Uladzimir Prakopavitš Njakljajeu

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Vladimir Nekljajev)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uladzimir Njakljajeu vuonna 2010.

Uladzimir Prakopavitš Njakljajeu, valkoven. Уладзімір Пракопавіч Някляеў, łacinkaksi Uładzimier Prakopavič Niaklajeŭ, ven. Владимир Прокофьевич Некляев, Vladimir Prokofjevitš Nekljajev (s. 1946[1]) on valkovenäläinen kirjailija ja oppositiopoliitikko.

Vuoden 2010 presidentinvaaleissa Njakljaljeu oli opposition presidenttiehdokas. Hänet vangittiin vaaleja seuranneissa mielenosoituksissa. Toukokuussa 2011 hän sai kahden vuoden vankeustuomion, ja oli kotiarestissa heinäkuuhun 2013 asti.[2] Hänen nimensä ja tuotantonsa on poistettu oppikirjoista ja julkisuudesta[1].

Njakljaljeu sai Ruotsin PENin myöntämän Tucholsky-palkinnon vuonna 2011.[3]

Njakljaljeulla on hyvät suhteet myös Suomen PENiin: hän oli 2000-luvun alussa neljä vuotta Suomessa turvakaupunkikirjailijana. Pen kutsui häntä luennoimaan Suomeen kotiarestin päätyttyä. Hänen tyttärensä Eva Neklyaeva asuu Helsingissä.[4] Hän kävi elokuussa 2016 viettämässä 70-vuotiaspäiviään Suomessa[1].

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Adkryccio Minsk, 1976
  • Vynachodcy viatrou Minsk, 1979
  • Znak achovy Minsk, 1983
  • Местное время Moskova 1983
  • Naskroz, Minsk, 1985
  • Halubinaja posta, Minsk, 1987
  • Дерево боли, Moskova 1989
  • Prosca Minksk, 1996
  • Vybranaje Minsk, 1998
  • Labuch , Pietari 2003
  • Tak Minsk, 2004
  • Centar Europy Minsk, 2009 (proosaa)
  • Kon Minsk, 2010
  • Listy da Voli, Vilna, 2011

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Valko-Venäjä jäi "Venäjän vangiksi", Hs.fi
  2. Kirjailija Vladimir Nekljajev vapaaksi Valko-Venäjällä 25.7.2013. Yle. Viitattu 21.1.2014.
  3. Tucholsky-priset till Nekljajev Sveriges Radio. Viitattu 21.1.2014. (ruotsiksi)
  4. Vladimir Nekljajev Suomeen. Runoilta Pressiklubilla 3.10.2013 Suomen PEN. Viitattu 21.1.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]