Suomen presidentinvaali 2006

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Presidentinvaalit 2006)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen presidentinvaali 2006
Suomi
2000 ←
18.–24. ja 29. tammikuuta 2006
→ 2012

  Tarja Halonen 2003.jpg Sauli Niinistö 2.JPG
Ehdokas Tarja Halonen Sauli Niinistö
Puolue SDP Kokoomus
Ääniä 1 630 980 1 518 333
Kannatus 51,8 % 48,2 %

Finnish presidential election results (second round) by province, 2006.svg


Presidentti ennen vaaleja

Tarja Halonen
SDP

Uusi presidentti

Tarja Halonen
SDP

Suomen presidentinvaalissa 2006 Tarja Halonen valittiin toiselle kaudelle (2006–2012) Suomen presidentiksi. Vaali järjestettiin suorana kansanvaalina.

Ensimmäinen kierroksen äänestyspäivä oli 15. tammikuuta. Ehdolla vaalien ensimmäisellä kierroksella oli yhteensä 6 miestä ja 2 naista. Kukaan ehdokkaista ei saanut yli 50 prosenttia äänistä, joten vaalissa järjestettiin toinen kierros, jolle pääsivät kaksi eniten ääniä saanutta, Halonen (46,3 %) ja Sauli Niinistö (24,1 %). Toisen kierroksen äänestyspäivä oli 29. tammikuuta. Halonen sai 51,8 prosenttia äänistä.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Molempien kierroksien voittajat kunnittain
Suomen presidentinvaalin 18.–24. ja 29. tammikuuta 2006 tulokset
Ehdokas Puolue 1. kierros 2. kierros
Ääniä  % Ääniä  %
Tarja Halonen Sosiaalidemokraatit SDP 1 397 030 46,31 1 630 980 51,79
Sauli Niinistö Kokoomus KOK 725 866 24,06 1 518 333 48,21
Matti Vanhanen Keskusta KESK 561 990 18,63
Heidi Hautala Vihreät VIHR 105 248 3,49
Timo Soini Perussuomalaiset PS 103 492 3,43
Bjarne Kallis Kristillisdemokraatit KD 61 483 2,04
Henrik Lax Ruotsalainen kansanpuolue RKP 48 703 1,61
Arto Lahti valitsijayhdistys 12 989 0,43
Yhteensä 3 016 801 100 3 149 313 100
Hylätyt 8 805 0,3 14 354 0,5
Äänestysprosentti 4 272 537 70,8 4 272 537 74,0

Lähde: Oikeusministeriö[1][2]

Ensimmäinen kierros[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maakunnittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maakunta Tarja Halonen Sauli Niinistö Matti Vanhanen Heidi Hautala Timo Soini Bjarne Kallis Henrik Lax Arto Lahti Äänestäneet Äänet Hyväksytyt äänet Hylätyt äänet
Etelä-Savo 41 939 17 448 24 944 1 890 2 914 1 766 187 343 129 079 91 812 91 431 381
Pohjois-Savo 62 276 23 964 40 128 3 158 5 426 2 251 332 513 197 683 138 352 138 048 304
Pohjois-Karjala 41 812 15 605 25 274 2 244 4 520 1 682 177 351 132 825 91 942 91 665 277
Kainuu 19 659 6 380 16 001 725 1 784 706 84 172 67 545 45 629 45 511 118
Uusimaa 366 169 253 635 71 823 45 389 22 345 14 281 16 991 3 602 1 025 287 796 461 794 235 2 226
Itä-Uusimaa 24 352 12 292 6 739 2 176 1 159 1 023 5 475 208 69 688 53 543 53 424 119
Varsinais-Suomi 130 953 73 296 36 741 9 801 8 754 3 990 4 372 1 196 355 961 269 907 269 103 804
Kanta-Häme 49 183 24 500 15 860 2 330 3 038 1 758 276 440 131 359 97 664 97 385 279
Päijät-Häme 55 884 29 570 17 026 2 819 4 370 2 279 347 624 156 066 113 212 112 919 293
Kymenlaakso 53 592 25 472 17 055 2 269 4 579 1 957 450 583 146 922 106 412 105 957 455
Etelä-Karjala 36 593 17 960 17 662 1 734 2 992 1 361 206 481 107 949 79 230 78 989 241
Keski-Suomi 75 328 27 239 34 830 4 740 6 088 3 449 342 552 209 443 153 025 152 568 457
Etelä-Pohjanmaa 33 091 23 107 45 989 1 282 4 881 3 184 160 317 150 707 112 339 112 011 328
Pohjanmaa 47 288 15 466 12 192 2 508 1 946 6 294 15 133 227 132 754 101 359 101 054 305
Satakunta 71 633 28 339 26 793 2 512 5 147 2 184 357 897 185 999 138 255 137 862 393
Pirkanmaa 134 067 72 352 37 063 10 795 10 819 5 593 1 002 1 237 364 658 273 777 272 928 849
Keski-Pohjanmaa 13 322 5 366 14 904 608 1 529 3 654 870 92 53 660 40 430 40 345 85
Pohjois-Pohjanmaa 82 342 36 595 67 230 5 632 7 433 2 806 386 741 280 672 203 656 203 165 491
Lappi 49 524 16 293 33 282 2 139 3 750 1 113 153 393 145 532 106 957 106 647 310
Ahvenanmaa 8 023 987 454 497 18 152 1 403 20 19 603 11 644 11 554 90

