Serlachius-museo Gösta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Serlachius-museo Gösta on Mänttä-Vilppulassa toimiva Gösta Serlachiuksen taidesäätiön ylläpitämä taidemuseo ja vanhempi Serlachius-museoiden kahdesta museosta.[1] Museo avattiin vuonna 1945, mutta taidekoelmaa hallinnoiva säätiö oli perustettu jo vuonna 1933.[2]

Taidekokoelman historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gösta Serlachiuksen säätiön taidekokoelma on Pohjoismaiden merkittävimpiä yksityisiä kokoelmia ja eurooppalaisessakin mittakaavassa tärkeä. Kokoelman arvokkain osa muodostuu kymmenistä kotimaisen taiteen kultakauden ajan merkkiteoksista. Lisäksi kokoelmaan kuuluu noin sata vanhan eurooppalaisen maalaustaiteen arvoteosta, joista vanhimmat ovat 1500-luvulta. Kokoelmaan kuuluu myös muinaisen Egyptin ja Kiinan esineitä, teoksia, jotka edustavat impressionismia ja 1900-alun modernismia sekä puureliefejä, seinämaalauksia, kivi- ja pronssiveistoksia ja ajankohtaista nykytaidetta.[3]

Museon historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1945 avattu museo oli kahdeksas taidemuseo Suomessa[3]. Gösta Serlachius oli kuollut vuonna 1942, ja hänen leskensä ja perikuntansa halusivat asettaa kokoelman näytteille Joenniemen kartanoon.[4][2] Gösta Serlachiuksen taidemuseo aloitti toimintansa Joenniemen vanhan kartanon alasaleissa vuonna 1945.[3]

Museo toimi hiljaisesti 1970-luvulle asti, jolloin Gösta Serlachiuksen taidesäätiö osti rakennuksen ja sitä ympäröivän puiston Serlachiuksen suvulta vuonna 1972. Serlachiuksen poika Ralph Erik Serlachius ja tämän poika Gustaf Serlachius alkoivat kehittää museon toimintaa. Museo sai kokopäiväisen intendentin, Maritta Pitkäsen vuonna 1973.[5]

Vuosina 1983–1984 ja 1987 rakennusta entistettiin ja laajennettiin taidemuseokäyttöön.[5] Museossa esiteltiin laajoja näyttelyitä esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan, Hannes Autereen, Albert Edelfeltin ja Lennart Segerstrålen tuotannosta.

Vuonna 2009 museon nimeksi tuli taidesäätiön perustajan vuorineuvos Gösta Serlachiuksen mukaan Gösta.

Vuonna 2010 Gösta Serlachiuksen taidesäätiö avasi kansainvälisen suunnittelukilpailun museon laajennusosasta. [6] Kilpailuehdotuksia annettiin 579 kappaletta, mikä teki kilpailusta Suomen suurimman yleisen kansainvälisen suunnittelukilpailun. Kilpailun voittaja julkistettiin kesäkuussa 2011: toteutettavaksi ehdotukseksi valittiin espanjalaisen MX_SI architectural studion suunnittelema puurakennus "Parallels". Ehdotuksen tekivät toimiston slovenialaislähtöinen arkkitehti Boris Bežan sekä meksikolaissyntyiset arkkitehdit Héctor Mendoza ja Mara Partida[7]

Laajennusosa, Göstan paviljonki, avattiin vuonna 2014. [6] 5 700 neliön laajennusosa viisinkertaisti museon näyttelytilat.[7]

Gösta-museo haluaa tehdä yhteistyötä taiteilijoiden kanssa, ja siksi taidesäätiö avasi yhdessä Mäntän kuvataideviikkojen kanssa residenssin vuonna 2015[8]. Esimerkiksi vuoden residenssiä haettiin 112 hakemuksella, joita saapui 31 maasta. Residenssiin valittiin tuolloin 24 taiteilijaa, taiteilijaparia tai -ryhmää.[9]

Joenniemen vanha kartano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joenniemen kartano.

Arkkitehti Jarl Eklundin suunnittelema kartano valmistui vuonna 1935 Göstan ja hänen puolisonsa Ruth Serlachiuksen edustuskodiksi Melasjärven rantaan. Rakennus edustaa ulkoisesti klassismia, jossa on vaikutteita englantilaisesta kartanoarkkitehtuurista. Sisätilat ovat 1930-luvun puhdaslinjaista funktionalismia. Talo ehti olla pariskunnan asuinkäytössä seitsemän vuotta ennen Gösta Serlachiuksen kuolemaa vuonna 1942.

Lennart Segerstråle on tehnyt muun muassa kartanon kirjaston kattomaalaukset.[4]

Kartanossa esitellään pääasiassa kotimaisia teoksia 1700-luvun lopulta 1950-luvulle sekä vanhaa eurooppalaista maalaustaidetta 1400-luvulta 1800-luvulle.


