Sotamuseo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sotamuseo
Sotamuseon Maneesin sisätiloja
Sotamuseon Maneesin sisätiloja
Tyyppi Sotahistoriallinen museo
Sijainti Suomenlinna, Helsinki
Perustettu 1929
Johtaja Harri Huusko
Kotisivut https://sotamuseo.fi/etusivu
Koordinaatit 60°08′46″N, 24°59′20″E
Kartta
Sotamuseo

Sotamuseo on Helsingissä sijaitseva Maanpuolustuskorkeakoulun alainen valtakunnallinen sotahistoriallinen erikoismuseo ja Suomen puolustusvoimien keskusmuseo. Sotamuseo kerää, säilyttää, tutkii ja asettaa näytteille Suomen puolustusvoimiin sekä sota- ja asehistoriaan liittyvää esineistöä ja muuta perinnettä. Se tuottaa näyttelyitä ja harjoittaa opetustoimintaa, julkaisee sotahistoriaa esitteleviä teoksia ja toimii asiantuntijana ja lausunnonantajana erilaisissa sotahistoriaa koskevissa kysymyksissä. Museo ohjaa eri puolella Suomea sijaitsevien aselajimuseoiden toimintaa ja tekee yhteistyötä niiden kanssa. Sotamuseo palvelee puolustusvoimia, muita viranomaisia ja sotahistoriasta kiinnostunutta suurta yleisöä.

Museon johtajana on vuodesta 2010 toiminut FM Harri Huusko, jota edelsi tehtävässä Markku Palokangas.[1]

Sotamuseon yleisölle avoinna olevat näyttelykohteet, Sotamuseon Maneesi, Sotamuseon Tykistömaneesi ja sukellusvene Vesikko, sijaitsevat kaikki Suomenlinnassa. Vuonna 2018 Sotamuseon kohteissa vieraili yli 130 000 kävijää.[2]

Sotamuseon Kruununhaassa sijainnut perusnäyttely Hakkapeliitoista rauhanturvaajiin suljettiin 1.5.2016. Sotamuseon toimistotilat olivat vuoden 2019 loppuun Kruununhaassa, mutta siirtyivät vuoden 2020 alussa Suomenlinnaan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotamuseo perustettiin 25. marraskuuta 1929 ja avajaiset järjestettiin Liisankatu 1:ssä Kruununhaassa seuraavan vuoden lokakuun 18. päivänä. Ennen museon perustamista Suomen sotahistoriallista perintöä ja kokoelmia oli ollut esillä muun muassa Valtion historiallisen museon Suomen sodan satavuotisnäyttelyssä vuonna 1908. Vuosina 1918–1919 syntyi Kansallismuseoon lähinnä lahjoitusten kautta vapaussotaan liittynyt kokoelma. Lisäksi Helsinkiin vuonna 1918 perustettuun Sota-arkistoon oli kertynyt sotahistoriallista esineistöä, joka loi pohjan Sotamuseon kokoelmille.[3]

Tammikuussa 1933 Sotamuseo muutti puolustusministeriön määräyksellä Liisankadun tiloista Suomenlinnaan bastioni Carpelaniin, jossa se oli aina talvisodan alkuun saakka. Sotamuseon johtajaksi valittiin luutnantti Reino Wilhelm Palmroth. Avajaiset Carpelanissa järjestettiin 11. kesäkuuta 1933 ja kävijöitä riitti vuosittain arviolta 9 000 henkilöä. Sotamuseon näyttely oli jaettu aselajeittain jääkäri-, pioneeri-, ase-, ja laivasto-osastoihin. Lisäksi näyttelyssä oli esillä sisällissodan esineistöä.[4]

Suomalaisen jääkärin univormu Sotamuseossa

Syksyllä 1939 Sotamuseo Suomenlinnassa suljettiin, henkilöstö siirrettiin sotilastehtäviin, ja museon esineistöä varastoitiin ympäri Suomea. Myös museon toimisto jouduttiin siirtämään pois Helsingistä vuoden 1944 pommitusten aikana.[4] Talvi- ja jatkosodan aikana Sotamuseo järjesti kuitenkin Messuhallissa näyttelyitä, joista ensimmäinen oli Sotasaalisnäyttely helmikuussa 1940. Tätä seurasivat vuonna 1941 Sotamuistonäyttelyt I ja II sekä 1941–43 kiertonäyttelyt Suomen maakunnissa. Toimintaa laajennettiin vuosina 1942–43 aina Ruotsiin asti. Sodan aikaisilla näyttelyillä oli muitakin pyrkimyksiä kuin pelkästään esitellä rintamaesineistöä yleisölle. Samalla kerättiin esimerkiksi varoja sotainvalideille sekä pyrittiin korottamaan kotirintaman mielialaa.[3] Vuonna 1944 perustettiin Sotamuseon toimintaa tukemaan Sotamuistoyhdistys, myöhempi Suomen Sotahistoriallinen Seura.[5]

