Demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto (Office for Democratic Institutions and Human Rights - ODIHR) on Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön osa, jonka tehtävänä on edistää demokratiaa, laillisuutta, ihmisoikeuksia, suvaitsevaisuutta ja syrjimättömyyttä.[1] Se järjestää vaalitarkkailua järjestön jäsenvaltioissa näiden pyynnöstä.

Toimisto jakautuu demokratisointiosastoon, ihmisoikeuksien osastoon, vaaliosastoon, romaaniasioiden yhteyspisteeseen sekä suvaitsevaisuuden ja syrjinnän vastaiseen ohjelmaan.

Johtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Michael Georg Link (Saksa): 2014-
  • Janez Lenarčič (Slovenia): 2008-2014
  • Christian Strohal (Itävalta): 2003-2008
  • Gérard Stoudmann (Sveitsi): 1997-2003
  • Audrey Glover (Yhdistynyt kuningaskunta): 1994-1997
  • Luchino Cortese (Italia): 1991-1997

Vaalitarkkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdeksi ehkä näkyvimmistä ODIHR:n toiminnoista on muodostunut julkisuudessa vaalitarkkailu. Ukrainan oranssivallankumouksen aikana muiden kärjessä ODIHR vaalitarkkaili Ukrainan presidentinvaaleja ja osaltaan vaikutti siihen, että Ukrainan presidentinvaalien toinen kierros uusittiin, jolloin presidentiksi valittiin Viktor Juštšenko Viktor Janukovytšin sijaan. Toisen kierroksen uusinta mahdollistui poliittisella sopimuksella, jossa Ukrainan valtiosääntö luvattiin muuttaa parlamentaarisemmaksi siten, että Ukrainan presidentti saa valita ulkoasiainministerin ja puolustusministerin, mutta muut ministerit esitellään hallitusrintaman muodostavien puolueiden parlamenttiryhmien aloitteesta. Kompromissin esitti Ukrainan kommunistisen puolueen johtaja Petro Symonenko, jonka puolueen valtiopäiväryhmä menetti virallisen asemansa 2014 johtuen siitä, että Oleksandr Turtšynov halusi lakkauttaa puolueen neuvostojäänteenä. Lopuksi oikeusprosessin tuloksena lakkautettiin koko puolue myöhemmin. Oikeudellisesti oranssivallankumous tuli mahdollisesti siksi, että oikeusistuin ei ryhtynyt tutkimaan presidentinvaalin toisen kierroksen epäiltyjä rikkomuksia, vaan totesi, että prosessin tuloksena ei voida varmuudella sanoa, mikä vaalitulos oli. Tätä menetelmää, jossa oikeusistuin ei noudata ratkaisupakkoa, käytetään aluetason oikeusriidoissa vaalitulokseen liittyen määräämällä yleensä äänten uudelleenlaskenta.

Venäjän duuman vaaleissa ODIHR ei alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen vaalitarkkaillut. Venäjä halusi asettaa ehtoja vaalitarkkailijoiden lukumäärälle sekä sille, mistä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön maista vaalitarkkailijoita saa lähettää. Käytännössä ODIHR ilmoitti, että koska sen vaalitarkkailuun lähetettäviksi ajatellut henkilöt eivät saaneet viisumia ajoissa, se vetäytyy vaalitarkkailusta.

ODIHR:n kieltäydyttyä kuitenkin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamentaarinen yleiskokous päätti lähettää parlamentaarikoista koostuvan vaalitarkkailijaryhmän, jollaiset ovat aikaisemmin toimineet yhteistyössä vaalitarkkailualueilla ODIHR:n kanssa.

ODIHR tarkkaili Georgian ja Armenian presidentinvaaleja ja tunnusti vaalit rehellisiksi, vaikka maiden oppositio oli eri mieltä ja protestoi epärehellisinä pitämiään vaalituloksia vastaan kuukausia. Molemmissa maissa vallassa oleva presidentti tai hänen tukijansa sai ensimmäisellä vaalikierroksella noin 53 % äänistä, ja välttyi siten toiselta kierrokselta oppositiota vastaan. Protestit päättyivät Armeniassa verilöylyyn hallituksen hajottaessa mielenosoitukset.

Venäläiset ovat osallistuneet demokraatisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston vaalitarkkailuun Ukrainan oranssivallankumouksen jälkeen. Myös itsenäisten valtioiden yhteisön toimeenpaneva komitea on aloittanut oman vaalitarkkailun, jossa venäläisiä on runsaasti mukana mm. Transdnestrian ja Valko-Venäjän vaaleissa. Jopa satoja vaalitarkkailijoita lähettävien organisaatioiden vaalitarkkailutuloksissa on jonkin verran eroa lähinnä Euroopan unionin ja Yhdysvaltain sekä itsenäisten valtioiden yhteisön erilaisesta katsantokannasta vaalitarkkailtaviin maihin kokonaisuudessaan johtuen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ODIHR: What we do ODIHR. Viitattu 14.7.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]