Siirry sisältöön

Sukellusvene Vesikko

Wikipediasta
Vesikko
Vesikko Suomenlinnassa
Vesikko Suomenlinnassa
Aluksen vaiheet
Rakentaja Crichton-Vulcan, Turku
Kölinlasku 10. elokuuta 1931
Laskettu vesille 10. toukokuuta 1933
Palveluskäyttöön 30. huhtikuuta 1934
Poistui palveluskäytöstä 1944
Tila museoitu 1973
Tekniset tiedot
Uppouma 250 t (pinnalla)
298 t (sukellus)
Pituus 40,9 m
Leveys 4,1 m
Syväys 5,0 m
Koneteho 700 hv
360 hv
Propulsio 2 × Siemens-dieselmoottoria
2 × MWM-sähkömoottoria
Nopeus 13 solmua (pinnalla)
8 solmua (sukellus)
Toimintamatka 1 300 mpk@10 solmua (pinnalla)
40 mpk@4 solmua (sukellus)
Aseistus
Aseistus 3 × 535 mm torpedoputkea
1 × 20 mm ilmatorjuntatykki
1 × 12,7 mm ilmatorjuntakonekivääri

Vesikko oli Suomen laivaston 10. toukokuuta 1933 vesillelaskettu sukellusvene. Vuoteen 1936 asti veneen nimenä oli vain telakkanumero CV-707. Alankomaalainen insinööritoimisto Ingenieurskantoor voor Scheepsbouw oli tilannut aluksen Turusta Crichton-Vulcanin telakalta lokakuussa 1930 kaupallisen sukellusveneen prototyyppinä. Suomen valtio osti sen vuonna 1936, jolloin vene nimettiin Vesikoksi.[1]

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Versailles’n rauhansopimus kielsi 1930-luvulla Saksalta sukellusveneet, joten kehitystyö oli siirrettävä ulkomaille. Sukellusveneiden rakentamiseen liittyvän osaamisen säilyttämiseksi ja kehittämiseksi perustettiin peiteyrityksiä muun muassa Ruotsiin, Sveitsiin ja Alankomaihin, jonne vuonna 1922 perustettu Ingenieurskantoor voor Scheepsbouw (IvS) suunnitteli sukellusveneitä Turkille, Ruotsille ja Neuvostoliitolle.[2]

Saksan laivasto päätyi sukellusveneiden kehityksessä kolmeen eri tyyppiin: kevyt rannikko- ja koulutussukellusvene, miinavene ja valtameriolosuhteisiin soveltuva hyökkäyssukellusvene. Veneiden tuli olla nopeasti valmistettavia. Rannikkosukellusveneen uppoumaksi laivasto päätti 200–300 tonnia.[3]

Saksan laivaston salaisena yhdysupseerina Suomessa oli komentajakapteeni evp Karl Bartenbach, jonka virallinen nimitys oli Suomen puolustusvoimien laivastoasiantuntija. Saksan laivastolle tuli suunnitella 200–250 tonnin alus, joka silti vastaisi iskukyvyltään 496 tonnin Vetehis-luokan sukellusveneitä. Vesikko oli Saksan laivaston IIA-luokan sukellusveneen prototyyppi.

Valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useiden hallituksen sisäisten neuvottelujen jälkeen tehtiin 1930 päätös Vesikon rakentamisesta. Koska Liliput-projekti oli Versaillesin rauhansopimuksen vastainen, asiakirjoissa ei mainittu Saksaa ja päätettiin, että sukellusvenettä ei saisi myydä kuin Kansainliittoon kuuluville ja kyseiseen aseeseen oikeutetuille valtioille. Suomen valtio sai veneeseen etuosto-oikeuden.

Veneen köli laskettiin 1931 Turussa Crichton-Vulcanin telakalla. Teknisesti veneestä tuli aikansa kehittyneimpiä: sen sukellussyvyys oli kaksinkertainen verrattuna aikaisempiin saksalaisiin sukellusveneisiin ja runko rakennettiin ilman niittausta sähköhitsaamalla, mikä lisäsi paineenkestävyyttä, vähensi vuotoja ja nopeutti rakentamista. Saksalaiset testasivat venettä Turun saaristossa purjehduskausina 1933 ja 1934.

Suomen puolustusministeriön ja Crichton-Vulcanin välisessä sopimuksessa Suomella oli veneen osto-optio vuoteen 1937. Suomen valtio otti aluksen käyttöönsä syksyllä 1934 ja purjehti sillä kauden 1935. Kun eduskunta hyväksyi hankinnan, alus liitettiin 1936 Suomen laivastoon nimellä Vesikko. Talvisodassa vene partioi joulukuussa 1939 Suomenlahdella.

