Kehä III

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Kantatie 50)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Route 50-FIN.png Route E18-FIN.png
Kehä III
Kantatie 50
Kehä III
Kehä III
Maa Suomi
Tieluokka kantatie
Omistaja Suomen valtio
Tienpitäjä Liikennevirasto
Pituus 46 km
Alkupiste Jorvas, Kirkkonummi
Reitti Espoon keskus
Vantaankoski
Tikkurila
Päätepiste Länsisalmi, Vantaa/Helsinki (46 km)
Päällyste asfaltti
Kaistaluku pääosin vähintään nelikaistainen
Huomautuksia Pääkaupunkiseudun kehätie
Kehä III Kuninkaalan ja Vanhan Porvoontien liittymän välillä.
Kehä III lähellä Tuusulanväylän eli Kirkonkylän eritasoliittymää.
Kehä III Tuupakan kohdalla.
Kehä III ilmasta. Päärata etualalla, Tuusulanväylän liittymä keskellä

Kehä III (ruots. Ring III) eli kantatie 50 on pääkaupunkiseutua ympäröivä 46 kilometriä pitkä kehätie, joka yhdistää kaikki Helsingin säteittäiset sisääntuloväylät lännestä kantatieltä 51 itään seututielle 170. Tie kulkee neljän kunnan alueella (Kirkkonummi, Espoo, Vantaa ja Helsinki). Osuus Espoon keskuksesta valtatien 1 liittymästä Vantaan Länsisalmeen valtatien 7 liittymään on osa Eurooppatie E18:aa, joka yhdistää Britteinsaaret Pohjoismaiden kautta Pietariin. Kehä III on myös tärkeä joukkoliikenteen runkoväylä, Venäjälle menevän liikenteen läpikulkureitti, vuonna 2008 valmistuneen Vuosaaren sataman tavarankuljetusreitti sekä kantatien 45 ohella tärkein Helsinki-Vantaan lentoaseman maaliikenteen välittäjä. Vilkkaimmillaan Kehä III:lla ajaa noin 80 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Tikkurilan kohdalla tiestä käytetään myös nimeä Ala-Tikkurilantie. Kehä III:n pikavuoropysäkit ovat nimeltään Vantaanportti, Tuupakka ja Tikkurilan tienhaara. Tien nopeusrajoitus vaihtelee välillä 60–100 kilometriä tunnissa. Kehä III on valaistu koko matkalta lukuun ottamatta Mankin ja kantatien 51 välistä osuutta, joka on edelleen lähes alkuperäisessä 1960-luvun asussa.

Onnettomuustiheys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Onnettomuustiheys kantatie 50:llä on Suomen maanteiden toiseksi suurin: vuosina 2009–2010 sillä tapahtui 58 henkilövahinkoon johtanutta onnettomuutta (66,3 onnettomuutta sataa kilometriä kohti vuodessa).[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin seudun ulomman kehätien suunnittelu aloitettiin 1940-luvun lopussa. Alkuperäisissä suunnitelmissa tie olisi kulkenut Jorvaksentieltä Latokasken ja Muuralan kautta Bodominjärven eteläpuolelle, josta eteenpäin tie olisi kulkenut pääosin toteutunutta linjausta Kuusikkoon asti. Kuusikon kohdalta tie olisi jatkunut Heikinlaakson ja Alppikylän läpi Mellunkylään ja edelleen Vuosaareen.[2] Suunnitelmaa kuitenkin muutettiin 1950-luvun alussa ja idässä tie linjattiin kulkemaan aiempaa pohjoisemmaksi Lahdentien ja Porvoontien välillä. Suunnittelun edetessä tielinjaukseen tehtiin myös useita muita muutoksia, esimerkiksi Porvoon moottoritien suunnittelun käynnistyttyä ohikulkutietä kaavailtiin päättyväksi moottoritien liittymään, jolloin aiemmin suunniteltu itäisin osuus Porvoontielle asti olisi jäänyt toteutumatta. Lopullisessa suunnitelmassa tie kuitenkin päätettiin rakentaa Porvoontielle asti. Vantaankosken ja Hakunilan välisen osuuden tiesuunnitelma valmistui syksyllä 1958 ja tavoitteena oli saada rakennustyöt käyntiin jo talvella 1959. Asiaa käsiteltiin Helsingin maalaiskunnan valtuustossa vielä useaan otteeseen ja tiesuunnitelma vahvistettiin syyskuussa 1959, noin vuosi suunnitellusta jäljessä.[3]