Toinen kierros[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maakunnittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maakunta Tarja Halonen Sauli Niinistö Äänestäneet Äänet Hyväksytyt äänet Hylätyt äänet
Etelä-Savo 47 651 47 329 129 079 95 496 94 980 516
Pohjois-Savo 73 385 70 060 197 683 144 124 143 445 679
Pohjois-Karjala 49 887 45 744 132 825 96 117 95 631 486
Kainuu 23 881 23 126 67 545 47 242 47 007 235
Uusimaa 429 938 401 466 1 025 287 834 807 831 404 3 403
Itä-Uusimaa 28 348 27 205 69 688 55 764 55 553 211
Varsinais-Suomi 149 753 130 990 355 961 282 047 280 743 1 304
Kanta-Häme 55 577 46 649 131 359 102 734 102 226 508
Päijät-Häme 63 595 56 272 156 066 120 343 119 867 476
Kymenlaakso 60 880 50 666 146 922 112 085 111 546 539
Etelä-Karjala 41 433 41 057 107 949 82 870 82 490 380
Keski-Suomi 88 668 70 495 209 443 159 952 159 163 789
Etelä-Pohjanmaa 39 758 74 467 150 707 114 867 114 225 642
Pohjanmaa 55 386 49 347 132 754 105 162 104 733 429
Satakunta 80 985 63 292 185 999 144 915 144 277 638
Pirkanmaa 156 183 130 229 364 658 287 706 286 412 1 294
Keski-Pohjanmaa 16 952 23 990 53 660 41 158 40 942 216
Pohjois-Pohjanmaa 100 860 110 871 280 672 212 613 211 731 882
Lappi 59 521 51 045 145 532 111 195 110 566 629
Ahvenanmaa 8 339 4 033 19 603 12 470 12 372 98

Ensimmäisen vaalikierroksen teemoja — NATO ja presidentin valtaoikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalin suurimmat teemat olivat NATO-jäsenyys ja presidentin valtaoikeudet. Kun huomattavan osan suomalaisista todettiin pitävän tasavallan presidenttiä edelleen vahvana Suomen ulkopoliittisena johtajana, keskustelu alkoi sen jälkeen painottua Suomen liittoutumattomuuteen ja mahdollisiin liittoutumistarpeisiin.

Vaalikampanjoiden alkuvaiheessa keskusteltiin enemmän presidentin valtaoikeuksista ja siitä, onko presidentti edelleen kiistattomasti Puolustusvoimien ylipäällikkö, joka vastaa sodasta ja rauhasta yhdessä eduskunnan kanssa, vai onko tämä tehtävä jäämässä Euroopan unionin integraation vuoksi enenevässä määrin hallitusta johtavalle pääministerille. Erityisesti Hautala ja Niinistö korostivat voimakkaasti sitä, että presidentin pitäisi johtaa arvovallalla, nostamalla rohkeasti keskustelunaiheeksi erilaisia kauaskantoisia aiheita muun muassa Suomen ja maailman tulevaisuuden ongelmista, esimerkiksi ilmastonmuutoksesta.

Kun ilmeni yhä selvemmin, että suuri osa äänestäjistä pitää tasavallan presidentin tehtävänä ennen kaikkea ulkopolitiikkaa ja että ylipäällikön tehtävä pitää säilyttää, alkoi kampanjoissa painottua Suomen suhtautuminen Euroopan unionin taistelujoukkoihin ja niiden mahdolliseen käyttämiseen Nato Response Forcen tukena. Keskustelu ohjautui myös Suomen NATO-jäsenyyteen, jota vaalikeskusteluissa vastusti voimakkaimmin Soini ja kannatti voimakkaimmin Lax. Muut perustelivat epäröiviä ja jarruttavia mielipiteitään vedoten pääasiassa Suomen turvallisuuspoliittiseen selontekoon, eduskunnan ja kansan tahtoon sekä Yhdysvaltain vahvaan rooliin järjestössä.

