Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö
Organization for Security and Co-operation in Europe
OSCE logo.svg
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön jäsenvaltiot.
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön jäsenvaltiot.
Perustettu 1973
Päämaja Wien, Itävalta
Jäsenet 57 jäsenvaltiota
Viralliset kielet englanti, espanja, italia, ranska, saksa, venäjä[1]
Puheenjohtaja Zbigniew Rau
Aiheesta muualla
Sivusto

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj, ETYJ[2]) (engl. OSCE – Organization for Security and Cooperation in Europe) on järjestö, jossa on jäseninä 57 valtiota Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Etelä-Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa. Se perustuu vuonna 1975 Helsingissä järjestetylle Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssille (ETYK), josta muodostui vuonna 1994 pysyvä kansainvälinen järjestö vuoden 1992 seurantakonferenssin pohjalta. ETYJin päämaja sijaitsee Wienissä, Itävallassa. ETYJ käsittelee laajasti kolmeen eri pääryhmään liittyviä turvallisuuskysymyksiä:

  1. poliittis-sotilaalliset kysymykset
  2. talous- ja ympäristökysymykset
  3. niin kutsutun inhimillisen ulottuvuuden (ihmisoikeus-) kysymykset.

Näitä ulottuvuuksia kutsuttiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen aikana koreiksi, koska ajatuksia koottiin ikään kuin (paperi)koreihin. Kolmas kori, joka koski ihmisoikeuksia, oli tai sen katsottiin olleen Neuvostoliitolle epäedullinen, koska se tarjosi perusteen ihmisoikeusryhmien työskentelylle Neuvostoliitossa ja muissa Varsovan liiton maissa. Sen sijaan vuoden 1975 kokoukseen liittyvä toisen maailmansodan jälkeisten rajojen yleinen tunnustaminen katsottiin Neuvostoliitolle edulliseksi.

ETYJillä on toimintaa lähinnä Itä-Euroopassa, missä kansainvälisen läsnäolon katsotaan vahvistavan turvallisuutta. Esimerkkejä tästä ovat Kosovo, Bosnia ja Hertsegovina, Moldova ja Georgia. Näissä hankkeissa isäntävaltioita pyritään opastamaan lähinnä maan demokratisointiin ja ihmisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä.

ETYJ harjoittaa siviilikriisinhallintaa, muun muassa vaalitarkkailua vaikuttaen siirtymätapauksien demokratisoitumisprosesseihin.

ETYJin toiminnan suuntalinjat päätetään kahden vuoden välein järjestettävässä huippukokouksessa. Huippukokoukset julkaisevat loppuasiakirjan, jossa määritetään Euroopan turvallisuuden ja yhteistyön kehittämisen suuntaa.

ETYJin luottamusta ja turvallisuutta lisäävä toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ETYJin tärkein asiakirja on säännöllisesti uusittu Wienin asiakirja. Se on sotilaallista turvallisuutta käsittelevä, osanottajavaltioiden luottamusta ja turvallisuutta kehittävä säännöstö. Asiakirjaa täydennetään aika ajoin järjestön elimien päätöksellä. Wienin asiakirjan tärkeimmät tekijät ovat:

  • vuotuinen tiedonvaihto koskien osanottajavaltioiden asevoimia, puolustussuunnittelua ja budjetointia
  • edellä mainitun tiedon verifiointi tarkastuksin tai arviointikäynnein
  • sotaharjoitusten ja joukkojen siirron ennaltailmoitusvelvoite
  • vierailujen ja uuden kaluston esittelyn järjestämisvelvoite
  • asevoimien demokraattinen käyttäytymissäännöstö ja sen koulutusvelvoite
  • vaarallisten, luonteeltaan sotilaallisten tapahtumien ennaltailmoitusvelvoite sekä mahdollisuus selvitysten pyyntöön em. tapauksissa

Avoin taivas -sopimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Avoin taivas -sopimus

ETYJin yhteydessä on vuonna 1992 solmittu Avoin taivas -sopimus, jonka on allekirjoittanut 28 maata. Sopimus tuli voimaan 1. tammikuuta 2002, kun 20 sopimusvaltiota oli ratifioinut sen. Sopimuksen allekirjoittaneet valtiot sallivat tarkkailu- ja ilmakuvauslentojen suorittamisen toistensa ilmatilassa vastavuoroisuusperiaatteella.

Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön puheenjohtaja johtaa järjestön toimintaa. Puheenjohtajamaa valitaan järjestön jäsenmaista vuodeksi kerrallaan. Puheenjohtajamaan ulkoministeri toimii järjestön puheenjohtajana. Suomi on ollut puheenjohtajamaana viimeksi vuonna 2008.

Luopunut puheenjohtajamaa, puheenjohtajamaa ja vastaanottava puheenjohtajamaa toimivat myös troikaksi kutsuttuna ETYJin kolmikkona jatkuvuuden turvaamiseksi.

Vuosi Puheenjohtaja[3][4] Maa
1991 Hans-Dietrich Genscher  Saksa
1992 Jiří Dienstbier ja Jozef Moravčík  Tšekkoslovakia
1993 Margaretha af Ugglas  Ruotsi
1994 Beniamino Andreatta ja Antonio Martino  Italia
1995 László Kovács  Unkari
1996 Flavio Cotti  Sveitsi
1997 Niels Helveg Petersen  Tanska
1998 Bronisław Geremek  Puola
1999 Knut Vollebaek  Norja
2000 Wolfgang Schuessel ja Benita Ferrero-Waldner  Itävalta
2001 Mircea Geoană  Romania
2002 Jaime Gama ja Antonio Martins da Cruz  Portugali
2003 Jaap de Hoop Scheffer ja Bernard Bot  Alankomaat
2004 Solomon Passy  Bulgaria
2005 Dimitrij Rupel  Slovenia
2006 Karel De Gucht  Belgia
2007 Miguel Ángel Moratinos  Espanja
2008 Ilkka Kanerva ja Alexander Stubb  Suomi
2009 Ntóra Bakogiánni ja Geórgios Papandréou  Kreikka
2010 Kanat Saudabayev  Kazakstan
2011 Audronius Ažubalis  Liettua
2012 Eamon Gilmore  Irlanti
2013 Leonid Kozhara  Ukraina
2014 Didier Burkhalter  Sveitsi
2015 Ivica Dačić  Serbia
2016 Frank-Walter Steinmeier  Saksa
2017 Sebastian Kurz ja Karin Kneissl  Itävalta
2018 Angelino Alfano jaEnzo Moavero Milanesi  Italia
2019 Miroslav Lajčák  Slovakia
2020 Edi Rama  Albania
2021 Ann Linde  Ruotsi
2022 Zbigniew Rau  Puola

Osanottajavaltiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  ETYJin osanottajavaltiot
  ETYJin yhteistyökumppanit

ETYJillä on 57 osanottajavaltiota Euroopassa, Keski-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. OSCE website now available in six official languages 30.6.2017. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö. Viitattu 2.8.2022. (englanniksi)
  2. Lyhenneluettelo: E Kielitoimiston ohjepankki. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 10.4.2022.
  3. Former OSCE Chairpersons-in-Office www.osce.org. Viitattu 18.4.2021. (englanniksi)
  4. Ann Linde www.osce.org. Viitattu 18.4.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]