Alun perin ohikulkutie suunniteltiin rakennettavaksi savisorapäällysteiseksi seitsemän metriä leveäksi maantieksi, jolle olisi rakennettu yksiramppiset eritasoliittymät ainoastaan Hämeenlinnantien ja Lahdentien risteyksiin. Rakennustöiden aloittaminen viivästyi kuitenkin edelleen rahoituksen puuttuessa ja suunnitelmaan tehtiin vielä useita muutoksia, yhtenä merkittävimmistä tien päällystäminen kestopäällysteellä koko matkalta. 1962 päätettiin Lahdentien liittymä toteuttaa kaksiramppisena liikenteen sujuvuuden parantamiseksi. Myös Tuusulantien risteys todettiin liian vaatimattomaksi jo ennen rakennustöiden aloittamista ja se päätettiin toteuttaa eritasoliittymänä.[4]

Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohikulkutien varsinaiset tienrakennustyöt pääsivät lopulta käyntiin Vantaankosken ja Hakunilan välisellä osuudella helmikuussa 1962 ja samana vuonna alkoi myös ensimmäisten siltojen rakentaminen.[4] Tie rakennettiin vanhaan Helsingin pitäjän paikallisteiden verkostoon ohittamaan pääkaupunkiseutu itä-länsisuunnassa pohjoisesta. Bembölen ja Länsisalmen välinen osuus valmistui 1965 ja jatko Jorvakseen 1968, jolloin tie saavutti nykyisen pituutensa.[5] Alun perin tie oli kaksikaistainen ja maaseutumainen. Liikenne alkoi kasvaa jatkuvasti tien valmistumisen jälkeen, ja tietä onkin vaiheittain parannettu nelikaistaiseksi, osin kuusikaistaiseksikin. Lisäksi tasoliittymiä muutettu eritasoliittymiksi. Aluksi tien nimi oli Kehätie, myöhemmin käytettiin myös nimeä Ohikulkutie. Vuonna 1972 sille annettiin nykyinen nimi Kehä III, kun muita pääkaupunkiseudun kehäteitä alettiin suunnitella.

Ensimmäiset parannustyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehä III:n ensimmäiset parannustyöt käynnistyivät jo 1960-luvun lopulla, jolloin aloitettiin eritasoliittymien rakentaminen Porintien eli nykyisen Vihdintien ja Lentoasemantien risteyksiin. Lentoasemantien liittymä avattiin liikenteelle osittain keskeneräisenä syyskuussa 1969 ja Porintien liittymä vuotta myöhemmin.[6] Myös Hämeenlinnantien yksiramppista eritasoliittymää parannettiin vuonna 1968, jolloin liittymään rakennettiin uusi lounainen ramppi. Rampin ansiosta Hämeenlinnantien liikenteen ei tarvinnut enää kääntyä vasemmalle, mikä paransi liikenteen sujuvuutta.

1970-luvun alussa Lahden moottoritien rakentaminen vaikutti merkittävästi myös kehätien linjaukseen ja liittymäjärjestelyihin. Alkuperäinen Lahdentien eritasoliittymä ehti olla käytössä vain muutaman vuoden, sillä liittymä jouduttiin purkamaan kokonaan moottoritien ja uusien liittymäramppien tieltä, jotka sijoittuivat suurelta osin vanhan liittymän kohdalle. Paikalle rakennettiin täysin uusi eritasoliittymä, jossa kehätien liikenne johdettiin kulkemaan moottoritien alitse suuren kiertoliittymän kautta. Liittymä valmistui marraskuussa 1973, jolloin Lahden moottoritie avattiin liikenteelle.[7]

Vuonna 1970 tehtiin päätös toisen ajoradan rakentamisesta Ala-Tikkurilan ja Veromiehenkylän välille ja rakennustyöt alkoivat jo samana vuonna. Samalla Tuusulantien liittymään rakennettiin uusia ramppeja. Rakennustöiden yhteydessä Kehä III sai myös ensimmäiset liikennevalonsa, kun kaksiajorataisen osuuden risteykset varustettiin liikennevalo-ohjauksella. Kaksiajoratainen tieosuus saatiin valmiiksi vuonna 1974.[8] Toisen ajoradan rakentaminen Veromiehenkylän ja Vantaankosken välille aloitettiin 1977 ja se valmistui 1981.[9] Kyseiselle osuudelle rakennettiin samalla myös erillinen kevyen liikenteen väylä.

