Siirry sisältöön

Sebastian Kurz

Wikipediasta
Sebastian Kurz
Liittokansleri Kurz vuonna 2021
Liittokansleri Kurz vuonna 2021
Itävallan liittokansleri
Kurzin II hallitus
7.1.2020–11.10.2021
Presidentti Alexander Van der Bellen
Varakansleri Werner Kogler
Edeltäjä Brigitte Bierlein
Seuraaja Alexander Schallenberg
Kurzin I hallitus
18.12.2017–28.5.2019
Presidentti Alexander Van der Bellen
Varakansleri Heinz-Christian Strache
Hartwig Löger
Edeltäjä Christian Kern
Seuraaja Brigitte Bierlein
Itävallan ulkoministeri
16.12.2013–18.12.2017
Liittokansleri Werner Faymann
Christian Kern
Edeltäjä Michael Spindelegger
Seuraaja Karin Kneissl
Henkilötiedot
Syntynyt27. elokuuta 1986 (ikä 38)
Wien, Itävalta
Tiedot
Puolue Itävallan kansanpuolue
Kumppani Susanne Thier
Tutkinnot Wienin yliopisto
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.sebastian-kurz.at

Sebastian Kurz (s. 27. elokuuta 1986 Wien) on itävaltalainen entinen poliitikko, joka toimi Itävallan liittokanslerina 2017–2019 ja 2020–2021.[1]

Alkuvuodet ja nousu politiikan huipulle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sebastian Kurz syntyi Wienissä opettaja-äidin ja teknikko-isän poikana 1986. Ylioppilastutkinnon ja varusmiespalveluksen jälkeen hän aloitti Wienin yliopistossa oikeustieteen opinnot, jotka jäivät kesken hänen siirtyessään politiikkaan. 23-vuotiaana hänestä tuli Itävallan kansanpuolueen (ÖVP) nuorisojärjestön (Junge ÖVP) pääsihteeri. Tätä tehtävää hän hoiti vuoteen 2017 asti ja teki nuorisojärjestöstä puolueen sisällä merkittävän voiman.[2][3]

Vuosina 2010–2011 Kurz istui ÖVP:n edustajana Wienin osavaltioparlamentissa (Landtag). Vuonna 2011 hänet nimitettiin sisäministeriön alaisuudessa uuteen, vasta luotuun tehtävään integraatioasioista vastaavaksi valtiosihteeriksi, jolloin hänestä tuli hallituksen nuorin jäsen.[4][2] Vuoden 2013 parlamenttivaalien jälkeen Kurzista tuli Euroopan unionin historian nuorin ulkoministeri.[5]

ÖVP:n johdossa ja liittokanslerina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ÖVP:n johtoon Kurz valittiin virallisesti heinäkuussa 2017.[6] Ulkoministerinä hän oli vetänyt erityisesti vuoden 2015 pakolaiskriisin aikana tiukkaa maahanmuuttolinjaa, mikä oli kasvattanut hänen suosiotaan. ÖVP:n johtajana Kurz ajoi läpi muutokset, joilla hän sai puoluejohtajana enemmän valtaa muun muassa virkanimityksiin ja poliittisiin linjavetoihin. Kurzin johdolla ÖVP:n linja muuttui oikeistolaisemmaksi, ja puolue omaksui esimerkiksi maahanmuuttoon liittyviä teemoja, joita siihen asti oli pitänyt esillä ennen kaikkea oikeistopopulistinen Itävallan vapauspuolue (FPÖ). Kurz uudisti puolueensa imagoa nimeämällä sen ”uudeksi kansanpuolueeksi” (saks. Die neue Volkspartei) ja vaihtamalla puolueen tunnusvärin mustasta turkoosiksi.[7]

Kurz johdatti ÖVP:n vaalivoittoon vuoden 2017 parlamenttivaaleissa.[8] ÖVP ja FPÖ muodostivat joulukuussa 2017 koalitiohallituksen, jonka johtoon Kurz nousi. Hän tuli Itävallan liittokansleriksi 31-vuotiaana eli oli virkaan noustessaan EU:n nuorin pääministeri.[9]

Kurzin I hallitus erosi 28. toukokuuta 2019 saatuaan parlamentilta epäluottamuslauseen. Syynä oli skandaali, jonka laukaisi julkisuuteen tuotu, vuonna 2017 kuvattu ns. Ibiza-video: siinä pienemmän hallituspuolueen FPÖ:n johtaja, varaliittokansleri Heinz-Christian Strache tovereineen istui iltaa venäläisen oligarkin sukulaistyttönä esiintyneen naisen luona Ibizalla ja kertoi olevansa valmis poliittisella vaikutusvallallaan edistämään tämän liiketoimia Itävallassa, rahallista ja poliittista tukea vastaan.[10] Syyskuussa samana vuonna pidettyihin ennenaikaisiin vaaleihin asti maata johti Brigitte Bierleinin virkamieshallitus,[11] ja vaaleissa Kurz vei puolueensa entistä suurempaan vaalivoittoon.[12]

Vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa kansanpuolue pääsi lopulta tammikuussa 2020 sopuun toisen vaalivoittajan, vihreiden kanssa hallituksen muodostamisesta. Vihreät nousivat näin ensimmäistä kertaa Itävallan hallitukseen. Kurz katsoi kansanpuolueen ja vihreiden onnistuneen ”yhdistämään parhaat puolet molemmista maailmoista”.[13] Kun Kurz aloitti toisen hallituksensa johdossa 7. tammikuuta 2020, hänestä tuli maailman nuorin istuva pääministeri: hän on kuukausi ennen Kurzin toisen kanslerikauden alkua Suomen pääministerinä aloittanutta Sanna Marinia vuoden nuorempi.[14]

Korruptioskandaali ja ero politiikasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 2021 valtion korruptionvalvontaelin alkoi tutkia Kurzin toimintaa. Hänen väitettiin puhuneen muunneltua totuutta parlamentin ns. Ibiza-tutkintalautakunnalle ja järjestäneen hämärin perustein luottomiehensä Thomas Schmidin valtion holding-yhtiö ÖBAGin johtajaksi.[15] Laajenevaan korruptiosyytevyyhteen kietoutui useita Kurzin lähipiirin henkilöitä, joita syytettiin paitsi lahjusten ottamisesta myös galluptutkimusten ja uutisoinnin manipuloimisesta Kurzin eduksi.[16] 9. lokakuuta 2021 liittokansleri Kurz ilmoitti eroavansa,[17] ja hänen seuraajakseen nimitettiin siihenastinen ulkoministeri Alexander Schallenberg.[18] Joulukuussa 2021 Kurz erosi myös ÖVP:n johtajan tehtävästä ja jätti politiikan.[19]

Tutkintalautakunnalle valehtelemista koskeva syytös päätyi oikeuskäsittelyyn lokakuussa 2023, ja helmikuussa 2024 Kurz tuomittiin kahdeksan kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Kurz itse kiistää syytteet, tuomiosta on valitettu, ja tammikuussa 2025 Itävallan mediassa kerrottiin käsittelyn olevan yhä kesken.[20]

