Syriza

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Radikaalin vasemmiston liitto
SYRIZA
Συνασπισμός Ριζοσπαστικής Αριστεράς

SYRIZA logo 2014.svg

Perustettu 2004 (vaaliliitto)
2012 (puolue)
Johto Aléxis Tsípras
Ideologia demokraattinen sosialismi
ekososialismi[1]
Poliittinen kirjo vasemmisto
Värit     
Parlamentti
86 / 300
Euroopan parlamentti
6 / 21
Kansainväliset jäsenyydet Euroopan vasemmistopuolue
GUE/NGL
Kotisivu syriza.gr

Radikaalin vasemmiston liitto eli Syriza[2] (kreik. Συνασπισμός Ριζοσπαστικής Αριστεράς, Synaspismós Rizospastikís Aristerás) (lyh. ΣΥΡΙΖΑ, SYRIZA) on kreikkalainen vasemmistolainen puolue.[3] Sen johtaja on Aléxis Tsípras.

Syriza syntyi alun perin löyhänä itsenäisten vasemmistopuolueiden vaaliliittona vuonna 2004.[4] Puolueena Syriza perustettiin vuonna 2012, kun joukko pieniä vasemmistolaisia ryhmittymiä järjestäytyi vasemmistoliitto Vasemmiston, kansanliikkeiden ja ekologian liiton (Synaspismós) kanssa uudeksi puolueeksi. Syrizan enemmistö rakentuu Synaspismóksen pohjalta demokraattisten sosialistien, vasemmistovihreiden, vasemmistofeministien ja eurokommunistien varaan, mutta mukaan on liittynyt paljon Pasok-puolueeseen pettyneitä sosiaalidemokraatteja sekä pienempiä, etenkin trotskilaisia ryhmiä.[5]

Syriza kohosi Kreikan toiseksi suurimmaksi puolueeksi toukokuun 2012 parlamenttivaaleissa[6] ja suurimmaksi puolueeksi tammikuun 2015 vaaleissa.[7] Puolueella on 86 paikkaa Kreikan parlamentissa vuoden 2019 parlamenttivaalien jälkeen[8] ja kuusi paikkaa Euroopan parlamentissa vuoden 2019 europarlamenttivaalien jälkeen.[9][10]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2004–2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syrizan lähtökohtana oli Vasemmiston ja edistyksen liiton (Synaspismós) sekä useiden pienten vasemmistoryhmien yhteinen foorumi Vasemmiston yhtenäisyyttä ja yhteistä toimintaa koskeva vuoropuhelu (Χώρος Διαλόγου για την Ενότητα και Κοινή Δράση της Αριστεράς, Chóros Dialógou gia tin Enótita kai Koiní Drási tis Aristerás), joka perustettiin vuonna 2001. Sitä käytettiin muun muassa vaaliliittojen solmimiseen.[2][11]

Syriza syntyi erilaisten vasemmistopuolueiden ja muiden vasemmistoryhmien vaaliliittona Kreikan vuoden 2004 parlamenttivaaleissa. Niissä vaaliliiton Syrizan nimellä tekivät:[11][12]

Syrizan johtaja Tsípras oli myös Synaspismóksen johtaja. Vuoden 2004 vaaleissa vaaliliitto sai 3,3 prosenttia äänistä ja kuusi parlamenttiedustajaa,[13] jotka olivat kaikki Synaspismóksesta. Tämä aiheutti ristiriitoja koalitiossa, ja pienemmät puolueet syyttivät Synaspismósta sopimuksen rikkomisesta ja vaativat yhtä sen edustajista luovuttamaan paikkansa AKOA:n Giánnis Baniákselle. DEA jätti tämän jälkeen koalition.[11] Kolme kuukautta vaalien jälkeen järjestettyihin europarlamenttivaaleihin Synaspismós lähti itsenäisesti, kun taas muut tukivat muun muassa feminististä vaaliliittoa Naiset toisen euroopan puolesta. Riita päättyi joulukuussa, kun Synaspismós tuki yhteistyön jatkamista ja sen johtaja Níkos Konstantópoulos luovutti paikkansa Alékos Alavánokselle.[11]

Vuoden 2007 vaaleissa Syriza sai 5,0 prosenttia äänistä ja 14 paikkaa.[13]

Vuoden 2012 vaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syrizan kannatustilaisuus vuoden 2007 vaalien alla.
Syrizan puheenjohtaja Aléxis Tsípras.

