PASOK

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Panhelleeninen sosialistinen liike (PASOK)
Panellinio Sosialistikó Kínima (ΠΑΣΟΚ)

PASOK logo 2012.svg

Perustettu 1974
Johto Evangelos Venizelos pj.
Toimisto 22, Ippokratous-katu.
106 80 Ateena
Kansanedustajat 160 [1] [2]
Eurokansanedustajat 22
Kansainväliset jäsenyydet sosialistinen internationaali
Euroopan sosialidemokraattinen puolue
S&D
Kotisivu www.pasok.gr
PASOK election kiosk 2007.jpg

Panhelleeninen sosialistinen liike eli PASOK (kreik. Πανελλήνιο Σοσιαλιστικό Κίνημα, Panellinio Sosialistiko Kinima, ΠΑ.ΣΟ.Κ.) on kreikkalainen sosiaalidemokraattinen ja keskustavasemmistolainen puolue. Se on Kreikan toinen pääpuolue oikeiston Uuden Demokratian ohella.

PASOK on Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen ja Sosialistisen internationaalin jäsen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PASOK perustettiin 3. syyskuuta 1974 Kreikan sotilasjuntan kaaduttua ja demokratian palatessa. Perustajana oli Andreas Papandreu, entisen pääministeri Georgios Papandreun poika.

Marraskuun 1974 vaaleissa PASOK sai vain 13,5 % äänistä ja 15/300 paikkaa jääden oikeistolaisen Konstantinos Karamanlisin Nea Dimokratian ja Georgios Mavrosin antirojalistisen keskustapuolueen Enosi Kentrou-Nees Dynameisin taakse. Marraskuun 1977 vaaleissa PASOK tuplasi äänimääränsä ja sai 92 paikkaa.

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuun 1981 vaaleissa PASOK sai 48 % äänistä ja 173/300 paikkaa. Se muodosti ensimmäisen sosialistihallituksen Kreikassa sitten vuoden 1924. Vaikka Papandreou oli kampanjoinut EEC:stä ja NATO:sta eroamisen puolesta, hän käänsi pian takkinsa tässä suhteessa.

PASOKin hallitus muutti 1985 perustuslakia poistaen suuren osan presidentin valtaoikeuksista ja antoi lisää pääministerille ja hallitukselle. Ei-kirkolliset avioliitot sallittiin. Kesäkuun 1985 vaaleissa se sai 45 % äänistä ja 161 paikkaa, mikä antoi riittävän enemmistön seuraavalle kaudelle.

Vuoteen 1988 mennessä Papandreun terveys alkoi heiketä ja hallituksen kannatus laskea sen ministerien joutuessa osallisiksi useisiin korruptionskandaaleihin. PASOK hävisi odotetusti kesäkuun 1989 vaalit saaden 40 % äänistä, kun oikeistopuolue Nea Dimokratia sai 45 %. Puolue oli kuitenkin muuttanut vaalilakia suhteellisemmaksi, joten 45 % ei riittänyt hallituksen muodostamiseen. Marraskuussa päädyttiin uusiin vaaleihin, joissa saatiin samanlainen tulos. Lyhyen suuren koalition ja huhtikuun 1990 vaalien jälkeen Nea Dimokratia muodosti hallituksen itse saatuaan 152 edustajaa vastaan PASOKin 121.

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oppositiossa PASOK kävi läpi kriisin kun Papandreua syytettiin Kreetan pankkiin liittyvissä talousepäselvyyksissä. Hänet vapautettiin, ja lokakuun 1993 vaaleissa PASOK palasi valtaan, mitä pidettiin luottamuksen osoituksena hänelle syytöksiä vastaan. Vuonna 1995 Papandreun terveys heikkeni ratkaisevasti ja puolue ajautui johtajuuskiistaan.

Tammikuussa 1996 Papandreu joutui eroamaan pääministerin paikalta oltuaan kolme kuukautta sairaalassa. Hän kuoli puolen vuoden kuluttua. Häntä seurasi PASOKin Eurooppa-mielisen siiven Kostas Simitis, joka voitti äänestyksen Papandreun luottomiestä Akis Tsohatzopoulosia vastaan. Simitis joutui ensimmäisenä pääministeripäivänään selvittämään Imian kriisiä Turkin kanssa.

Ensimmäisessä Papandreun kuoleman jälkeisessä puoluekokouksessa kesällä 1996 Simitis valittiin puolueen johtajaksi ja hän järjesti uudet vaalit mitatakseen luottamustaan. Syyskuun 1996 vaaleissa PASOK sai 41,5 % äänistä. Seuraavissa vaaleissa huhtikuussa 2000 puolue sai 43,8 % äänistä, 158 paikkaa ja Simitis jatkokauden.

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PASOK oli kuitenkin menettämässä suosiotaan ja Simitis ilmoitti erostaan tammikuussa 2004. Häntä seurasi puoluejohtajana Georgios Andreas Papandreu, Andreas Papandreun poika. Puolue toivoi tämän kääntävän suosion alamäen, kun Nea Dhimokratia oli 7 %-yksikköä edellä vuoden alussa.

Vaikka Papandreou vähensi ND:n etumatkan kolmeen prosenttiyksikköön, jäi PASOK 7. maaliskuun 2004 vaaleissa toiseksi 40,55 %:llä äänistä ja 117 paikalla. Vuoden 2009 vaaleissa puolue sai enemmistön Kreikan parlamenttiin. [3]

Puoluejohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalitulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi puoluejohtaja ääniä  % parlamenttipaikkoja asema
1974
Andreas Papandreu
666 413
13,6 %
12
oppositio
1977
Andreas Papandreu
1 300 025
25,3 %
93
oppositio
1981
Andreas Papandreu
2 726 309
48,1 %
172
hallitus
1985
Andreas Papandreu
2 916 735
45,8 %
161
hallitus
1989-I
Andreas Papandreu
2 551 518
39,1 %
125
oppositio
1989-II
Andreas Papandreu
2 724 334
40,7 %
128
koalitiossa ND-PASOK-vasemmisto- ja ekologinen liike
1990
Andreas Papandreu
2 543 042
38,6 %
123
oppositio
1993
Andreas Papandreu
3 234 777
46,9 %
170
hallitus
1996
Kostas Simitis
2 813 245
41,5%
162
hallitus
2000
Kostas Simitis
3 007 596
43,8 %
158
hallitus
2004
Georgios A. Papandreu
3 002 531
40,6 %
117
oppositio
2007
Georgios A. Papandreu
2 727 853
38,1 %
102
oppositio
2009
Georgios A. Papandreu
3 012 373
43.92 %
160[2]
hallitus
2012-I
Evangelos Venizelos
831 181
13,18 %
41
hallitusta ei saatu muodostettua
2012-II
Evangelos Venizelos
755 249
12,28 %
33

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sosialistit juhlivat vaalivoittoa Kreikassa Hs.fi. 5.10.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 5.10.2009.
  2. a b National Elections October 2009 (Parties) 6.10. 2009. Ministry of the Interior. Viitattu 9.10. 2009. (englanniksi)
  3. YLE: Kreikan sosialisteille roima vaalivoitto

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]