Vanhanen ja Halonen korostivat viimeisessä televisiotentissä sitä, ettei päätöstä NATO-jäsenyydestä tee presidentti, vaan eduskunta ja että hallitus noudattaa vuoden 2004 turvallisuuspoliittista selontekoa ja että liittoutumista käsitellään uudelleen vuoden 2008 turvallisuuspoliittisessa selonteossa.

Niinistön mielestä NATO toisi turvallisuustakuun, joka Euroopan unionilta jäi Suomen osalta järjestämättä siksi, että perustuslakisopimus jäi kansanäänestyksillä hyväksymättä Ranskassa ja Alankomaissa ja prosessi pysähtyi. Niinistö ei presidenttinä vastustaisi lähenemistä eurooppalaisemman NATO:n suuntaan, mutta korosti, että päätöksen asiasta tekee eduskunta, koska se on kansallinen asia.

Vaalituloksen selviämisen jälkeen Suomen mahdollisesta liittymisestä NATO:on Niinistö mainitsi lisäksi, että hän kannattaa aktiivista taloudellista ja muuta yhteistyötä myös Venäjän kanssa ja että Suomen pitää hoitaa suhteensa Venäjään Euroopan unioninkin kautta.

Ensimmäisen vaalikierroksen kampanjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useissa kampanjoissa pyrittiin perinteisen varovaisiin kampanjoihin verrattuna suhteellisen suureen räväkkyyteen ja yllättävyyteen.[3]

2 Bjarne Kallis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kampanjan tunnus: "Äänesi on Kallis"

Kristillisdemokraattien kansanedustaja Bjarne Kallis korosti kristillisten arvojen merkitystä Pohjoismaisen hyvinvoinnin pohjana. Kallis oli liikkeellä alle 100 000 euron budjetilla.

Toisella kierroksella Kallis sanoi äänestävänsä Niinistöä.

3 Sauli Niinistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

kunta vaalipiiri osuus
vahvimmat kunnat
Kauniainen Uusimaa 50,2
Espoo Uusimaa 42,2
Salo Varsinais-Suomi 36,9
Merimasku Varsinais-Suomi 34,5
Naantali Varsinais-Suomi 34,2
kunta vaalipiiri osuus
heikoimmat kunnat
Kökar Ahvenanmaa 3,6
Kestilä Oulu 4,9
Ullava Vaasa 5,3
Rautavaara Pohjois-Savo 5,5
Kumlinge Ahvenanmaa 5,8
Kampanjan tunnus: "Työväen presidentti"

Kansallisen Kokoomuksen Sauli Niinistö julistautui vaalimainoksissaan keskiviikkona 26. lokakuuta 2005 työväen presidentiksi näkyvällä mainosiskulla lehdissä ja televisiomainoksella. Niinistö korosti vastakkainasettelun olevan ohi työelämässä ja Suomen olevan suomalaisten yhteinen yritys. Niinistö on toiminut Euroopan investointipankin varapääjohtajana.

Niinistö korosti kampanjassaan myös turvallisuuden merkitystä, mutta ilmoitti parhaiten suomalaisille sopivan eurooppalaisen turvallisuuden, jonka eteen ei ole tehty tarpeeksi töitä. Niinistön mukaan ilmastonmuutos on maailman riskienhallinnan tärkein kysymys ja sanoo suomalaisella ympäristöteknologialla olevan paljon annettavaa.

Niinistön kirjoittama kirja Viiden vuoden yksinäisyys julkaistiin ennen vaalikampanjan alkua. Kyseinen teos tarkastelee Suomen poliittista historiaa muutamia vuosia presidentinvaaleista taaksepäin, mutta se ei ollut varsinainen vaalikirja. Niinistön vaalibudjetti oli 1,3 miljoonaa euroa, josta pääosa oli ylimääräistä presidentinvaaleihin myönnettyä puoluetukea.

Niinistö sai Keskustan Matti Vanhasen kampanjakoneistolta tukea toista kierrosta varten ja Vanhanen itsekin ilmoitti äänestävänsä Niinistöä.

4 Timo Soini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kampanjan tunnus: "Oikea mies presidentiksi"

Perussuomalaisten kansanedustaja ja puheenjohtaja Timo Soinin tärkeimpiä vaaliteemoja olivat EU-vastaisuus ja Suomen itsenäisyys. Hän vaati kansanäänestystä Euroopan unionin jäsenyydestä ja eroa siitä kansanäänestyksen tuloksen perusteella. Timo Soini vastusti selkeästi myös Suomen Nato-jäsenyyttä ja pakkoruotsia.

