentti Urho Kekkosen päätä esittänyt 20 tonnin painoinen ja kolme metriä korkea betonipatsas, joka rikkoontui vuonna 1989 kun sitä oltiin siirtämässä pois Oulun Rotuaarilla pidetystä näyttelystä. Keskinen valmisti myös useita Kekkosta esittäviä pienoispatsaita.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskinen harrasti 1950-luvun alussa nyrkkeilyä ja voitti useita valtakunnantason hopeamitaleita. Urheiluharrastuksen sivussa Keskinen alkoi valmistaa palkintopatsaina käytettyjä miniaatyyrimaisia urheilijahahmoja. Hankkiakseen kuvanveistossa tarvittavaa tietämystä Keskinen oli opissa valimossa, ja hän myös opiskeli Vapaassa taidekoulussa Helsingissä.

Keskinen kuvasi 1950-luvulla myös 8 mm kaitafilmejä ja valokuvasi elokuvastillejä. 1960-luvun alussa hän perusti yhdistyksen, joka vuokrasi Ateneumin läheltä elokuvateatterin mainoskaapin, jossa esiteltiin sitten usean vuoden ajan Ajanfilmi-nimisen kuvitteellisen elokuvateatterin ohjelmistoa still-kuvien avulla; kuvissa Keskinen itse esiintyi eri elokuvarooleissa. Ajanfilmi "esitti" muun muassa keisari- ja Tarzan-aiheisia elokuvia. Keskinen toimi myös parturina Helsingin yömajoissa stepaten ja laulaen parturoinnin lomassa. Hiusten leikkuun jälkeen hän puki asiakkaan keisarin vaatteisiin ja otti hänestä sitten valokuvan.

Kekkos-patsas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1975 Keskinen valmisti sarjan presidentti Kekkosta esittäviä pienoisrintakuvia, joita jaettiin Helsingin Etyk-kokoukseen osallistuneille valtionpäämiehille. Vuonna 1978 Keskinen alkoi myös rakentaa betonista suurta Kekkosen päätä. Tässä vaiheessa hän asui Pielavedellä. Vuolijoen silloinen kunnanjohtaja Jorma Järvinen luki 1980-luvun alkupuolella patsaasta tehdyn lehtiartikkelin ja innostui siitä. Vuonna 1982 Keskinen muutti Vuolijoelle ja siirsi 20 tonnia painaneen vielä keskeneräisen patsaansa sinne. Patsas valmistui 1984, ja se oli esillä erään huoltoaseman pihalla Vuolijoella. Patsas oli tarkoitus sijoittaa Vuolijoelle perustettavaan Kekkos-puistoon, mutta hanke ei koskaan toteutunut. Kekkos-patsas sai silti jonkin verran valtakunnallista huomiota muun muassa radion Tänään iltapäivällä -ohjelmassa kesäkuussa 1989.[1]

Syksyllä 1989 Oulun Rotuaarilla järjestettiin veistosnäyttely, jossa myös Kekkospää oli esillä. Lokakuussa 1989 Oulun kaupunki päätti siirtää Kekkospatsaan pois ennen Neuvostoliiton presidentin Mihail Gorbatšovin vierailua Oulussa. Siirtopäätöstä perusteltiin sillä, että patsas olisi herättänyt kiusallista huomiota vierailua seuranneessa kansainvälisessä lehdistössä.[1] Patsas hajosi kuitenkin 25. lokakuuta 1989 kuljetuksen aikana, ja sen jäännökset vietiin Oritkarin satama-alueelle täytemaana käytettäväksi. Vaikka patsas oli vakuutettu 300 000 markasta[1], Keskinen ei saanut korvausta sen hajoamisesta vakuutusyhtiöltä tai Oulun kaupungilta, sillä rikkoontumisen syyksi selitettiin patsaan tekovika. Toisen käsityksen mukaan patsasta nostettaessa oli nostoköydet kiinnitetty väärin. Kekkospatsaan tuhoa pidettiin yhden aikakauden päättymisenä, sillä pari viikkoa myöhemmin murtui Berliinin muuri ja kylmän sodan kausi päättyi. Patsaan hajoaminen tallentui videonauhalle, joka päätyi televisioon saman illan Kymmenen uutisten loppukevennykseksi.[2] Helsingin Sanomien pilapiirtäjä Kari Suomalainen kommentoi tapausta piirroksella, jossa Mihail Gorbatšov epäili hajonnutta patsasta katsoessaan kyseessä olevan Kekkosen presidenttikauden uudelleenarviointi.[3]

Oululaiset Kari Blomster ja Matti Ollikainen ovat 2000-luvun alussa esittäneet 1989 valmistunutta Oulun Urho -trubaduurishow'ta, joka kertoo Keskisen kekkospatsaan tuhoutumisesta Oulussa. Ollikaisen hallussa on patsaaseen kuulunut nenä.[1]

Dokumentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1991 Veli Granö teki Keskisestä tunnin mittaisen Matias Keskisen kuviteltu elämä -nimisen dokumenttielokuvan. Elokuvassa on mukana Keskisen kuvaamia 8 mm kaitafilmejä ja kotivideoita.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Loukasmäki, Arto: Kekkos-patsas,joka ei kelvannut mihinkään – hajosi dramaattisesti, mutta nuorukainen pelasti nenän 20.6.2017. Yle Uutiset.
  2. Lauri Leskinen: Aito Kekkonen. Suomen Kuvalehti 37/2021, s. 28–35. Otavamedia Oy.
  3. Kari Suomalaisen piirros Helsingin Sanomissa 27. lokakuuta 1989. Kari Suomalainen: Uusi-Kari, s. 40. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16508-5.