Sotien jälkeisinä vuosina Sotamuseo oli hetkellisesti ilman näyttelytiloja, mutta tilanne muuttui, kun se sai käyttöönsä tilat Kruununhaasta. Sotamuseo sijaitsi Evert Lagerspetzin vuonna 1883 suunnittelemassa tiilikasarmissa Maurinkatu 1:ssä. Kasarmissa oli vuosina 1883–1901 majoitettuna Suomen vanhan sotaväen 1. Uudenmaan tarkk’ampujapataljoona.[6] Sotamuseon näyttelytoimintaa laajennettiin 1990-luvun puolivälissä jälleen myös Liisankadulle, jossa oli esillä muun muassa Hakkapeliitoista rauhanturvaajiin -näyttely.

Sotamuseon toiminta Suomenlinnassa oli keskeytynyt talvisodan kynnyksellä. Bastioni Carpelanin kokoelmat oli siirretty jatkosodan aikana mantereelle ja tilat oli sittemmin luovutettu Armfelt-museon käyttöön. Toisaalta sodan jälkeisinä vuosina 1946–1948 oli käyty keskusteluja Rannikkotykistömuseon perustamisesta Suomenlinnaan.[7] Rannikkotykistömuseo avattiinkin joulukuun alussa 1948, ja sen näyttely kattoi ajanjakson autonomian loppuvuosilta sekä itsenäisyyden ajalta. Myöhemmin museoon tehtiin parannuskorjauksia ja se avattiin uudelleen 12. touokokuuta 1988. Rannikkotykistömuseo suljettiin vuonna 2007 tilojen huonon kunnon vuoksi.[8]

Sotamuseon laivasto-osasto avattiin Suomenlinnassa 6. marraskuuta 1948. Museon tehtäviin kuului esitellä itsenäisyyden ajan meripuolustusta. Laivastomuseo jäi kuitenkin lyhytikäiseksi, kun se jouduttiin kosteusongelman vuoksi sulkemaan jo vuonna 1963, eikä se saanut hankittua uusia näyttelytiloja.[9]

Sotamuseon Maneesi Suomenlinnassa

Sotamuseon siirtämisestä Suomenlinnaan käytiin keskusteluja 1970-luvun ensimmäisellä puoliskolla, mutta ehdotuksista huolimatta sen pääsy linnoitetulle saarelle evättiin. Sukellusvene Vesikko avattiin kuitenkin museotilana Tykistölahdella 1973. Vuonna 1975 valtioneuvosto teki päätöksen Suomenlinnan menneisyyttä esittelevästä museotoiminnasta. Puolustusvoimien esityksestä ja Suomenlinnan hoitokunnan sekä Museoviraston kannattaessa ehdotusta luvat näyttelytiloille saatiin elokuun lopussa 1980. Näyttelytilaksi saatiin Maneesi, joka oli ollut vuodesta 1974 lähtien Sotamuseon varastotilana. Sen peruskorjaus aloitettiin 1986 ja avajaisia vietettiin kolme vuotta myöhemmin, 1.6.1989.[10]

Vuodesta 1962 lähtien Sotamuseo on järjestänyt yli 30 erikoisnäyttelyä tiloissaan. Näihin sisältyy muun muassa Puolustusvoimien 40- ja 90-vuotisnäyttelyt vuosina 1958 ja 2008 sekä useita talvisota-aiheisia näyttelyitä.[5] Toukokuussa Suomenlinnan näyttelytiloihin avattiin Puolustusvoimat – 100 vuotta sodan ja rauhan töissä -juhlanäyttely Puolustusvoimien merkkivuoden kunniaksi.

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suojeluskuntien kilpiä ja merkkejä Sotamuseon kokoelmissa

Sotamuseon kokoelmat käsittävät yli 200 000 esinettä, joista vain pieni osa on pysyvästi näytteillä. Valtaosa esineistöstä on tutkimuskokoelmissa tai varastoituna. Sotamuseon esinekokoelmiin kuuluu esimerkiksi kunniamerkkejä, aseita, univormuja, sota-aiheista taidetta ja lippuja sekä sota-aluksia, ajoneuvoja ja lentokoneita. Ajallisesti kokoelmat ulottuvat Ruotsin vallan ajasta nykypäivään, mutta painopiste on itsenäisyyden ajassa. Valokuvakokoelmat koostuvat yli 200 000 valokuvasta. Kuva-arkisto palvelee näyttely-, tutkimus- ja julkaisutoimintaa.