Palvelus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tykkimies Vesikon kannella heinäkuussa 1941.

Rannikkolaivasto määrättiin 9. syyskuuta 1939 puolueettomuusvartiointiin. Vesikko, Iku-Turso ja Saukko määrättiin valvontatehtäviin läntiselle Suomenlahdelle tukeutuen Helsinkiin ja Inkoon saaristoon. Talvisodan alettua Vesikko partioi aluksi Vesihiiden kanssa Hangon edustalla. Merivoimien komentaja määräsi 18. joulukuuta veneen Viipurinlahdelle Koivistoon, missä oli käynnissä taistelu Saarenpään linnakkeen ja kahden Neuvostoliiton Itämeren laivaston taistelulaivan välillä. Seuraavana iltana Vesikon saapuessa Viipurinlahdelle taistelu oli kuitenkin jo päättynyt. Kova pakkanen vaikeutti sukellusvenetoimintaa, joten vene palasi 22. joulukuuta Helsinkiin telakalle, mihin päättyi sen osallistuminen talvisotaan.[4]

Kesäkuussa 1941 sukellusveneet vastaanottivat taisteluvarustuksen ja siirtyivät valmiusasemiin Suomenlahdelle. Vesikon tukeutumispaikaksi määrättiin Vahterpää Loviisan edustalla. Jatkosodan alettua 25. kesäkuuta kaikki veneet määrättiin partiointitehtäviin itäiselle Suomenlahdelle.

Vesikko upotti 3. heinäkuuta Suursaaren itäpuolella neuvostoliittolaisen kauppalaiva[1] Vyborgin torpedoimalla sen 700 metrin etäisyydeltä. Vyborg, jonka vetoisuus oli 4 100 tonnia, oli päällikkönsä I. G. Gavrilovin komennossa yksinään matkalla Viipurinlahdelle[5]. Kahdesta ammutusta torpedosta jälkimmäinen meni ohi, mutta ensin laukaistu osui laivan peräosaan, mikä aiheutti sen uppoamisen[6]. Vyborg upposi noin 45 minuutissa osumasta[6][5]. Upotushetkellä Vesikon päällikkönä toimi kapteeniluutnantti Olavi Aittola[5]. Kolme Suursaaresta saapunutta neuvostoliittolaista vartiomoottorivenettä aloitti torpedoinnin jälkeen Vesikon takaa-ajon, ja ne yrittivät tuhota sukellusveneen syvyyspommeilla, mutta Vesikko pääsi vahingoittumattomana takaisin tukikohtaansa Vahterpäähän[6]. Vyborg oli ensimmäinen suomalaisen sukellusveneen torpedolla upottama vihollisalus[6][5].

Vesikko nousemassa pintaan elokuussa 1941.

Loppuvuoden 1941 Vesikko operoi Helsingistä käsin ja teki kolme partiointimatkaa Viron rannikolle. Purjehduskaudella 1942 alus suoritti saattuepalvelusta Ahvenanmerellä ja sukellusvene-etsintöjä Helsingin edustalla. Kesäkuun alussa 1944 Vesikko suojasi evakuointikuljetuksia Karjalankannaksella. Suomen ja Neuvostoliiton aselevon jälkeen se määrättiin 19. syyskuuta 1944 palaamaan satamaan. Merivoimien sota-aluksena Vesikko purjehti viimeisen kerran joulukuussa 1944.

Päälliköt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen laivastossa ei ollut sukellusveneiden päälliköillä ollut nimikkoaluksia eli päälliköt vaihtuivat yleensä purjehduskausittain. Veneen päälliköinä olivat[7]:

  • Arto Koskinen (myöh. Kivikuru) syksy 1934
  • Kalervo Kijanen 1935
  • Veijo Virkki 1936
  • luutnantti Veikko Poutiainen 1938 ( + 2 sijaista mm. Olavi Aittola kuukauden)
  • luutnantti Kauko Pekkanen (1939)
  • kapteeniluutnantti Olavi Aittola (1940 ja 1941)

'kapteeniluutnantti Antti Leino (-3. elokuuta 1942)

  • kapteeniluutnantti Pentti Airaksinen (1942)
  • Eino Siivonen (- 29. huhtikuuta 1943)
  • kapteeniluutnantti Eero Pakkala (30. huhtikuuta - 2. elokuuta 1943)
  • kapteeniluutnantti Olavi Syrjänen ( 2 viikkoa 1943)
  • kapteeniluutnantti Lauri Parma (16. elokuuta 1943-1944).