Soini on sanonut Arto Lahden tapaan, että Suomi tarvitsee perustuslakituomioistuimen. Soinin vaalikampanjaan kuluu rahaa alle 100 000 euroa, mistä 40 000 euroa suoraa parlamentaarista tukea. Yleisradion haastattelussa Soini mainitsi tavoitteekseen 8 prosentin kannatuksen, millä puoluetta vietäisiin eteenpäin. Soinilla oli kannatusta EU:n vastustajien lisäksi myös maataloustuloratkaisuihin pettyneissä maanviljelijöissä.

Soini ei testamentannut äänestäjiensä ääniä toiselle kierrokselle.

5 Heidi Hautala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kampanjan tunnus: "Kansalaisten puolustusvoima"

Vihreän Liiton kansanedustaja Heidi Hautala ilmoitti kampanjassaan tahtovansa "kansalaisten puolustusvoimaksi". Hän kritisoi myös presidentin valtaoikeuksia ja halusi vähentää niitä parlamentarismin hyväksi. Hautalan kampanjabudjetti oli 180 000 euroa. Hautala oli ehdokkaana presidentinvaaleissa jo vuonna 2000.

Hautala ei testamentannut äänestäjiensä ääniä toiselle kierrokselle.

6 Henrik Lax[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kampanjan tunnus: "Vision, mod, tolerans — Parempi Suomi"

Ruotsalaisen Kansanpuolueen europarlamentaarikko Henrik Lax nosti teemoikseen suvaitsevaisuuden, rauhan edistämisen, pohjoismaisten siteiden vahvistamisen, EU:n vahvistamisen ja liittymisen NATO:on.

Puolueen puheenjohtaja ja ympäristöministeri Jan-Erik Enestam tuki Laxia, vaikka hän itse ministerinä kannattaa eduskunnan hyväksymää turvallisuuspoliittista selontekoa toistaiseksi jatkuvasta sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Laxin kampanjabudjetti oli noin 200 000 euroa.

Lax sanoi äänestävänsä toisella kierroksella Niinistöä. Presidentinvaalissa vuonna 1994 monet keskustalaiset ryhtyivät tukemaan RKP:n Elisabeth Rehniä SDP:n Martti Ahtisaaren ollessa toisena ehdokkaana. Vastaavasti vuonna 2000 monet RKP:n tunnetut henkilöt tukivat Keskustan Esko Ahoa presidentiksi toisen ehdokkaan ollessa SDP:n Tarja Halonen.

Kuitenkin esimerkiksi RKP:n pitkän linjan kansanedustaja Eva Biaudet ilmoitti tukevansa toisella kierroksella Halosta. 20. tammikuuta Biaudet sanoi Hufvudstadsbladetissa, että "elämänkatsomukselliset ja inhimilliset kysymykset ratkaisevat, ja silloin valinta on Tarja Halonen”. Näin ollen RKP oli puolueena jakautunut näissä vaaleissa.

7 Matti Vanhanen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

kunta vaalipiiri osuus
vahvimmat kunnat
Kortesjärvi Vaasa 64,7
Merijärvi Oulu 64,2
Ullava Vaasa 62,5
Kestilä Oulu 62,0
Halsua Vaasa 60,9
kunta vaalipiiri osuus
heikoimmat kunnat
Kökar Ahvenanmaa 1,5
Lemland Ahvenanmaa 2,1
Maarianhamina Ahvenanmaa 2,4
Sottunga Ahvenanmaa 2,9
Jomala Ahvenanmaa 3,3
Kampanjan tunnus: "Vihreä tuuli"

Suomen Keskustan puheenjohtajan ja pääministeri Matti Vanhasen kampanjasisältö julkistettiin lauantaina 29. lokakuuta 2005. Kampanjan otsikkona oli "Vihreä tuuli".

Vanhasta henkilönä yritti tehdä tunnetuksi Timo Laaninen, joka poliittisena toimittajana kirjoitti Vanhasesta kirjan Se on ihan Matti. Vanhanen kirjoitti myös virallisen vaalikirjan Vaikeita valintoja. Vanhasen vaalibudjetti oli ehdokkaista suurin, noin 1,5 miljoonaa euroa, josta pääosa oli ylimääräistä presidentinvaaleihin myönnettyä puoluetukea.

Vanhanen ilmoitti itse äänestävänsä toisella kierroksella Sauli Niinistöä. Myös Vanhasen kampanjakoneisto ryhtyi tukemaan Niinistöä Kansallisen Kokoomuksen ja Keskustan vuosi sitten sopimalla tavalla. Vanhanen itse ei osallistunut kampanjatyöhön muulla tavalla kuin ilmoittamalla äänestävänsä Niinistöä.