Omista kokoelmista koostuvien näyttelyiden ohella Göstassa on vaihtuvia teemanäyttelyitä, joissa vanhan taiteen kanssa vuoropuhelua käyvät myös nykytaiteilijoiden teokset.

Göstan paviljonki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Göstan paviljonki.

Göstan paviljonki avattiin 14.6.2014. Puurakenteisen Göstan paviljongin kokonaisala on noin 5 700 neliömetriä. Rakennus on 135 metriä pitkä, ja katto on korkeimmillaan 17 metriä.[10]

Rakennuksessa on viittauksia suomalaiseen kansanperinteeseen, modernismin muotokieleen ja luontoon. Paviljonki on sopusoinnussa ympäristönsä kanssa ja professori Jaime J. Ferrer Forésin mukaan rakennuksessa voi nähdä samanlaista maiseman ja taiteen jatkumoa kuin Vilhelm Wohlertin and Jorgen Bon Louisianan taidemuseossa Humlebaekissa Tanskassa.[6]

Göstan Paviljongin laajennuksen erikoisuus on sen liimapuurunko. Yli sadasta keskenään erilaisesta liimapuukehästä koostuvan rungon jokainen pilari ja palkki on suunniteltu erikseen, laajennuksessa ei ole näkyvillä palkkien tai pilareiden liitoksia, metallilevyjä tai pultteja.[11] Liimapuurungon erikoisratkaisut suunnitteli A-Insinöörit.

Paviljongin näyttelytoiminnan avauksena esillä oli pop-taiteen klassikoita otsikolla "SuperPop!". Avajaisissa esitettiin Eija-Liisa Ahtilan uusi teos Tutkimuksia Draaman Ekologiasta 1,[12] joka jäi taidesäätiön kokoelmiin.[13] Lisäksi Riiko Sakkinen avasi paviljonkiin kuvitteellisen, taiteesta vapaan taidemuseonsa eli MuNA-museon,[12] joka kritisoi kaupallisuutta[8].[10]

Göstan paviljongin näyttelyissä keskitytään nykytaiteeseen ja siellä järjestetään teemallisia näyttelyitä tiheään tahtiin.[10] [8]

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Simpanen, Marjo-Riitta: Aito vai väärennös? Väärennettyä ja aitoa taidetta Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmista. Serlachius-museot, 2012.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”Serlachiuksen taidemuseo”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5.
  2. a b Säätiön historia. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Viitattu 21.12.2014
  3. a b c Tarja Talvitie (toim.): Kymmenen polkua kokoelmaan, s. 9-15. Serlachius-museot, 2018.
  4. a b Museoiden historia Viitattu 21.12.2014
  5. a b Pauli Sivonen (toim.): Kotkan siipien suojassa, Gösta Serlachiuksen taidesäätiön 70-vuotisjuhlajulkaisu, s. 78-95, 16-27, 122-141. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö, 2004.
  6. a b c Päivi Viherkoski (toim.): Göstan paviljonki – Pohjoisessa valossa, s. 23-25, 29-32, 37-41. Serlachius-museoiden julkaisuja, 2015.
  7. a b Serlachius-museon suunnittelukilpailun voitto Espanjaan Yle Uutiset. Viitattu 16.12.2019.
  8. a b c Kaisa Viljanen Gösta museo esittelee fiktiivisen museon... Helsingin Sanomat 13.6.2014 B 2
  9. Taiteilijat ympäri maailmaa haluavat Mänttä-Vilppulaan – residenssihakemuksia kaikista maanosista www.aamulehti.fi. Viitattu 20.12.2019.
  10. a b c Mari Vesanummi, Kiasman kovin kilpailija avaa ovensa Mäntässä. Yle uutiset 13.6.2014
  11. Göstan Paviljongin liimapuurunko on rakennesuunnittelun taidonnäyte A-Insinöörit. Viitattu 24.4.2018.
  12. a b Jonni Aromaa: Näkökulma: Miksi puhumme vain Guggenheim Helsingistä? Yle.fi 13.6.2014
  13. Tiina Kokko, Göstan paviljonki hyppää nykytaiteeseen, Yle.fi 12.3.2014
  14. Eveliina Niskanen, Taidemuseo Göstan laajennusosa voitti merkittävän arkkitehtuuripalkinnon, Ylen uutiset 5.12.2013, viitattu 5.12.2013
  15. Cscae.com
  16. Suna Vuori: Mäntän laajennus kilpailee merkittävästä arkkitehtuuripalkinnosta. Helsingin Sanomat 22.11.2014 s. C13
  17. Göstan paviljongista vuoden projekti Rakennuslehti. 11.2014.
  18. Serlachius-museo Gösta on Vuoden museo – museoiden parhaimmistoa palkittiin Museogaalassa 19.5.2015. Suomen museoliitto. Viitattu 1.1.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]