Museo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vesikko on Suomenlinnassa Sotamuseon käyntikohteena.

Tammikuussa 1945 liittoutuneiden valvontakomissio määräsi suomalaiset sukellusveneet riisuttaviksi aseistaan. Pariisin rauhansopimus 1947 kielsi Suomelta sukellusveneiden omistamisen. Muut merivoimien sukellusveneet myytiin 1953 Belgiaan metalliromuksi, mutta Vesikko säästettiin, koska toivottiin rauhansopimuksen ehtojen lievenemiseen tulevaisuudessa. Vene sijoitettiin Valmet Oy:n telakalle Katajanokalle. Vuonna 1959 merivoimat päätti myydä veneen, koska rauhansopimuksen ehdot säilyivät ja Valmet valitti säilytyksen haittaavan telakkatoimintaa. Veneen siirtoon ryhdyttiin vuonna 1963, mutta Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen ja entisten sukellusveneupseerien aktiivisuuden ansiosta myynti kuitenkin peruttiin. Lopulta Vesikko luovutettiin Sotamuseolle.[1]

Vesikon torpedoputkia.
Vesikon konehuone.
Vesikko jälleen kunnostettuna.

Sotamuseo siirrätti Vesikon Suomenlinnan Susisaareen Tykistölahden rannalle ja entisöi sen alkuperäiseen asuunsa. Entisöintityöt kestivät yli vuosikymmenen ja olivat poikkeuksellisen työläät, sillä suuri osa veneen kalustosta ja varusteista oli sodan jälkeen purettu ja otettu muuhun käyttöön. Lisäksi vene oli joutunut Valmetin telakalla ilkivallan kohteeksi. Lahjoitusvaroilla ja vapaaehtoistyöllä entisöinti saatiin kuitenkin vietyä päätökseen. Se avattiin museoksi Suomen merivoimien vuosipäivänä 9. heinäkuuta 1973.[1]

Syksyllä 2011 aloitettiin peruskunnostus, jossa aluksi uusittiin Vesikon meressä puhki ruostunut köli, maalattiin ulkopinnat ja uusittiin lankuilla päällystetty kansi. Lisäksi koneet ja sähkölaitteet huollettiin sekä puhetorvet uusittiin osittain. Alusta nostettiin 80 cm, jotta vesi ei enää pääsisi sen kanssa kosketuksiin. Lopuksi aluksen pintaosat saivat vuoden 1943 maalauskaavion mukaisen värityksen. Remontti valmistui keväällä 2013, jolloin Vesikon 80-vuotisjuhlanäyttely avattiin Suomenlinnassa.[8] Peruskorjaus maksoi 400 000 euroa eli 3–4 vuoden pääsylipputulot ja Maanpuolustuskorkeakoulun avustus.[9][1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Antti Manninen, Vesikon ruostunut köli uusitaan, Helsingin Sanomat 19.11.2011 sivu A 20
  2. ↑ Merensilta 2009 s. 9–10
  3. ↑ Merensilta 2009 s. 17
  4. ↑ Melkko 1991 s. 7
  5. ↑ a b c d Kijanen, Kalervo: Finlands ubåtar i fred och krig, s. 106. Marinlitteraturföreningen, 1986. ISBN 91-85944-03-3
  6. ↑ a b c d Markku Melkko: Suomen sukellusveneet. Helsinki: Minerva, 2008. ISBN 978-952-492-208-1
  7. ↑ Merensilta 2009 s. 200-202
  8. ↑ Jarmo Huhtanen, Ruotuväki: Sotamuseo kunnostaa Vesikon. Helsingin Sanomat, 20.2.2011 sivu A 12
  9. ↑ Vesikko sai omat värinsä takaisin, Metro, 7.5.2013

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kalervo Kijanen, Sukellushälytys. Hki : Laivastolehti, 1977 ISBN 951-95457-0-0
  • Markku Melkko, Sukellusvene Vesikko = The submarine "Vesikko", 2. täyd. p. Sotamuseo, 1999 Sarja: Sotamuseon julkaisuja, 1239-551X; 2/1999 ISBN 951-25-1034-0
  • Forsén, Björn & Forsén, Annette: Saksan ja Suomen salainen sukellusveneyhteistyö. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24029-X

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sotahistorialliset museot
Etelä-Karjala
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Savo
Kainuu
Kanta-Häme
Keski-Suomi
Kymenlaakso
Lappi
Pirkanmaa
Pohjois-Karjala
Pohjois-Savo
Päijät-Häme
Uusimaa
Varsinais-Suomi
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sukellusvene_Vesikko&oldid=23727299”