8 Arto Lahti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kampanjan tunnus: "Arto Lahti osaa ja uskaltaa"

Professori Arto Lahden asetti ehdokkaaksi valitsijayhdistys, joka keräsi yli 20 000 kannatuskorttia 22. marraskuuta 2005 mennessä. Sitoutumaton Lahti nosti vaaliteemoikseen pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytysten parantamisen, vahvan moraalin tuomisen politiikkaan, Karjalan palauttamisen ja muut Suomen historian kipupisteiksi sanomansa aiheet kuten sotasyyllisten ja asekätkijöiden tuomiot, ylivelkaantuneiden aseman korjaamisen, lasten, perheiden, naisten ja miesten oikeuksien turvaamisen sekä avoimen keskustelun Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta.

Lahti kampanjoi Ukrainan oranssin vallankumouksen värillä, mutta hänen tavaramerkikseen muodostui kuitenkin TV-väittelyissä hänen paidankauluksissaan käyttämänsä klassiset rusetit. Koska Lahti ei saanut taustapuolueen puuttumisen vuoksi valtiollista puoluetukea, hän joutui keräämään noin 10 000 euron kampanjarahat itse.

Lahden mukaan hänet hiljennettiin useissa vaalitenteissä ja -paneeleissa sekä koneellisesti että suullisesti, minkä vuoksi hän vaati television vaalitentteihin ulkomaalaisia vaalitarkkailijoita.[4] Ensimmäisen vaalikierroksen jälkeen Lahti kertoi jatkavansa todennäköisesti politiikassa, ja vaalien toisella kierroksella hän liittyi tukemaan Niinistön kampanjaa.

9 Tarja Halonen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

kunta vaalipiiri osuus
vahvimmat kunnat
Kökar Ahvenanmaa 75,9
Lemland Ahvenanmaa 74,5
Saltvik Ahvenanmaa 73,8
Eckerö Ahvenanmaa 72,4
Hammarland Ahvenanmaa 72,3
kunta vaalipiiri osuus
heikoimmat kunnat
Ullava Vaasa 16,3
Halsua Vaasa 18,4
Kortesjärvi Vaasa 19,5
Veteli Vaasa 19,7
Lappajärvi Vaasa 19,8
Kampanjan tunnus: "Koko kansan presidentti"

SDP:n presidenttiehdokas ja istuva presidentti Tarja Halonen lähti vaalitaistoon sloganilla "Tasavallan presidentti". Kampanjassa pyrittiin korostamaan Halosen tavallisuusimagoa ja sitä, että jatketaan vanhaan tapaan. Halonen penäsi "kuluttajansuojaa" kaikkiin vaalilupauksiin. Syksyllä 2005 ilmestyi Hannu Lehtilän kirja Tarja Halonen – yksi meistä, joka Lehtilän mukaan ei ollut vaalikirja.

SDP:n kampanjatoimistosta ehdittiin ilmoittaa, että valtion varojen säästämiseksi kannattaisi äänestää Halosta suoraan ensimmäisellä eikä vasta toisella kierroksella, koska toisen kierroksen järjestäminen maksaa valtiolle noin 7 miljoonaa euroa. Halonen sai humoristista tukea kampanjaansa myös yhdysvaltalaiselta talk-show-isännältä Conan O'Brienilta. Halosen vaalibudjetti oli noin 1,3 miljoonaa, josta pääosa oli ylimääräistä presidentinvaaleihin myönnettyä puoluetukea.

Halonen sai eniten ääniä presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella ja meni Niinistön kanssa toiselle kierrokselle. Halonen ei muodollisesti ollut Vasemmistoliiton ehdokas, mutta puolue sopi tukevansa hänen uudelleenvalintaansa.

Ehdokkaaksi yrittäneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistolainen Ilkka Tillanen yritti ehdokkaaksi valitsijayhdistys Utopia 2006:n avulla, mutta kannattajakortteja kerättiin tukijoukon mukaan vain 15 440, eikä hän siis voinut osallistua itse vaaliin, koska kortteja olisi tarvittu vähintään 20 000. Tillanen kannattajineen katsoi, että Vasemmistoliiton mentyä käytännössä suoraan Halosen taakse vaaleista puuttui aidosti vasemmistolainen vaihtoehto. Tillanen kertoi jälkeenpäin, ettei hän aktiivisesti pyrkinytkään presidentiksi, vaan vain ehdokkaaksi voidakseen ottaa julkisesti kantaa.