Syriza muutettiin puolueeksi vuonna 2012. Tämän myötä sen aiemmat osatekijät lakkautettiin itsenäisinä puolueina, muun muassa Synaspismós vuonna 2013.

Kreikan velkakriisin puhkeamista seuranneissa toukokuun 2012 vaaleissa Syriza nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi 52 paikalla parlamentissa.[6] Puolue yli kolminkertaisti aiemman vaaliliiton vuoden 2009 vaaleissa saaman kannatuksen. Vaaliteemoissaan puolue halusi hylätä Kreikan tuolloiset pelastuspaketit ja perustaa vasemmiston yhteishallituksen.[6] Uuden demokratian puheenjohtajan ilmoitettua, ettei saa muodostettua hallitusta, hallituksen muodostamisvastuu siirtyi Syrizan puheenjohtajalle.[14] Hallitussopua ei kuitenkaan löytynyt, ja maassa järjestettiin uudet vaalit kesäkuussa 2012.[15]

Kesäkuun 2012 vaaleissa Syriza tuli toiseksi, ja hallituksen muodosti Uusi demokratia Antónis Samarásin johdolla. Syriza sai parlamenttiin 71 edustajaa ja puolueen kannatus oli 26,9 prosenttia.[16]

Tammikuun 2015 vaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2015 ensimmäisissä vaaleissa Syrizasta tuli voittaja,[7] mutta se jäi kahden paikan päähän ehdottomasta enemmistöstä. Tsípras nousi pääministeriksi ja muodosti Tsíprasin hallituksen oikeistolaisen Itsenäiset kreikkalaiset (ANEL) -puolueen kanssa.[17] Puolueiden näkemykset muun muassa homoavioliitoista, maahanmuutosta, kirkon roolista ja Turkista olivat monin tavoin vastakkaisia, mutta viha velkaohjelmia kohtaan yhdisti niitä.[18]

Syrizan nousu ensin vuonna 2012 ja lopulta pääministeripuolueeksi vuonna 2015 merkitsi suurta käännettä kreikkalaisen radikaalivasemmiston historiassa. Kreikkalainen vasemmisto on aina ollut hyvin hajanainen ja sisäisesti riitainen. Synaspismóksen ja Syrizan muodossa se pystyi lopulta tekemään yhteistyötä, joka mahdollisti jopa valtaanpääsyn.[4]

Puolueen jakautuminen ja syyskuun 2015 vaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 2015 osa Syrizan kansanedustajista äänesti hallituksen Kreikan velkojien kanssa neuvottelemaa taloussopimusta vastaan ja se hyväksyttiin vain, koska osa oppositiosta kannatti sitä. Pääministeri Tsípras ilmoitti tämän jälkeen eroavansa.[19] Sopimusta vastustaneet syrizalaiset perustivat uuden puolueen nimeltä Kansan yhtenäisyys (LAE), johon liittyi 29 Syrizan 149 kansanedustajasta. Sen johtajaksi valittiin energiaministeri Panagiótis Lafazánis.[20][21]

Vuoden 2015 toisissa vaaleissa Syriza säilytti suurimman puolueen aseman ja sai lähes yhtä suuren ääniosuuden kuin edellisissäkin vaaleissa, 35,46 prosenttia. Paikkoja puolue sai 145, eli puolue jäi ehdottomasta enemmistöstä kuuden paikan päähän. Tsíprasista tuli jälleen pääministeri ja Syriza muodosti uudenkin hallituksen, Tsíprasin II hallituksen, Itsenäiset kreikkalaiset -puolueen kanssa.

Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2019 vaaleissa Syriza kärsi tappion Uudelle demokratialle, ja tuli toiseksi 31,53 prosentin ääniosuudella ja 86 parlamenttipaikalla.[22] Vaaleissa entinen syrizalainen valtiovarainministerinä toiminut Giánis Varoufákis veti omaa Mera25-puoluettaan.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talouspolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syrizan politiikkaa hallitsi Kreikan velkakriisin puhkeamisen jälkeen ja ennen puolueen valtaannousua 2015 liiallisten säästötoimien ja Kreikan velkojien vaatimusten vastustaminen, koska kriisinhoito kurjisti kansan elämää ja johti suureen työttömyyteen. Toiseelta vuoden 2015 käänteiden jälkeen Syriza ryhtyi hallituksessa ollessaan pitkälti toteuttamaan velkojien vaatimuksia maan talouden korjaamiseksi.[4][23]

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muiden kreikkalaispuolueiden tapaan Syrizan europarlamentaarikot ovat vastustaneet melkein jokaista europarlamentin Venäjä-vastaista julkilausumaa.[24] Toukokuussa 2014 Tsípras puolusti Krimin ns. kansanäänestystä itsenäisyydestä,[24] vastusti Venäjän-vastaisia pakotteita ja syytti Ukrainaa uusnatsielementeistä. Puolueen vaalivoiton jälkeen 2015 Syrizan energiaministeri Lafazánis sanoi puolueen vastustavan vallitsevia pakotteita,[25] mutta EU-kokouksessa hallitus kuitenkin hyväksyi pakotteiden jatkamisen.[26]

Vuonna 2013 Syriza kampanjoi Kreikan Nato-eron puolesta.[25] Tammikuussa 2015 Tsípras sanoi, että Kreikka on sitoutunut Natoon, eikä ole Kreikan edun mukaista keskittyä tällä hetkellä jäsenyydestä eroamiseen.[27]

Vaalitulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen tulokset parlamentti- ja europarlamenttivaaleissa ovat:[1][22][13]

Vuosi Vaalit Johtaja Äänet Paikkamäärä Asema / Huomautukset
Määrä %
2004 Parlamenttivaalit 2004 Níkos Konstantópoulos 241 637 3,26
6 / 300
oppositiossa
2007 Parlamenttivaalit 2007 Alékos Alavános 361 101 5,04
14 / 300
oppositiossa
2009 Europarlamenttivaalit 2009 Aléxis Tsípras 240 898 4,71
1 / 22
osa GUE/NGL-ryhmää
Parlamenttivaalit 2009 315 665 4,60
13 / 300
oppositiossa
2012 Parlamenttivaalit 2012 I 1 061 265 16,78
52 / 300
oppositiossa
Parlamenttivaalit 2012 II 1 655 086 26,89
71 / 300
oppositiossa
2014 Europarlamenttivaalit 2014 1 518 376 26,56
6 / 21
osa GUE/NGL-ryhmää
2015 Parlamenttivaalit 2015 I 2 245 978 36,34
149 / 300
hallituksessa (SYRIZA-ANEL)
Parlamenttivaalit 2015 II 1 925 904 35,46
145 / 300
hallituksessa (SYRIZA-ANEL)
2019 Europarlamenttivaalit 2019 1 343 595 23,75
6 / 21
osa GUE/NGL-ryhmää
Parlamenttivaalit 2019 1 781 180 31,53
86 / 300
oppositiossa

