Aliupseerikoulu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aliupseerikoulun risti.

Aliupseerikoulu tai -kurssi (AUK) on Suomen puolustusvoimissa koulu, jonka tarkoitus on kouluttaa reservin aliupseereja. Aliupseerit koulutetaan ryhmänjohtajiksi. Opintoihin sisältyy 30 opintoviikon johtajakoulutus ja käytännön harjoittelu.

Kun aliupseereja vielä koulutettiin myös Kanta-aliupseerikoulussa, varusmiesten käymän koulun nimitys oli Reservialiupseerikoulu tai Reservialiupseerikurssi (RAUK).

Aliupseerikouluun mennään tavallisesti sotamiehen arvoisena peruskoulutuskauden jälkeen, mutta myös miehistötehtävissä varusmiespalveluksen jo loppuun käyneiden tai sitä suorittavien on erikoistapauksessa mahdollisuus päästä niin sanottuun jälki-AUK:hon. Usein "santsareiksi" kutsutaan aliupseereita, jotka toimivat kouluttajatehtävissä tuleville ryhmänjohtajille aliupseerikoulussa.

Aliupseerikoulussa varusmiesten palvelusarvona on (aliupseeri)oppilas ja sotilasarvossa AUK:n kuluessa oppilas tavallisesti ylennetään korpraaliksi. Jälki-AUK:ssa saattaa oppilas olla jo ennen kouluun tuloaan korpraali. AUK:n suoritettuaan oppilaat ylennetään alikersantiksi.

Aliupseerikoulun käyneiden kokonaispalvelusajaksi tulee 347 päivää, ja tavallisin tehtävä koulun jälkeen on ryhmänjohtajana toimiminen. Parhaat alikersantit voidaan palvelusaikanaan ylentää kersanteiksi. Jälki-AUK:n käyneet kotiutuvat AUK:n jälkeen, he siis eivät jää enää palvelemaan johtajakautta.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varusmiespalvelus sai vuonna 1919 uuden aikajaksottelun. Aliupseerikoulutukseen valitut siirtyivät aliupseerikouluun (AUK) kahden kuukauden kuluttua palvelukseen astumisestaan ja 17-viikkoisen koulutuksen päätyttyä heistä tuli ryhmänjohtajia ja uuden saapumiserän kouluttajia. Vuoden 1922 uudistuksessa perustettiin korpraalikurssit, joiden suorittaneiden koulutus jatkui joko aliupseerikoulussa tai reserviupseerikoulussa.[1]

Kanta-aliupseerikoulutus oli sisällissodan jälkeen tilapäisjärjestelyiden varassa. Saksalaisten kouluttajien johdolla järjestettiin sekä yleisiä että erikoisalojen aliupseerikursseja. Toukokuussa 1921 annetulla asetuksella määrättiin Jalkaväen aliupseerikoulun perustamisesta. Sijoituspaikaksi tuli Viipurin Markovilla.[2] 11 kuukautta kestäneille kursseille ensimmäisiä oppilaita otettiin myös suoraan siviilistä, myöhemmin edellytettiin vähintään vuoden joukko-osastopalvelusta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aliupseerikoulu. ilmestyy kerran vuodessa. Lappeenranta: Aliupseerikoulu, 1966-1974.
  • Kronlund, Jarl: Suomen puolustuslaitos 1918-1939: puolustusvoimien rauhan ajan historia. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1988. ISBN 951-0-14799-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kronlund 1988, 234-235
  2. a b Kronlund 1988, 242-243