Ylempi korkeakoulututkinto

Ylempi korkeakoulututkinto on yleisnimike, jolla kuvataan suomalaisessa koulutusjärjestelmässä tyypillisintä ylemmän korkeakoulutuksen tasoa. Ylempiä korkeakoulututkintoja ovat

kaikki maisterin tutkinnot
proviisorin tutkinto (farmasian koulutusala)
diplomi-insinöörin, arkkitehdin ja maisema-arkkitehdin tutkinnot (teknistieteellinen koulutusala)
lääketieteen lisensiaatti (lääketieteellinen koulutusala)
hammaslääketieteen lisensiaatti (hammaslääketieteellinen koulutusala)
eläinlääketieteen lisensiaatti (eläinlääketieteellinen koulutusala)
kaikki ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot.

Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta sen laajuus on 300 opintopistettä, johon kuuluu pro gradu -tutkielma (20–40 pistettä). Tutkinnon ohjeellinen suoritusaika on viisi vuotta. Kaikkiin vuoden 1994 jälkeen annettujen tutkintoasetusten mukaisiin ylempiin korkeakoulututkintoihin sisältyy pakollisena ns. virkamiesruotsi eli kaksikielisessä virastossa työskententelevältä virkamieheltä vaadittava toisen kotimaisen kielen taito.

Laillinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsite ylempi korkeakoulututkinto on tarpeellinen lähinnä siksi, että se määrittelee yksiselitteisesti tietyn koulutustason, joka on kelpoisuusvaatimuksena tiettyihin valtion ja kunnan virkoihin. Käsite on määritelty yksiselitteisesti valtioneuvoston asetuksessa korkeakoulututkintojen järjestelmästä (464/1998) muutoksineen (806/1999, 1132/2003 ja 426/2005). Asetuksen mukaan ylemmiksi korkeakoulututkinnoiksi lasketaan edellä mainittujen nykyisten tutkintojen lisäksi myös aiempien asetusten mukaiset tutkinnot.

Ammattikorkeakoululain (932/2014) 11 §:n mukaisesti ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot (esim. Tradenomi (ylempi AMK)) ovat ylempiä korkeakoulututkintoja.

Ennen tammikuun 1. päivää 1994 annettujen säännösten ja määräysten mukaan suoritetut kandidaatintutkinnot ovat ylempiä korkeakoulututkintoja (poikkeavat ajat mainittu):

filosofian kandidaatti
elintarviketieteiden kandidaatti
hallintotieteiden kandidaatti
hallinto-opin kandidaatti
kauppatieteiden kandidaatti
kasvatustieteiden kandidaatti (asetusta 139/1995 edeltäneiden säännösten tai määräysten mukainen)
liikuntatieteiden kandidaatti
maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti (asetusta 214/1995 edeltäneiden säännösten tai määräysten mukainen)
musiikin kandidaatti
oikeustieteen kandidaatti (asetusta 794/2004 edeltäneiden säännösten tai määräysten mukainen)
psykologian kandidaatti
taiteen kandidaatti
tanssitaiteen kandidaatti
teatteritaiteen kandidaatti
teologian kandidaatti
yhteiskuntatieteiden kandidaatti

Useimpien näiden tutkintojen suorittajat saattoivat hakea yliopistoltaan alaansa vastaavan maisterin arvonimen maksamalla nimellisen leimaveron. Kuitenkin monet jättivät tämän mahdollisuuden käyttämättä, koska maisterin arvonimestä ei ollut 1970- ja 1980-luvulla mitään käytännön hyötyä.

Lisäksi seuraavat historialliset tutkinnot ovat ylempiä korkeakoulututkintoja:

