Siirry sisältöön

Alexander Schallenberg

Wikipediasta
Alexander Schallenberg
Alexander Schallenberg vuonna 2021.
Alexander Schallenberg vuonna 2021.
Itävallan ulkoministeri
6. joulukuuta 2021–3. maaliskuuta 2025
Liittokansleri Karl Nehammer
Edeltäjä Michael Linhart
Seuraaja Beate Meinl-Reisinger
3. kesäkuuta 2019–11. lokakuuta 2021
Liittokansleri Brigitte Bierlein
Sebastian Kurz
Edeltäjä Karin Kneissl
Seuraaja Michael Linhart
Itävallan liittokansleri
11. lokakuuta 2021–6. joulukuuta 2021
Presidentti Alexander Van der Bellen
Varakansleri Werner Kogler
Edeltäjä Sebastian Kurz
Seuraaja Karl Nehammer
Henkilötiedot
Syntynyt20. kesäkuuta 1969 (ikä 55)
Bern, Sveitsi
Tiedot
Puolue Itävallan kansanpuolue
Tutkinnot Wienin yliopisto

Alexander Georg Nicolas Schallenberg (s. 20. kesäkuuta 1969, Bern, Sveitsi) on itävaltalainen diplomaatti, juristi ja poliitikko, joka toimi Itävallan ulkoministerinä vuosina 2021–2025 sekä lyhyen aikaa Itävallan liittokanslerina 11. lokakuuta 2021 – 6. joulukuuta 2021 ja 10. tammikuuta – 3. maaliskuuta 2025.[1][2]

Schallenberg syntyi entiseen Itävallan aateliin kuuluvaan diplomaattiperheeseen ja vietti suuren osan lapsuuttaan ulkomailla. Opiskeltuaan oikeustiedettä Pariisissa, Wienissä ja Brysselissä hän aloitti työuransa Itävallan ulkoministeriön palveluksessa 1997. Schallenberg oli alusta alkaen hyvissä väleissä Itävallan kansanpuolueen (ÖVP) johtavien poliitikkojen kanssa, vaikka liittyikin itse ÖVP:n jäseneksi vasta 2020. Vuonna 2006 silloinen ÖVP-ulkoministeri Ursula Plassnik nimitti hänet tiedottajakseen, ja tästä lähtien hänestä tuli ulkoministeriön sisällä yhä merkittävämpi vaikuttaja. Vuonna 2013 silloinen ulkoministeri Sebastian Kurz nimitti hänet johtamaan strategisen ulkopolitiikkasuunnittelun toimistoa, vuonna 2016 hän sai hoitaakseen myös EU-asiat, ja tämän toimiston johtajana hän siirtyi vuonna 2018 Sebastian Kurzin liittokanslerinviraston alaisuuteen.[3][4]

Kun Kurzin I hallitus vuonna 2019 kaatui ns. Ibiza-skandaalin johdosta, Schallenberg toimi ulkoministerinä Brigitte Bierleinin virkamieshallituksessa, joka johti maata syksyn 2019 ennenaikaisiin vaaleihin asti. Ainoana tämän hallituksen ministereistä hän säilytti tehtävänsä myös vaalien jälkeen muodostetussa Kurzin II hallituksessa.[3]

Kurzin erottua liittokanslerin tehtävästä korruptioepäilyjen johdosta Schallenberg nimitettiin liittokansleriksi 11. lokakuuta 2021, mutta hän ilmoitti luopuvansa tehtävästä, kunhan päähallituspuolue ÖVP:lla olisi uusi johtaja, joka ottaisi myös hallituksen johtaakseen. 6. joulukuuta 2021 ÖVP:n Karl Nehammer nimitettiin liittokansleriksi, ja Schallenberg palasi ulkoministeriksi.[5]

Kun syksyn 2024 vaalien jälkeen pitkään venyneet, Karl Nehammerin johtamat hallitusneuvottelut kariutuivat ja Nehammer tammikuussa 2025 jätti paikkansa liittokanslerina ja puolueen johtajana, liittopresidentti Alexander Van der Bellen nimitti 10. tammikuuta 2025 Schallenbergin hallituksen virkaiältään vanhimpana jäsenenä hoitamaan, ulkoministerin tehtävien ohella, myös liittokanslerin tehtävää, kunnes uusi hallitus saataisiin muodostetuksi.[2] Tammikuun lopulla Schallenberg ilmoitti päättäneensä, ettei jatkaisi enää seuraavassa hallituksessa,[6] ja 3. maaliskuuta 2025 virkaan asetetussa Christian Stockerin hallituksessa ulkoministerin (Eurooppa- ja kansainvälisten asioiden ministerin) salkun sai liberaalin NEOS-puolueen johtaja Beate Meinl-Reisinger.[7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ YLE: Itävallan johto vaihtui: Historian nuorinta liittokansleria Kurzia seuraa Sveitsissä syntynyt aatelisdiplomaatti
  2. ↑ a b ORF at/Agenturen red: In Hofburg angelobt: Schallenberg übernimmt Kanzleragenden news.ORF.at. 10.1.2025. Viitattu 5.3.2025. (saksaksi)
  3. ↑ a b Ivo Mijnssen: Österreichs Kanzler Schallenberg: Zum zweiten Mal Lückenbüsser in Krise Neue Zürcher Zeitung. 10.10.2021. Viitattu 5.3.2025. (saksaksi)
  4. ↑ 02 03 2018 Um 20:23: Schallenberg leitet EU-Sektion im Kanzleramt Die Presse. 2.3.2018. Viitattu 5.3.2025. (saksaksi)
  5. ↑ 03 12 2021 Um 08:44: Bundeskanzler Schallenberg stellt sein Amt zur Verfügung Die Presse. 3.12.2021. Viitattu 5.3.2025. (saksaksi)
  6. ↑ Schallenberg will nächster Regierung nicht mehr angehören DER STANDARD. Viitattu 5.3.2025. (saksaksi)
  7. ↑ Michael Thaler: Österreich hat eine neue Regierung - Das sind die Minister:innen Kontrast.at. 3.3.2025. Viitattu 5.3.2025. (saksaksi)
Itävallan valtiolippu
Itävallan toisen tasavallan liittokanslerit (1945–)
Karl Renner (1945) | Leopold Figl (1945–1953) | Julius Raab (1953–1961) | Alfons Gorbach (1961–1964) | Josef Klaus (1964–1970) | Bruno Kreisky (1970–1983) | Fred Sinowatz (1983–1986) | Franz Vranitzky (1986–1997) | Viktor Klima (1997–2000) | Wolfgang Schüssel (2000–2007) | Alfred Gusenbauer (2007–2008) | Werner Faymann (2008–2016) | Christian Kern (2016–2017) | Sebastian Kurz (2017–2019) | Brigitte Bierlein (2019–2020) | Sebastian Kurz (2020–2021) | Alexander Schallenberg (2021) | Karl Nehammer (2021–)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Alexander_Schallenberg&oldid=23106632”