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotamuseolla on oma julkaisusarja, jossa ilmestyy eri aihepiirejä kuten aselajien historiaa käsitteleviä teoksia. Sotamuseo julkaisi 4. kesäkuuta 2008 Suomen Puolustusvoimien joukko-osastoperinteet -kirjan osana Puolustusvoimien 90-vuotisjuhlavuotta. Museo on ollut myös tuottamassa sisältöä erilaisiin multimediajulkaisuihin mm. talvisodasta.

Näyttelyt ja kohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Sukellusvene Vesikko, Maneesi ja Tykistömaneesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukellusvene Vesikko

Sotamuseolla on Suomenlinnassa kaksi kohdetta. Sukellusvene Vesikko on ainoa Suomen viidestä sodanaikaisesta sukellusveneestä jäljelle jäänyt: muut myytiin romutettavaksi vuonna 1953. Talvi- ja jatkosodan aikana Vesikko toimi lähinnä partiointi- ja varmistustehtävissä Suomenlahdella ja Ahvenanmerellä. Vesikko suoritti sodan aikana yhden onnistuneen hyökkäyksen vihollisaluksia vastaan, kun se 3. heinäkuuta 1941 torpedoi Neuvostoliiton Vyborg-rahtialuksen Suursaaren lähettyvillä. Jatkosodan päätyttyä Vesikon palveluskäyttö loppui, sillä Pariisin rauhansopimus kielsi Suomelta sukellusveneet vuonna 1947. Vesikko saatiin kuitenkin säästettyä ja siitä kaavailtiin harjoitusvenettä Merivoimille. Vesikolle ei kuitenkaan löytynyt käyttöä, ja se siirrettiin Katajanokan telakalle. Sukellusveneen myymistäkin harkittiin, mutta se onnistuttiin lopulta säästämään ja siirrettiin 1960-luvun alussa Suomenlinnaan Tykistölahdelle. Vesikko avattiin heinäkuussa 1973 museona yleisölle, ja siitä on tämän jälkeen tullut Sotamuseon suosituin vierailukohde.

Sotamuseon Maneesin Puolustusvoimat sodan töissä -näyttely esittelee Suomen itsenäisyyden ajan neljä sotaa, sisällissodasta aina Lapin sotaan asti, eli vuodet 1918–1945. Näyttelyssä on esillä Suomen, Neuvostoliiton sekä Saksan sodanaikaisia univormuja, aseita sekä esineistöä. Näyttelyn kuriositeetteihin kuuluvat muun muassa Simo Häyhän lahjakivääri, Mauno Koiviston pikakivääri sekä Lauri Törnin mitalit. Lisäksi tilaan on rakennettu pommisuoja ja viestikorsu. Suomenlinnan venäläiskaudelta peräisin oleva Maneesi on alun perin rakennettu 1880-luvulla tykkivarastoksi.

Sotamuseon Tykistömaneesin Puolustusvoimat rauhan töissä -näyttely kertoo Puolustusvoimien historiasta sotien päättymisestä aina nykypäivään saakka. Näyttely kattaa vuodet 1946–2018. Näyttelyssä voi tutustua varusmiespalveluksen suorittamiseen, Suomen rauhanturvaajaorganisaatioon sekä kokeilla istua Draken-lentosimulaattorin ohjaksiin.

Puolustusvoimat – 100 vuotta sodan ja rauhan töissä -näyttely avattiin Sotamuseon Maneesissa ja Tykistömaneesissa toukokuussa 2018. Autonomiasta Atalantaan -näyttely Suomen sotahistoriasta avattiin toukokuussa 2012 ja suljettiin lokakuussa 2017. Tätä ennen Maneesissa oli talvi-, jatko- ja Lapin sotia esittelevä ja pääasiassa raskaampaa materiaalia sisältänyt näyttely, joka avattiin rakennuksen näyttelytilaksi avaamisen yhteydessä kesäkuussa 1989. Tilassa on järjestetty useita erikoisnäyttelyitä, kuten Suomalaiset sukellusveneet -näyttely, joka oli esillä vuosina 2003 ja 2004, sekä toukokuusta elokuuhun 2011 nähtävillä ollut Vesikko-näyttely.

