Anton-tapaus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Anton-tapaus oli lapsikaappaus, joka kärjistyi Suomen ja Venäjän väliseksi diplomaattiseksi selkkaukseksi vuonna 2009. Tapaus oli seurausta useamman vuoden jatkuneesta huoltajuuskiistasta suomalaisen isän ja venäläisen äidin välillä viisivuotiasta Anton-pojasta. Kiista kärjistyi vastavuoroisiin lapsikaappauksiin, jotka saivat suurta huomiota sekä Suomen että Venäjän mediassa.

Anton (s. 2003) oli tapauksen aikaan neljä-kuusivuotias. Hän on Suomen kansalainen, mutta hänelle myönnettiin kohun keskellä nopeasti myös Venäjän kansalaisuus, joten hänellä on nykyisinmilloin? kaksoiskansalaisuus.

Tapahtumien kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äiti vei Antonin Venäjälle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antonin vanhemmat ovat Suomen kansalainen Paavo Salonen ja Suomen ja Venäjän kaksoiskansalainen[1] Rimma Salonen. Anton syntyi vuonna 2003 vanhempiensa eron jälkeen[2], ja vanhemmille asetettiin yhteishuoltajuus. Maaliskuussa 2008 nelivuotias poika lähti äitinsä mukana Venäjälle ja hänestä ei kuulunut pitkään aikaan mitään. Huhtikuussa 2008 Tampereen käräjäoikeus määräsi Paavo Salosen väliaikaisesti lapsen yksinhuoltajaksi.[3]

Tapaus nousi otsikoihin Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapaus tuli otsikoihin kesällä 2008, kun Paavo Salonen oli alkanut ihmetellä poikansa ja tämän äidin pitkää Venäjän matkaa. Rimma Salonen kertoi MTV3:n haastattelussa, että ei uskaltanut palata Suomeen, kun kuuli häntä syytettävän lapsikaappauksesta[4].

Paavo ja Rimma Salonen kävivät taistelua lapsen huoltajuudessa niin Venäjällä kuin Suomessakin. Suomessa päätettiin lapsen kuuluvan Suomeen, ja Venäjällä Venäjälle. Paavo Salonen haki apua asiaansa ministeritasolta saakka, ja esimerkiksi ulkoministeri Alexander Stubb ilmaisi tukensa hänelle.[5]

Antonin kuljetus Suomeen diplomaattiautossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prosessin pitkyttyessä Venäjällä Paavo Salonen päätti hakea lapsensa takaisin paikan päältä. Toukokuussa 2009 Anton kuljetettiin Venäjältä Suomeen Pietarin pääkonsulaatin konsulin Simo Pietiläisen auton takakontissa. Venäjä antoi asiasta Suomelle nootin. Poikaa olisi ollut vaikea saada Suomeen laillisin keinoin, sillä Venäjä ei ollut tuolloin vielä liittynyt Haagin lapsikaappaussopimukseen.

Luovutusvaatimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rimma Salonen pyysi 10. toukokuuta 2010 Vladimir Putinille lähettämässään julkisessa vetoomuksessa Venäjää vaatimaan Suomea luovuttamaan Anton Salosen Venäjälle. Perusteiksi Salonen ilmoitti sen, että Anton kuljetettiin Venäjältä laittomasti diplomaattiauton takakontissa. Äidin mukaan muun muassa Suomen valtiovalta kiistää Antonin Venäjän kansalaisuuden.[6]

Äidin tuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rimma Salonen tuomittiin lokakuussa 2009 Tampereen käräjäoikeudessa puolentoista vuoden ehdolliseen vankeuteen sekä 20 000 euron korvauksiin henkisestä kärsimyksestä lapselle. Lisäksi hänet tuomittiin maksamaan Paavo ja Anton Salosen oikeudenkäyntikulut. Lokakuussa 2010 hovioikeus piti tuomion ennallaan, mutta alensi korvauksen 10 000 euroon.[7]

Tammikuussa 2011 Satakunnan käräjäoikeus hylkäsi Rimma Salosen vaatimuksen siirtää huoltajuus hänelle väliaikaisesti. Rimma Salonen perusteli vaatimustaan sillä, että hän pelkäsi Paavo Salosen vievän Antonin vanhimman poikansa luo Norjaan. Paavo Salonen kiisti vaatimuksen perusteettomana. Rimma Salosen perustelujen mukaan Paavo Salonen ei enää pystyisi huolehtimaan lapsesta ikänsä ja terveydentilansa takia. Oikeus totesi, ettei kummastakaan seikasta esitetty perusteltuja näyttöjä.[8] Huoltajuusriita päättyi siihen, että isä on Antonin yksinhuoltaja.[9]

Lopputulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2012 Vaasan hovioikeus myönsi Antonin huoltajuuden isälle.[10] Toukokuussa 2013 Korkein oikeus hylkäsi Rimma Salosen valituslupahakemuksen hovioikeuden päätökseen.[10] Näin ollen pojan isä Paavo Salonen on poikansa ainoa huoltaja.[10]

Lokakuussa 2014 Vantaan käräjäoikeus tuomitsi Antonin Venäjältä Suomeen salakuljettaneen diplomaatin Simo Pietiläisen sakkoihin virkavelvollisuuden rikkomisesta. Helsingin hovioikeus ei muuttanut tuomiota joulukuussa 2015.[11]

Rimma Salonen pyrki kansanedustajaksi vuoden 2011 vaaleissa. Hän edusti Suomen Työväenpuoluetta Helsingin vaalipirissä. Samalla Salonen edusti myös Suomen antifasistista komiteaa. Ehdokkuus huomiotiin myös Venäjän mediassa.[12] Salonen sai 16 ääntä.[13]

Venäjä liittyi Haagin lapsikaappaussopimukseen heinäkuussa 2011 ja sopimusta alettiin soveltaa Suomen ja Venäjän välisissä lapsikaappaustapauksissa vuoden 2013 alusta lukien.[14] Suomessa lapsikaappaussopimuksen keskusviranomaisena toimii oikeusministeriö, Venäjällä vastaava viranomainen on opetus- ja tiedeministeriö.[14]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapauksesta on julkaistu kaksi kirjaa, joilla on sama nimi, Tapaus Anton.[15] Toimittaja Tuula Malin kuvaa kirjassaan kiistan tapahtumia perustuen yhteistyöhön Paavo Salosen kanssa ja kirja on julkaistu omakustanteena.[15] Toisen kirjan on kirjoittanut Johan Bäckman ja sen julkaisee Suomen Antifasistinen Komitea (Safka).[15] Bäckman mielletään Rimma Salosen puolestapuhujaksi.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]