Politiikan jätettyään Kurz on toiminut liike-elämässä yrittäjänä, konsulttina ja sijoittajana. Hänellä on ollut yhteistyötä mm. amerikkalaisen, Donald Trumpin tukijana tunnetun sijoittajan Peter Thielin kanssa.[21]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurz on pitänyt yksityiselämänsä erossa poliittisesta ja julkisesta toiminnastaan. Hänen elämäntoverinsa Susanne Thier, jonka kanssa hän on ollut yhdessä kouluajoista saakka, on vain aniharvoin esiintynyt julkisuudessa.[22][2] Pariskunnalla on marraskuussa 2021 syntynyt poika Konstantin.[23]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Sanna Marin jäi nyt kakkoseksi - Itävallan Sebastian Kurzista tuli taas maailman nuorin pääministeri IL. 7.1.2020. Viitattu 7.1.2020.
  2. ↑ a b c Handelsblatt www.handelsblatt.com. Viitattu 4.3.2025.
  3. ↑ Junge ÖVP: Kurz übergab Vorsitz an Schnöll kurier.at. 25.11.2017. Viitattu 4.3.2025. (saksaksi)
  4. ↑ Kurz Sebastian | Parlament Österreich www.parlament.gv.at. Viitattu 4.3.2025. (saksaksi)
  5. ↑ Ahtiainen, Ilkka: Tenavatähdestä tulee Itävallan ulkoministeri 15.12.2013. MTV. Arkistoitu 16.10.2017. Viitattu 17.12.2017.
  6. ↑ Kauhanen, Anna-Liina: Sebastian Kurz kahmii valtaa ja suosiota Itävallassa – nuori uudistaja haluaa maan nuorimmaksi kansleriksi Helsingin Sanomat. 29.6.2017. Viitattu 17.12.2017.
  7. ↑ Alenius, Jari: ”Ihmelapsi” ja ”musta Messias” – tällainen on Itävallan tuleva 31-vuotias liittokansleri is.fi. 16.10.2017. Ilta-Sanomat. Viitattu 5.10.2019.
  8. ↑ Austria far right: Freedom Party wins key posts in new government bbc.com. 16.12.2017. BBC News. Arkistoitu 16.12.2017. Viitattu 17.12.2017. (englanniksi)
  9. ↑ Kokkonen, Yrjö: Äärioikeisto hallitusvastuuseen Itävallassa – erittäin kunnianhimoinen ilmasto-ohjelma 18.12.2017. Yleisradio. Viitattu 18.12.2017.
  10. ↑ Itävallan liittokanslerille epäluottamuslause – videoskandaali johtaa hallituksen eroon yle.fi. 27.5.2019. Yle Uutiset. Viitattu 6.10.2019.
  11. ↑ Itävallan liittokansleriksi ensimmäistä kertaa nainen Yle Uutiset. 30.5.2019. Viitattu 4.3.2025.
  12. ↑ Sebastian Kurzista odotetusti vaalivoittaja Itävallassa, oikeistopopulistit romahtivat – Kirjeenvaihtaja: Kurz voi vapaasti valita hallituskumppaninsa yle.fi. Yle Uutiset. Viitattu 29.9.2019.
  13. ↑ Wallenius, Daniel: Itävalta saa kuukausien jälkeen uuden hallituksen Kaleva. 2.1.2020. Viitattu 12.1.2020.
  14. ↑ Nurminen, Jussi: Sebastian Kurz vie Sanna Marinilta nuoruusennätyksen – Itävallan vaalit pidettiin jo syyskuussa, mutta hallitussopu syntyi vasta nyt Yle Uutiset. 1.1.2020. Viitattu 3.1.2020.
  15. ↑ ORF at/Agenturen jkla: Falschaussage: Ermittlungen gegen Kurz news.ORF.at. 12.5.2021. Viitattu 4.3.2025. (saksaksi)
  16. ↑ Vorwürfe gegen Kurz und sein Umfeld: Gegen wen ermittelt wird DER STANDARD. Viitattu 4.3.2025. (saksaksi)
  17. ↑ Rajamäki, Tiina: Itävallan liittokansleri Sebastian Kurz eroaa, ei kuitenkaan myönnä korruptiota hs.fi. 9.10.2021. Viitattu 10.10.2021.
  18. ↑ Itävalta | Alexander Schallenberg nimitettiin Itävallan uudeksi liittokansleriksi korruptioskandaalin vuoksi eronneen Sebastian Kurzin tilalle Helsingin Sanomat. 11.10.2021. Viitattu 4.3.2025.
  19. ↑ Fabian Albrecht, Angelika Finkenwirth, Reuters, AFP: Österreich: Sebastian Kurz zieht sich aus der Politik zurück Die Zeit. 2.12.2021. Viitattu 4.3.2025. (saksaksi)
  20. ↑ Kurz-Verurteilung: Termin für Berufungsverhandlung nicht in Sicht DER STANDARD. Viitattu 4.3.2025. (saksaksi)
  21. ↑ ORF at/Agenturen red: Ex-Kanzler Kurz expandiert als Unternehmer news.ORF.at. 7.7.2022. Viitattu 4.3.2025. (saksaksi)
  22. ↑ Kurz: Das ist seine First Lady www.oe24.at. 2.7.2017. Viitattu 4.3.2025. (saksaksi)
  23. ↑ ÖVP-Chef Sebastian Kurz und Susanne Thier sind Eltern eines Sohnes geworden DER STANDARD. Viitattu 4.3.2025. (saksaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Reinhold Mitterlehner 		Itävallan kansanpuolueen johtaja
2017–2021 		Seuraaja:
Karl Nehammer
Edeltäjä:
Frank-Walter Steinmeier 		ETYJin puheenjohtaja
2017 		Seuraaja:
Karin Kneissl
Itävallan valtiolippu
Itävallan toisen tasavallan liittokanslerit (1945–)
Karl Renner (1945) | Leopold Figl (1945–1953) | Julius Raab (1953–1961) | Alfons Gorbach (1961–1964) | Josef Klaus (1964–1970) | Bruno Kreisky (1970–1983) | Fred Sinowatz (1983–1986) | Franz Vranitzky (1986–1997) | Viktor Klima (1997–2000) | Wolfgang Schüssel (2000–2007) | Alfred Gusenbauer (2007–2008) | Werner Faymann (2008–2016) | Christian Kern (2016–2017) | Sebastian Kurz (2017–2019) | Brigitte Bierlein (2019–2020) | Sebastian Kurz (2020–2021) | Alexander Schallenberg (2021) | Karl Nehammer (2021–)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sebastian_Kurz&oldid=23113529”