Kruununhaan näyttelytilat suljettiin vuonna 2016[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotamuseo näyttelytilat sijaitsivat Kruununhaassa vuodesta 1929 alkaen vuoteen 2016 saakka. Maurinkatu 1:n vanha perusnäyttely korvattiin 8. maaliskuuta 2013 Liisankatu 1:ssä avatulla Hakkapeliitoista rauhanturvaajiin -näyttelyllä, joka suljettiin 30.4.2016.

Kruununhaassa sijaitsevista näyttelytiloista jouduttiin luopumaan homeongelmien vuoksi, jonka jälkeen museon kaikki näyttelykohteet ovat sijainneet Suomenlinnassa. Sotamuseo yritti saada korvaavia näyttelytiloja Kaartin maneesista, mutta puolustusministeri Jussi Niinistö keskeytti asian valmistelun kiinteistön omistajan luotettavuuden varmistamiseksi.[11]

Sotamuseo luopui lopullisesti Kruununhaan kaikista tiloista vuoden 2019 lopussa.Toiminta jatkuu näyttelyiden osalta Suomenlinnassa ja kokoelmatyön osalta Vantaalla Museoviraston Kokoelmakeskuksen yhteydessä.[12]

Yhteistyömuseot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotamuseon kanssa yhteistyössä toimii kahdeksan aselajimuseota. Merkittävä osa näiden yhteistyömuseoiden esineistöstä kuuluu Sotamuseon kokoelmiin. Sotamuseon rajallisten resurssien ja näyttelytilojen vuoksi sotahistoriallisia kokoelmia on hajautettu alueellisesti ja aselajeittain. Erikoismuseoiden syntyyn vaikutti kuitenkin erityisesti eri joukko-osastojen omien kokoelmien kasvu.[3] Erikoismuseot toimivat usein säätiöiden ylläpitäminä ja niitä on perustettu vuodesta 1945 lähtien, erityisesti 1960–70-lukujen aikana.

Museoita ovat Panssarimuseo, Ilmatorjuntamuseo, Suomen Ilmavoimamuseo, Jalkaväkimuseo, Sotilaslääketieteellinen museo, Mobilia, Forum Marinum ja Museo Militaria, joka koostuu Pioneerimuseosta, Tykistömuseosta ja Viestimuseosta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Enqvist, Ove & Härö, Mikko: Varuskunnasta maailmanperinnöksi – Suomenlinnan itsenäisyysajan vaiheet. Suomenlinna ry, Uudenkaupungin Sanomat Oy, 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Defensor Patriae - Maanpuolustuskorkeakoulun lehti., 2010, nro 2, s. 39. ISSN 1798-162X.
  2. ↑ Museotilasto.fi. Museovirasto, 2018.
  3. ↑ a b c Huusko, Harri & Saari, Anssi & Haavisto, Lauri: Sotamuseo eilen, nyt, tulevaisuudessa. Museo, 2011, 49. vsk, nro 2, s. 14–17.
  4. ↑ a b Enqvist & Härö 1998, s. 63.
  5. ↑ a b Saari, Anssi: Sotamuseo 80 vuotta – museotoimintaa Suomessa sodan ja rauhan oloissa. Sotahistoriallinen Aikakauskirja, 2009, nro 28, s. 240–265.
  6. ↑ Järvenpää, Eeva: Uudenmaan pataljoona äkseerasi Pohjoisrannassa HS.fi. 10.12.2005. Helsinki: Helsingin Sanomat. Arkistoitu 4.6.2011. Viitattu 6.12.2010.
  7. ↑ Enqvist & Härö 1998, s. 202
  8. ↑ Enqvist & Härö 1998, s. 204
  9. ↑ Enqvist & Härö 1998, s. 205
  10. ↑ Enqvist & Härö 1998, s. 203
  11. ↑ Puolustusministeri keskeytti uuden sotamuseon valmistelun, koska rakennuksen omistajaksi ei haluta vahingossakaan vieraan vallan edustajaa Rakennuslehti. 6.9.2018. Viitattu 28.6.2019.
  12. ↑ Sotamuseon pitkä taival Kruununhaassa tuli päätökseensä - Artikkeli - Maanpuolustuskorkeakoulu maanpuolustuskorkeakoulu.fi. Viitattu 2.1.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sotatieteelliset erikoismuseot (Aselajimuseot)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sotamuseo&oldid=22229671”