Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö
| Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö | |
|---|---|
| Organization for Security and Co-operation in Europe | |
 |
|
.svg) Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön jäsenvaltiot. |
|
| Perustettu | 3. heinäkuuta 1973 Helsinki, Suomi[1] |
| Päämaja | Wien, Itävalta |
| Jäsenet | 57 jäsenvaltiota |
| Viralliset kielet | englanti, espanja, italia, ranska, saksa, venäjä[2] |
| Puheenjohtaja | Bujar Osmani |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj, ETYJ[3]) (engl. OSCE – Organization for Security and Cooperation in Europe) on järjestö, jossa on jäseninä 57 valtiota Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Etelä-Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa. Se perustuu vuonna 1975 Helsingissä järjestetylle Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssille (ETYK), josta muodostui vuonna 1994 pysyvä kansainvälinen järjestö vuoden 1992 seurantakonferenssin pohjalta. ETYJin päämaja sijaitsee Wienissä, Itävallassa. ETYJ käsittelee laajasti kolmeen eri pääryhmään liittyviä turvallisuuskysymyksiä:
- poliittis-sotilaalliset kysymykset
- talous- ja ympäristökysymykset
- niin kutsutun inhimillisen ulottuvuuden (ihmisoikeus-) kysymykset.
Näitä ulottuvuuksia kutsuttiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen aikana koreiksi, koska ajatuksia koottiin ikään kuin (paperi)koreihin. Kolmas kori, joka koski ihmisoikeuksia, oli tai sen katsottiin olleen Neuvostoliitolle epäedullinen, koska se tarjosi perusteen ihmisoikeusryhmien työskentelylle Neuvostoliitossa ja muissa Varsovan liiton maissa. Sen sijaan vuoden 1975 kokoukseen liittyvä toisen maailmansodan jälkeisten rajojen yleinen tunnustaminen katsottiin Neuvostoliitolle edulliseksi.
ETYJillä on toimintaa lähinnä Itä-Euroopassa, missä kansainvälisen läsnäolon katsotaan vahvistavan turvallisuutta. Esimerkkejä tästä ovat Kosovo, Bosnia ja Hertsegovina, Moldova ja Georgia. Näissä hankkeissa isäntävaltioita pyritään opastamaan lähinnä maan demokratisointiin ja ihmisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä.
ETYJ harjoittaa siviilikriisinhallintaa, muun muassa vaalitarkkailua vaikuttaen siirtymätapauksien demokratisoitumisprosesseihin.
ETYJin toiminnan suuntalinjat päätetään kahden vuoden välein järjestettävässä huippukokouksessa. Huippukokoukset julkaisevat loppuasiakirjan, jossa määritetään Euroopan turvallisuuden ja yhteistyön kehittämisen suuntaa.
ETYJin luottamusta ja turvallisuutta lisäävä toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
ETYJin tärkein asiakirja on säännöllisesti uusittu Wienin asiakirja. Se on sotilaallista turvallisuutta käsittelevä, osanottajavaltioiden luottamusta ja turvallisuutta kehittävä säännöstö. Asiakirjaa täydennetään aika ajoin järjestön elimien päätöksellä. Wienin asiakirjan tärkeimmät tekijät ovat:
- vuotuinen tiedonvaihto koskien osanottajavaltioiden asevoimia, puolustussuunnittelua ja budjetointia
- edellä mainitun tiedon verifiointi tarkastuksin tai arviointikäynnein
- sotaharjoitusten ja joukkojen siirron ennaltailmoitusvelvoite
- vierailujen ja uuden kaluston esittelyn järjestämisvelvoite
- asevoimien demokraattinen käyttäytymissäännöstö ja sen koulutusvelvoite
- vaarallisten, luonteeltaan sotilaallisten tapahtumien ennaltailmoitusvelvoite sekä mahdollisuus selvitysten pyyntöön em. tapauksissa
Avoin taivas -sopimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Avoin taivas -sopimus
ETYJin yhteydessä on vuonna 1992 solmittu Avoin taivas -sopimus, jonka on allekirjoittanut 28 maata. Sopimus tuli voimaan 1. tammikuuta 2002, kun 20 sopimusvaltiota oli ratifioinut sen. Sopimuksen allekirjoittaneet valtiot sallivat tarkkailu- ja ilmakuvauslentojen suorittamisen toistensa ilmatilassa vastavuoroisuusperiaatteella.
Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön puheenjohtaja johtaa järjestön toimintaa. Puheenjohtajamaa valitaan järjestön jäsenmaista vuodeksi kerrallaan. Puheenjohtajamaan ulkoministeri toimii järjestön puheenjohtajana. Suomi on ollut puheenjohtajamaana viimeksi vuonna 2008.
Luopunut puheenjohtajamaa, puheenjohtajamaa ja vastaanottava puheenjohtajamaa toimivat myös troikaksi kutsuttuna ETYJin kolmikkona jatkuvuuden turvaamiseksi.
Osanottajavaltiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
ETYJillä on 57 osanottajavaltiota Euroopassa, Keski-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Astikainen, Arto: Viisi askelta Finlandia-taloon Helsingin Sanomat. 31.7.2005. Viitattu 29.6.2023.
- ↑ OSCE website now available in six official languages 30.6.2017. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö. Viitattu 2.8.2022. (englanniksi)
- ↑ Lyhenneluettelo: E Kielitoimiston ohjepankki. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 10.4.2022.
- ↑ Former OSCE Chairpersons-in-Office www.osce.org. Viitattu 18.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Ann Linde www.osce.org. Viitattu 18.4.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Wikimedia Commonsissa
- Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön sivusto (englanniksi)
Puheenjohtaja | Kolmikko | Puheenjohtajan edustajat | Parlamentaarinen yleiskokous | Demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto | Kansallisten vähemmistöjen pääkomissaari | Joukkotiedotusvälineiden vapauden edustaja | Sihteeristö | Korkean tason suunnitteluryhmä | Tuki kahdenkeskisten sopimusten toimeenpanolle