RKP:n presidenttiehdokkaasta käytiin aikoinaan jäsenäänestys, jossa Lax voitti Eva Biaudet'n.

Tony Halme julisti aikoinaan alkavansa Perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi, mutta puolueen ehdokkaaksi valittiin Timo Soini.

Toinen vaalikierros[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskusta ja Kokoomus yhteistyöhön vaalin toisella kierroksella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Keskusta ja Kansallinen Kokoomus sopivat vuonna 2005, että ensimmäisellä kierroksella hävinneen puolueen kampanjakoneisto siirtyy toiselle kierrokselle selviytyneen ehdokkaan taakse.

Keskustan puheenjohtaja ja pääministeri Matti Vanhanen lupasikin heti vaalituloksen selvittyä kampanjatukea Sauli Niinistölle. Myös Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen korosti vaalivalvojaisissa yhteistyötä Keskustan kanssa.

Keskustan puoluesihteeri Eero Lankia ilmoitti vaalipäivää seuraavassa televisiohaastattelussa, jossa myös Jyrki Katainen oli läsnä, että keskustalaiset voisivat toivoa Sauli Niinistöltä tarkennuksia liittoutumattomuuteen. Niinistö oli ilmoittanut viimeisessä ensimmäisen kierroksen televisiotentissä yhtyvänsä vaatimukseen siitä, että NATO-jäsenyydestä järjestettäisin neuvoa-antava kansanäänestys. Lisäksi Lankian mielestä monet keskustalaiset vierastavat sanaa porvari (niin sanottu porvariyhteistyö), koska he tuntevat olevansa useissa tapauksissa keski- tai pienituloista tavallista väkeä, vaikkakaan eivät ole sosialisteja.

Halosen kampanja keskittyi maaseudun naisiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SDP:n johtama kampanja keskittyy maaseudun naisiin, joiden uskotaan ajattelevan niin, että sukupuolella on suuri merkitys presidenttiä valittaessa. Halosen toisen kierroksen kampanja alkoi Vanhasen kotikunnasta Nurmijärveltä.

SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma kommentoi puolueen historian parasta tulosta presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella korostaen, että tärkeintä on se, että Suomen Keskustan hermo pitää tarkoittaen sitä, ettei presidentinvaali vaikuta Suomen nykyiseen eikä tulevaan hallituspolitiikkaan.[5]

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja houkutteli keskustalaisia verkkosivuillaan seuraavasti: "Jos vastakkainasettelujen aika kuulemma on ohi, niin sen kanssa ei kovin hyvin istu nyt arvoonnostettu porvarillinen yhteistyö." Toisaalta vastaavaa kritiikkiä on esitetty myös SDP:n ja Vasemmistoliiton yhteistyöstä.

Verkkoympäristössä ja tekstiviesteinä levisi siteeraus Karjala-lehdessä julkaistuksi väitetystä vappupuheessa, jossa Halonen olisi muka esittänyt vappuna 1976 Suomen liittämistä Neuvostoliittoon. ProKarelia korjasi tiedottamansa virheeksi. Iltapäivälehdet osoittivat pian väitteen perättömäksi. Halonen itse totesi: "Jos 1970-luvulla sosiaalidemokraattinen SAK:n lakimies olisi pitänyt sellaisen vappupuheen, niin se työsuhde olisi jäänyt aika lyhyeksi."

Viikolla kolme kierteli tekstiviestejä, joiden mukaan Patmos Lähetyssäätiön Leo Meller oli saanut haltuunsa asiakirjan, jonka mukaan Halonen oli EU:ssa allekirjoittanut Jerusalemin itäpuolen palestiinalaisille luovuttavan sopimuksen. Meller kiisti väitteen todenperäisyyden.

Pudonneilta ehdokkailta siirtyvät äänestäjät ratkaisivat lopputuloksen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisellä kierroksella pudonneista ehdokkaista Heidi Hautala ja Timo Soini sanoivat, etteivät aio "testamentata" ääniään kenellekään.

Vanhanen ja Bjarne Kallis ilmoittivat äänestävänsä Niinistöä. Myös Henrik Lax ilmoitti suoraan äänestävänsä porvarillista ehdokasta eli Niinistöä. Lisäksi Arto Lahti antoi täyden tukensa toisella kierroksella Niinistölle.

Pudonneista ehdokkaista kukaan ei sanonut tukevansa Halosen uudelleenvalintaa.