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Greek elections 2015 Parties and elections in Europe. Viitattu 28.9.2015. (englanniksi)
  2. a b Huovinen, Arto: Siis mikä on tämä Kreikan Syriza? kansanuutiset.fi. 19.5.2012. Viitattu 2.9.2019.
  3. Independent: From a political economics professor to the Marxist head of Syriza's far-left: Greek PM Alexis Tsipras unveils the members of his new cabinet independent.co.uk. 28.1.2015. Viitattu 29.1.2015.
  4. a b c Prifti, Katerina: The History Of Syriza: How A Small Party Came To Power 27.1.2015. Huffington Post. Viitattu 2.9.2019.
  5. Greek elections: Syriza’s young radicals plot a political earthquake for Europe The Guardian. Viitattu 17.1.2015.
  6. a b c Kreikan ääripuolueet nousivat - pääpuolueille historiallinen tappio Yle. 7.5.2012. Viitattu 7.5.2012.
  7. a b Juhola, Teemu: Kreikan vaalivoittaja Tsipras: "Nöyryytys on ohi" Yle uutiset. 25.1.2015. Viitattu 30.1.2015.
  8. Εθνικές εκλογές – Ιούλιος 2019 Υπουργείο Εσωτερικών. Viitattu 2.9.2019.
  9. Ευρωεκλογές – Μάιος 2019 Υπουργείο Εσωτερικών. Viitattu 2.9.2019.
  10. 2019 European election results: Greece election-results.eu. Viitattu 2.9.2019.
  11. a b c d Τέλος εποχής για τον ΣΥΝΑΣΠΙΣΜΌ [Ιστορικά γεγονότα, αρχηγοί, παρουσία στην πολιτική σκηνή της χώρας] Athens Press. 9.6.2013. Viitattu 2.9.2019.
  12. Greece: Syriza, History of a Left Coalition With the Wind in Its Sails 9.5.2015. L'Humanité in English. Viitattu 3.2.2015.
  13. a b c (englanniksi)Greek elections 1974-2007 Parties and elections in Europe. 2007. Viitattu 8.5.2012.
  14. Kreikan vasemmistojohtaja: Maa pelastuu hylkäämällä barbaariset säästötoimet Helsingin Sanomat. 8.5.2012. Viitattu 8.5.2012.
  15. Kreikkaan uudet vaalit – hallitussopua ei syntynyt Helsingin Sanomat. 15.5.2012. Viitattu 17.5.2012.
  16. Vaalivoittaja Samaras: Tämä on voitto koko Euroopalle Helsingin Sanomat. 17.06.2012. Viitattu 18.06.2012.
  17. Itsenäiset kreikkalaiset -puolue vaalit voittaneen Syrizan kanssa hallitukseen 26.1.2015. Helsingin Sanomat. Viitattu 4.2.2015.
  18. Who are the Independent Greeks? The Guardian. 26.1.2015.
  19. Kreikan pääministeri Tsipras vahvisti eroavansa mtv.fi. 20.8.2015. Viitattu 26.8.2015.
  20. Kreikan parlamenttiin viides vasemmistopuolue Taloussanomat. 21.8.2015. Viitattu 26.8.2015.
  21. Kreikan uusi pääministeri on korkeimman oikeuden tuomari ja leikkauspolitiikan vastustaja Yle uutiset. 28.8.2015. Viitattu 31.8.2015.
  22. a b Αποτελέσματα Προηγούμενων Αναμετρήσεων Υπουργείο Εσωτερικών (Kreikan sisäministeriö). Viitattu 2.9.2019.
  23. Smith, Helena: Greek elections: Syriza’s young radicals plot a political earthquake for Europe The Guardian. 17.1.2015. Viitattu 2.9.2019.
  24. a b Rettman, Andrew. "Greece says No to EU statement on Russia", EU Observer, 27 January 2015. 
  25. a b Jones, Sam. "Alarm bells ring over Syriza's Russian links", Financial Times, 28 January 2015. 
  26. EU:lta laiha sopu Venäjä-pakotteista 29.1.2015. Yleisradio. Viitattu 9.2.2015.
  27. Syriza Massages Foreign Policy Goals as It Smells Power 14.1.2015. Bloomberg. Viitattu 9.2.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]