Turunväylän liittymän ja Espoon keskuksen läheisyydessä oleva osa Kehä III:ta rakennettiin 1980-luvun lopulla kokonaan uudestaan ja siirrettiin noin kilometrin verran entistä lännemmäksi. Alueella ollut Kehä III:n alkuperäinen linjaus jäi paikalliseksi kokoojatieksi, jonka nimenä nykyisin on Espoontie. Tieosuus Vihdintieltä Vantaankoskelle nelikaistaistettiin 1980-luvulla. Kalkkikallion (Kalkkivuoren) ylittävä nelikaistainen tieosuus välillä TikkurilaLahdenväylä sekä Tikkurilan–Tapulikaupungin eritasoliittymä valmistuivat vuonna 1992 ja korvasivat Vantaan Jokiniemen kautta kulkeneen tieyhteyden. Samana vuonna eurooppateiden numerointia uusittiin. Pääkaupunkiseudun läpiajoliikennettä haluttiin ohjata kauemmas keskustasta ja tämän seurauksena Turunväylän ja Porvoonväylän välisestä osuudesta tuli osa eurooppatietä E18, kun E3 oli aiemmin kulkenut Kehä I:n kautta. Vuonna 1995 tie nelikaistaistettiin Espoon keskuksen ja Vihdintien välillä.

2000-luvun parannustyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehä III:a on 2000-luvulla parannettu useaan otteeseen. Kesällä 2002 parannustyöt aloitettiin Tikkurilan ja Pakkalan välisellä osuudella ja ne valmistuivat 2005.[10] Malmin–Suutarilan ja Helsingin pitäjän kirkonkylän liikennevalo-ohjatut tasoliittymät korvattiin eritasoratkaisuilla, ja Tuusulanväylän vanha, osin liikennevalo-ohjattu eritasoliittymä korvattiin täydellisellä valo-ohjaamattomalla eritasoliittymällä. Tikkurilan–Tapulikaupungin sekä Vantaanportin eritasoliittymiä parannettiin pienin rakenteellisin muutoksin. Samalla sujuvoitettiin julkisen liikenteen kulkuedellytyksiä tiellä rakentamalla koko perusparannetulle tieosuudelle ruuhka-aikoina käytössä olevat linja-autokaistat. Myös uusia, entistä selkeämpiä pysäkkijärjestelyitä toteutettiin kaikkien keskeisten eritasoliittymien kohdalle. Hankkeen rakentamiskustannukset olivat noin 69 miljoonaa euroa. Valmistuttuaan perusparannus poisti ruuhkautumisongelman koko parannetulla osuudella.[11]

Lokakuussa 2007 avattiin liikenteelle Kehä III:n jatke, Vuosaaren satamatie (seututie 103), tien itäisestä päätepisteestä Itäväylän liittymästä Porvarinlahden alittavan tietunnelin läpi Vuosaaren satamaan.[12] Vuosaaren tietunnelin rakentamisen yhteydessä rakennettiin Kehä III:n ja valtatien 7 eritasoliittymään uusi liittymisramppi Helsingin suuntaan, ramppi otettiin käyttöön kesällä 2008.[13]

Vantaankosken ja Lentoasemantien välinen seitsemän kilometrin osuus on Kehä III:n ruuhkaisin. Syksyllä 2009 tielle aloitettiin mittava perusparannus, jossa tie rakennettiin osin uudelle paikalle, tasoliittymät korvattiin eritasoliittymillä ja olemassa olevia eritasoliittymiä parannettiin. Myös joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä parannettiin. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa Nuolitien, Kalliosolantien ja Ansatien liikennevalo-ohjatut risteykset poistettiin ja niiden korvaajaksi rakennettiin kokonaan uusi Kalliosolan eritasoliittymä. Lisäksi liikennevalot poistettiin Hämeenlinnanväylän liittymästä, minkä yhteydessä myös Vantaankosken ja Martinkylän eritasoliittymiä parannettiin. Uudet kevyen liikenteen alikulut rakennettiin Voutilanpuiston ja Ansatien kohdalle. Ensimmäisen vaiheen parannustyöt valmistuivat kokonaisuudessaan marraskuussa 2011.[14][15][16] Hankkeen kustannusarvio vuoden 2006 kustannustasossa oli 135 miljoonaa euroa. Parannustyöt eivät kuitenkaan poistaneet ruuhkautumisongelmaa kokonaan ja ruuhka-aikoina liikenne jonoutuu edelleen helposti Tuupakan ja Pakkalan välisellä 2+2-kaistaisella osuudella.