teologinen erotutkinto
Sacri ministerii (aiempi teologinen tutkinto)
molempain oikeuksien kandidaatti
odontologian lisensiaatti (hammaslääketiede)
agronomin tutkinto (maatalous – nykyään maataloustieteistä valmistuneelle maatalous- ja metsätieteiden maisterille myönnettävä arvonimi)
ekonomin tutkinto, joka on kauppatieteellisistä tutkinnoista annetun asetuksen (402/1977) mukainen (aiempien määräysten mukaiset tutkinnot ovat alempia korkeakoulututkintoja; nykyään kauppatieteiden maisterille myönnettävä arvonimi)
Kuvataideakatemian loppututkinto
lainopin kandidaatti
metsätutkinto
metsänhoitotutkinto
puutarha-agronomin tutkinto
Sibelius-Akatemian diplomitutkinto
Taideteollisen korkeakoulun loppututkinto
terveydenhuollon kandidaatti
valtiotieteellinen virkatutkinto
valtiotieteen kandidaatti
ylempi oikeustutkinto
taloustieteiden kandidaatti.
upseerin virkatutkinto tutkinto joka on asetuksen 662/1992 voimaantulon jälkeen annettujen määräysten mukainen ylempiä korkeakoulututkinto. Ennen valtioneuvoston asetusta 612/2001 voimassa olleiden määräysten mukainen yleisesikuntaupseerin tutkinto vastaa ainakin ylempää korkeakoulututkintoa. Tämä tarkoittanee, että virkaan valitseva taho voi halutessaan tulkita sen vastaavan myös mahdollisesti vaadittavaa yliopistollista jatkotutkintoa.

Muutettaessa opetusta koskevia säännöksiä niihin sisältyy siirtymäaika, jonka kuluessa vanhat opiskelijat voivat suorittaa tutkintonsa loppuun. Tämän on sellaisten tutkintojen kohdalla, jotka ovat olleet sekä ylempiä että alempia korkeakoulututkintoja, tarkistettava nimenomaan se, minkä tutkintoasetuksen mukaan tutkinto on suoritettu. Esimerkiksi vuonna 1995 valmistuneista yhteiskuntatieteiden kandidaateista valtaosa suoritti tutkintonsa ylempänä korkeakoulututkintona, sillä he olivat aloittaneet opintonsa jo 1990-luvun alussa aiemman tutkintorakenteen alaisuudessa. Vastaavasti monet 1970-luvun lopun ekonomit ovat suorittaneet vain alemman korkeakoulututkinnon. Pidemmistä tutkinnoista esimerkkinä on diplomi-insinööri: ennen vuotta 2010 suoritetut diplomi-insinöörin tutkinnot olivat nykyistä 20 opintoviikkoa pidempiä.

Ylempi korkeakoulututkinto ulkomailla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurooppalais-saksalaisessa perinteessä ja siten Suomessa ylempi korkeakoulututkinto edustaa yliopistokoulutuksen normaalitasoa (luokitellaan perustutkinnoksi), mutta anglosaksisessa järjestelmässä ylempi korkeakoulututkinto on jatkotutkinto. Monissa yliopistoissa maisterintutkintoa ei suoriteta lainkaan, vaan kandidaatit jatkavat suoraan tohtoriksi. Pääperiaatteena anglosaksisia tutkintoja ja suomalaisia tutkintoja verrattaessa on pidettävä seuraavaa: esimerkiksi Bachelor of Arts (BA) ja Bachelor of Science (BSc) vastaavat suomalaista kandidaatin tutkintoa. Edelleen Master of Arts (MA), Master of Science (MSc) ja muut vastaavat tutkintonimikkeet vastaavat taas suomalaista maisterin tutkintoa.

Suojaamatonta MBA-, eli Master of Business Administration -tutkintoa, samoin kuin suppeampaa eMBA-tutkintoa ei ole Suomen koulutusjärjestelmässä hyväksytty varsinaiseksi tutkinnoksi, eli se ei anna muodollista pätevyyttä esimerkiksi viranhaussa. Koska MBA-tutkintojen laatua ei siis virallisesti valvota ja siten ohjelmien laadun arviointi on vaikeaa, on käytännöksi tullut arvioida ohjelmia esimerkiksi kansainvälisten akkreditointien määrän (AMBA, AACSB, EQUIS) sekä ranking-listojen avulla. Euroopan unionissa on käynnissä niin sanottu Bolognan prosessi, jonka tavoitteena on luoda yksiselitteinen vertailujärjestelmä eri maiden tutkintojen välillä.

Englanninkielisessä yliopistomaailmassa ylemmistä korkeakoulututkinnoista (postgraduate) käytetään mm. lyhenteitä:

MSc = Master of Science (luonnontieteellinen, tekninen tai yhteiskuntatieteellinen tutkinto)
MA = Master of Arts (yhteiskuntatieteellinen tai humanistinen tutkinto). Joissain Skotlannin yliopistoissa MA-tutkinto on alempi korkeakoulututkinto. Usein ylemmät tutkinnot samalta alalta nimetään näissä yliopistoissa MSc:ksi.