Ilmakivääri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ilmakivääriammuntaa olympialaisissa

Ilmakivääri on ilman- tai kaasunpaineella toimiva, yleensä pienikaliiperinen (yleisin kaliiperi .177 [4,5 mm]) kilpailu- ja harjoitusase, jota käytetään myös olympialaisten tarkkuuslajeissa. Ilmakivääriin ei tarvita aseen hallussapitolupaa, mutta ostajan on oltava täyttänyt 18 vuotta. Alaikäiselle ilma-ase voidaan myydä huoltajan suostumuksella. [1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmakivääreitä on 1700-luvun lopulta lähtien käytetty myös metsästys- ja sotilasaseina - kyseessä ovat tällöin olleet suurella, erillisellä pumpulla tai kompressorilla täytettävällä ilmasäiliöllä varustetut aseet. Ilmakiväärit eivät kuitenkaan yleistyneet edellä mainitussa käyttötarkoituksissa monimutkaisen ja kalliin rakenteensa vuoksi, joka oli myös hyvin vikaherkkä. Valurautaiset paineilmasäiliöt saattoivat myös räjähtää; myöhemmin alettiin käyttää turvallisempia kuparisäiliöitä. Itävallan armeija käytti pieniä määriä ilmakivääreitä Itävallan ja Turkin välisessä sodassa vuosina 17881789 ja Ranskan vallankumoushallitusta vastaan 17931796 sotiessaan.

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisissä ilmakivääreissä käytetään yleensä voimanlähteenä vaihdettavia hiilidioksidikaasukapseleita tai uudelleentäytettäviä paineilmasäiliöitä. Taittuvalla piipulla tai erillisellä vivulla viritettäviä jousimäntäisiä ilma-aseita ei käytännössä kilpailutoiminnassa enää nykyään käytetä. Myös sähkölaukaisu on yleistynyt.

Luoteina käytetään .177-kaliiperisissa aseissa yleensä lyijyisiä, tiimalasin muotoisia diabolo-luoteja, joissain aseissa ko. kaliiperin lyijyhauleja, huviammunnassa käytetään myös ns. tupsuluoteja jotka ovat metallipiikkejä, joihin on kiinnitetty langoista tehty pyrstötupsu. Suomessa harvinaisissa suurempikaliiperisissa, yleensä .22 (5,5 mm) ilmakivääreissä luodit ovat useimmin lyijy- tai rautahauleja. Ilmakiväärien luodin teho on pieni sen keveydestä ja pienestä nopeudesta johtuen, yleensä alle kymmenen joulea. Jotkut erikoismallit voivat olla huomattavasti voimakkaampia. .22-kaliiperisia ilmakivääreitä ei käytetä virallisissa kilpailulajeissa.

Ilmakivääriä ei Suomessa lain mukaan saa käyttää metsästykseen tai edes tuhoeläinten hävittämiseen.

Ilmakivääriammunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmakivääriammunnassa ammutaan seisten. Ampumaetäisyys on 10 metriä, Ilmakiväärin kaliiperi on enintään 4,5 mm tai 5,0 mm (cal. .177") ja ilmakiväärin massa 5,5 kg. Maalitaulun mustan osan halkaisija on 30,5 mm ja sitä ympäröivän valkean osan 45,5 mm. Ilmakivääriammuntaa harjoitetaan lyhyen ampumamatkansa vuoksi myös paljon sisätiloissa.

Olympialajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Miesten 10 metrin ilmakivääriammunta, 60 laukausta ja 10 laukauksen loppukilpailu (ilmapistoolilla sama)
  • Naisten 10 metrin ilmakivääriammunta, 40 laukausta ja 10 laukauksen loppukilpailu (ilmapistoolilla sama)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]