Hankkeen ensimmäisen vaiheen lisäurakka aloitettiin kesällä 2010 Raappavuorentien ja Hämeenlinnanväylän liittymän välillä. Siihen kuuluivat tien linjauksen siirtäminen hieman nykyistä etelämmäksi, Isontammentien ja Myllyniityntien risteysten korvaaminen Myllymäen eritasoliittymällä sekä uusi tieyhteys Martinkyläntielle.[17] Parannustyöt valmistuivat kesäkuussa 2012.

Kesällä 2013 aloitettiin Kehä III:n perusparannuksen 3. vaihe, joka sisälsi seuraavat parannustoimenpiteet:

  • Kehätien itäpäässä valtateiden 4 ja 7 väliselle osuudelle rakennettiin kolmannet kaistat ja uusi Länsimäentien eritasoliittymä. Vanhoja eritasoliittymiä parannettiin ja Porvoonväylän eritasoliittymään rakennettiin lisäramppeja, minkä myötä kolme liikennevalo-ohjattua risteystä saatiin poistettua käytöstä. Lisäksi Länsimäentien eritasoliittymään rakennettiin vaihtopysäkit. Hankkeen kokonaiskustannukset olivat noin 45 miljoonaa euroa.[18][19]
  • Lentoasemantien eritasoliittymä täydennettiin systeemiliittymäksi ja Lentoasemantie parannettiin nelikaistaiseksi Kehä III:n ja Tikkurilantien välisellä osuudella. Lisäksi Tikkurilantien ja Lentoasemantien liittymä muutettiin eritasoliittymäksi. Tuusulanväylän ja Lentoasemantien liittymien väliselle osuudelle rakennettiin viidennet kaistat molempiin suuntiin. Kyseiselle osuudelle on osoitettu tulevaisuudessa rinnakkaisramppivaraus. Työt valmistuivat vuoden 2015 lopussa.

Tiehankkeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehä III:n perusparannus, 3. vaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vanhakartanon ja Vantaankosken välisellä 4,5 kilometrin osuudella tielle rakennetaan kolmannet kaistat ja tasoliittymät korvataan uusilla Askiston ja Hämeenkylän eritasoliittymillä. Myös olemassa olevia Vihdintien ja Petikon eritasoliittymiä parannetaan. Hankkeen kustannukset ovat noin 30 miljoonaa euroa.[18][20]
  • Hankkeen loppuvaiheessa toteutetaan myös kolmannet kaistat Hämeenlinnanväylän ja Pakkalan eritasoliittymien välille. Samassa yhteydessä rakennetaan myös puolisuora ramppi Tampereen suunnasta Kehä III:lle itään. Kolmas vaihe on ajoitettu toisen vaiheen toimenpiteiden valmistumisen jälkeen vuonna 2016.

Kun Kehä III:n viimeinen lähivuosien perusparannushanke valmistuu, tulee se olemaan 3+3-kaistainen eritasoliittymillä varustettu tie Vanhankartanon ja Tikkurilan sekä Lahdenväylän ja Porvoonväylän välisillä osuuksilla sekä 2+2-kaistainen eritasoliittymillä varustettu tie Espoon ja Vanhankartanon sekä Tikkurilan ja Lahdenväylän välisillä osuuksilla.

Kehä III Espoosta länteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mankin ja Muuralan välinen osuus tullaan parantamaan 2020-luvun alussa nelikaistaiseksi tieksi. Hankkeen yhteydessä nykyisiä Mynttilän ja Mankin eritasoliittymiä tullaan täydentämään. Hankkeen kustannusarvio on noin 30 miljoonaa euroa.[18][21]
  • Myöhemmin 2020-luvulla nelikaistaista osuutta tullaan jatkamaan Länsiväylälle asti. Hankkeessa rakennetaan uudet Finnträskin ja Luoman eritasoliittymät sekä täydennetään nykyinen Sundsbergin eritasoliittymä.

Lisäkaistat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulevaisuudessa tullaan rakentamaanlähde? kolmannet kaistat myös Tikkurilan ja Lahdenväylän eritasoliittymien välille. Osittain ne ovat tällä osuudella jo olemassa Kalkkikallion ylittävällä kohdalla. Myös Vanhakartanosta länteen on osoitettu varaus tulevaisuudessa kolmansille kaistoille Turunväylälle saakka.