Mielipidetiedustelut ja vaalitulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ovensuukyselyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannatus % TS 18. 1.[6]
3 Sauli Niinistö 47 %
9 Tarja Halonen 53 %

Ensimmäisen kierroksen mielipidetiedustelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannatus % Vaali 15. 1.[7] Ennakko- äänestys 4-5. ja 7. 1.[8] YLE 10.–11. 1.[9] MTV3 viikot 52, 1 ja 2[10] HS 5.–7. 1.[11] HS 27.–29. 12.[12] AL 12.–29. 12.[13] HS 7.–17. 12.[14] YLE 9. 12.[15] HS 11/05[16] YLE 11/05[17]
2 Bjarne Kallis 2,0 1,8 1 1 2 2 1,4 2 1 1 1
3 Sauli Niinistö 24,1 21,9 20 19 21 20 20,3 20 18 24 19
4 Timo Soini 3,4 2,6 4 3 3 2 1,4 2 1 1 1
5 Heidi Hautala 3,5 2,4 4 3 3 2 2,3 2 2 3 1
6 Henrik Lax 1,6 1,4 1 1 1 1 1,0 1 1 1 1
7 Matti Vanhanen 18,6 20,0 18 17 18 18 16,5 19 19 18 15
8 Arto Lahti 0,4 0,5 1 <1 <1 1 0,9 1
9 Tarja Halonen 46,3 49,4 52 55 51 54 56,2 55 58 52 61

Prosenttiosuuksien summat voivat ylittää 100 pyöristysten vuoksi.

Mielipidemittaukset ennen ensimmäistä kierrosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mielipidetiedustelujen mukaan Tarja Halonen johti pitkään presidentinvaalikamppailua. Kuitenkin vaalin lähestyessä Halosen suosio näytti jatkuvasti vähentyvän. Toisaalta MTV3:n tutkimus, joka tehtiin kolmen eri viikon aikana, ei näyttänyt Halosen kannatuksen muuttuneen koko tänä aikana.

Mittausten valossa olisi ollut mahdollista, että Halonen olisi saanut ensimmäisellä kierroksella yli puolet äänistä. Joulukuisten mittausten mukaan hän olisi myös voittanut toisella kierroksella kumman tahansa silloisista potentiaalisista vastaehdokkaistaan, Matti Vanhasen tai Sauli Niinistön, noin 65 prosentin ääniosuudella vastustajan 35 prosenttia vastaan.

Analyysiä ensimmäisen kierroksen ennakkoäänistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen ennakkoäänestys suoritettiin 4.-10. tammikuuta. Ennakkoäänestyksen tulokset julkistettiin vaalipäivän iltana heti vaalihuoneistojen sulkeuduttua, jolloin saatiin tietää myös lopullinen ensimmäisen kierroksen äänestysprosentti. Ennakkoon äänensä antoi 30,7 prosenttia äänioikeutetuista, mikä on noin 3 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuoden 2000 vaalien vastaavassa vaiheessa.

Ahkerimmin äänestettiin Lapin ja Satakunnan vaalipiirien alueella, laiskimmin taas Helsingissä ja Uudellamaalla. Sukupuolten välinen ero äänestysaktiivisuudessa on aiempiin vaaleihin verrattuna jälleen kasvanut: naisista äänensä ennakkoon antoi yli 34 prosenttia, miehistä 27 prosenttia. Lisäksi iäkkäät ja eläkeläiset ennakkoäänestivät paljon vilkkaammin kuin nuoret.

Äänestysvilkkauden vaikutuksista tuloksiin spekuloitiin. Maan keskiarvoa aktiivisemmat alueet, edellisten lisäksi Itä-Suomi, ovat yleensä Keskustapuolueen ja vasemmiston tukialueita, kun taas vähemmän äänestäneissä etelässä ja suurissa kaupungeissa Kokoomus on tavallisesti voimakkaimmillaan, mutta Keskusta pikkutekijä. Tilanteen arveltiin suosivan tällaisenaan joko Halosta, Vanhasta tai kenties molempia, mutta haittaavan Niinistöä. Tätä veikkausta tuki myös nuorten tavallistakin alhaisempi äänestysalttius.

Johtopäätökset äänestysvilkkauden vaikutuksesta osoittautuivat ensimmäisen kierroksen vaalipäivänä loppujen lopuksi hyvin epäluotettaviksi, koska kantaansa vaalipäivään asti harkinneet aiheuttivat merkittäviä muutoksia Niinistön eduksi ja Haloselle epäedullisesti.