Muita tiehankkeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bembölen eritasoliittymää tullaan mahdollisesti parantamaan tulevaisuudessa. Nykyisen liittymän osat ovat erillään toisistaan ja rampeilla on merkittäviä näkemäesteitä.
  • Vihdintien eritasoliittymään tullaan rakentamaan Vihdintien nelikaistaistuksen yhteydessä lisäramppeja.
  • Länsisalmentien liikennevaloliittymä on ainut valoliittymä Kehä III:lla vuoden 2016 jälkeen. Tulevaisuudessa myös tämä liittymä tullaan parantamaan eritasoliittymäksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Liikenneonnettomuudet maanteillä vuonna 2010 (Sivu 61, taulukko 33. Henkilövahinko-onnettomuuksien tiheys. Huomioitu vain vähintään 10 kilometrin pituiset tiet.) 7/2011. Liikennevirasto. Viitattu 7.1.2013.
  2. Iltanen, Jussi: Valtaväylä ja susiraja, s. 36. Kellastupa, 2016. ISBN 9789525787221.
  3. Iltanen, Jussi: Valtaväylä ja susiraja, s. 42. Kellastupa, 2016. ISBN 9789525787221.
  4. a b Iltanen, Jussi: Valtaväylä ja susiraja, s. 50. Kellastupa, 2016. ISBN 9789525787221.
  5. Juntunen, Esa: Aiemmin susirajan symbolilla ajettiin kännissä ja turvavöittä – 50-vuotias Kehä III kasvoi aikuiseksi HS.fi. 24.5.2015. Helsinki: Helsingin Sanomat Oy. Viitattu 23.6.2015.
  6. Iltanen, Jussi: Valtaväylä ja susiraja, s. 113. Kellastupa, 2016. ISBN 9789525787221.
  7. Iltanen, Jussi: Valtaväylä ja susiraja, s. 117. Kellastupa, 2016. ISBN 9789525787221.
  8. Iltanen, Jussi: Valtaväylä ja susiraja, s. 121. Kellastupa, 2016. ISBN 9789525787221.
  9. Iltanen, Jussi: Valtaväylä ja susiraja, s. 127,130. Kellastupa, 2016. ISBN 9789525787221.
  10. Kehä III:n parantaminen välillä Lentoasemantie - Tikkurila 12.9.2002. Tiehallinto. Viitattu 29.11.2016.
  11. Kantatie 50 Kehä III Lentoasemantie–Tikkurila 3.12.2005. Tiehallinto. Viitattu 18.7.2007.
  12. Vuosaaren tietunneli avataan liikenteelle lokakuussa 2007 Helsingin Satama, Vuosaaren satamahanke. Viitattu 18.7.2007.
  13. Itäväylän eritasoliittymä ja Porvoonväylän lisäramppi Helsingin Satama, Vuosaaren satamahanke. Viitattu 31.3.2009.
  14. E18 Kehä III, Vantaankoski–Lentoasemantie 15.12.2010. Liikennevirasto. Viitattu 18.12.2010.
  15. Moisio, Teppo & Salonen, Juha: Kehä III:n perusparannus alkaa syksyllä 2009 HS.fi. 1.8.2008. Helsinki: Helsingin Sanomat Oy. Viitattu 1.8.2008.
  16. Moisio, Teppo & Salonen, Juha: Tukkoisen Kehä III:n remontti alkaa ensi syksynä HS.fi. 23.2.2009. Helsinki: Helsingin Sanomat Oy. Viitattu 21.3.2009.
  17. Kehä III:n oikaisun ja Myllymäen eritasoliittymän työt käynnistymässä 12.8.2010. Vantaan kaupunki. Viitattu 17.12.2010.
  18. a b c PLJ 2007, ss. 39, 45.
  19. Raide- ja ajoneuvoliikenteen verkkoselvitys 2002, ss. 116–117. Selvityksen kyseisten sivujen verkkoversio (PDF).
  20. Raide- ja ajoneuvoliikenteen verkkoselvitys 2002, ss. 114–115. Selvityksen kyseisten sivujen verkkoversio (PDF).
  21. Raide- ja ajoneuvoliikenteen verkkoselvitys 2002, ss. 136–137. Selvityksen kyseisten sivujen verkkoversio (PDF).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]