Toisen kierroksen mielipidetiedustelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannatus % YLE 25.-26.1.[18] MTV3 18.-25.1.[19] HS 24.–25.1.[20] MTV3 16.-18.1.[21] HS 16.–17.1.[22]
3 Sauli Niinistö 45 % 45 % 49 % 45 % 47 %
9 Tarja Halonen 55 % 55 % 51 % 55 % 53 %

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tulos: Koko maa (1. kierros) (Oikeusministeriö 17.1.2006)
  2. Tulos: Koko maa (2. kierros) (Oikeusministeriö 1.2.2006)
  3. Kärkiehdokkailla jo yli miljoonan vaalibudjetit. Helsingin Sanomat 8.12.2005
  4. Vaalikeskustelua sensuroidaan – Lahden tiedote 11.1.2006
  5. Demari
  6. Teettäjä ja tekijä Turun Sanomat, 1 000 haastateltua, 39 prosenttia ei ilmaissut kantaansa, virhemarginaalia ei arvioitu ±-prosenttiyksikköinä. Haastattelupaikat Loimaa, Naantali, Turku, Salo ja Uusikaupunki. Turun Sanomat
  7. Vertailun vuoksi ensimmäisen kierroksen vaalitulos (15. tammikuuta).
  8. Vertailun vuoksi ensimmäisen kierroksen ennakkoäänet (4-5. ja 7. tammikuuta).
  9. Teettäjä YLE, tekijä Taloustutkimus 10.–11. tammikuuta, 1 582 haastateltua, 29 prosenttia ei ilmoittanut mielipidettään, virhemarginaali ± 2,5 prosenttiyksikköä
  10. Teettäjä MTV3, tekijä Research International viikoilla 52, 1 ja 2 (vuodenvaihde), 1 200 haastateltua, 21 prosenttia ei ilmaissut kantaansa, virhemarginaali ± 3 prosenttiyksikköä
  11. Teettäjä Helsingin Sanomat, tekijä Suomen Gallup 5.–7. tammikuuta, 1 500 haastateltua, 15 prosenttia ei sanonut kantaansa, 9 prosenttia ei tiennyt vielä, Halosen virhemarginaali ± 2,5 prosenttiyksikköä, Vanhasen ja Niinistön noin ± 2
  12. Teettäjä Helsingin Sanomat, tekijä Suomen Gallup 27.–29. joulukuuta, 1 401 haastateltua, kolmen eniten kannatetun ehdokkaan virhemarginaali ± 2,5 prosenttiyksikköä
  13. Teettäjät Aamulehti ja Turun Sanomat, tekijä MC-Info 12.–29. joulukuuta, 1 500 haastateltua, kolmen eniten kannatetun ehdokkaan virhemarginaali ± 1,55 prosenttiyksikköä
  14. Teettäjä Helsingin Sanomat, tekijä Suomen Gallup 7.–17. joulukuuta, 1 400 haastateltua, virhemarginaali ± 2,5 prosenttiyksikköä
  15. Teettäjä YLE, tekijä Taloustutkimus, julkaistu 9. joulukuuta, 1 400 haastateltua, virhemarginaali ± 2,5 prosenttiyksikköä. Arto Lahti ei ollut vaihtoehtona.
  16. Teettäjä Helsingin Sanomat, tekijä Suomen Gallup marraskuussa, ? haastateltua, virhemarginaali ± ? prosenttiyksikköä. Arto Lahti ei ollut vaihtoehtona.
  17. Teettäjä YLE, tekijä Taloustutkimus, julkaistu marraskuun alussa, 1 452 haastateltua, virhemarginaali ± 2,5 prosenttiyksikköä. Arto Lahti ei ollut vaihtoehtona.
  18. Teettäjä YLE, tekijä Taloustutkimus 25.–26. tammikuuta, 1 480 haastateltua, 15 prosenttia ei ilmaissut kantaansa, virhemarginaali ± 3 prosenttiyksikköä
  19. Teettäjä MTV3, tekijä Research International 18.-19. (puolet) ja 24.-25. (puolet) tammikuuta, 965 haastateltua, 37 prosenttia ei ilmaissut kantaansa, virhemarginaali ± 3,2 prosenttiyksikköä
  20. Teettäjä Helsingin Sanomat, tekijä Suomen Gallup 24.–25. tammikuuta, 1300 haastateltua, 24 % ei ilmaissut kantaansa, virhemarginaali ± 3 prosenttiyksikköä
  21. Teettäjä MTV3, tekijä Research International, 760 haastateltua, 32 prosenttia ei ilmaissut kantaansa, virhemarginaali ± 3,6 prosenttiyksikköä
  22. Teettäjä Helsingin Sanomat, tekijä Suomen Gallup 16.–17. tammikuuta, ? haastateltua, "lähes viidennes" ei ilmaissut kantaansa, virhemarginaali ± 3 prosenttiyksikköä

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen presidentinvaali 2006.