Puolueettomuus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
puolueettomat ja liittoutumattomat valtiot
  puolueettomat
  puolueettomaksi julistautuneet
  aiemmin puolueettomat

Puolueeton on valtio, joka ei kuulu sotilasliittoihin tai ei osallistu johonkin parhaillaan käynnissä olevaan sotaan tai pyrkii lisäksi pysyttelemään suurvaltojen välisten ristiriitojen ulkopuolella.

Kansainväliset sopimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1907 Haagissa tehtiin useita kansainvälisiä yleissopimuksia, joista yksi koski puolueettomien valtioiden ja henkilöiden oikeuksia ja velvollisuuksia sodan aikana.[1]

Sopimuksen mukaan puolueettomien valtojen alue on loukkaamaton. Sodankävijät eivät saa puolueettoman vallan alueen kautta kuljettaa sotajoukkoja eikä sota- tai elintarvikekuormastoja eivätkä sijoittaa sinne sotaa käyvien maa- ja merivoimien kanssa tapahtuvaan tiedotustoimintaan tarkoitettua radioasemaa tai muuta laitetta. Taistelujoukkoja ei saa muodostaa eikä pestaustoimistoja avata puolueettoman vallan alueella sotaakäyvien hyväksi. Puolueeton valtio ei saa sallia alueellaan mitään näistä teoista ja on velvollinen rankaisemaan niistä, jos sellaisia tehdään sen alueella.[1]

Puolueeton valtio ei kuitenkaan joudu vastuuseen siitä, että yksityisiä henkilöitä yksitellen kulkee rajan poikki mennäkseen jommankumman sodankävijän palvelukseen.[1]

Jotkin valtiot ovat kansainvälisillä sopimuksilla sitoutuneet pysyvästi puolueettomiksi, minkä muut valtiot ovat tunnustaneet ja taanneet. Sveitsin pysyvä puolueettomuus turvattiin toisessa Pariisin rauhassa vuonna 1815.[2] Vuonna 1839 suurvallat takasivat samaan tapaan myös Belgian puolueettomuuden, mutta siitä huolimatta Saksa hyökkäsi maahan ensimmäisen maailmansodan alkuvaiheessa vuonna 1914.[3]

Puolueettomat maat toisessa maailmansodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Toinen maailmansota

Toisen maailmansodan alkuvaiheessa vuonna 1939 useat valtiot, muun muassa Alankomaat, Norja ja Tanska julistautuivat puolueettomiksi, mutta joutuivat siitä huolimatta seuraavina vuosina Saksan miehittämiksi.[4][5][6] Euroopan maista onnistuivat jatkuvasti sodan ulkopuolella pysymään ainoastaan Espanja, Irlanti, Portugali, Ruotsi ja Sveitsi.

Puolueettomat maat kylmän sodan aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kylmä sota

Kylmän sodan aikana puolueettomiksi sanottiin tavallisimmin niitä Euroopan maita, jotka eivät kuuluneet Varsovan sopimuksen eikä Pohjois-Atlantin sopimusjärjestön (Nato) sotilasliittoihin. Sellaisia olivat monet kääpiövaltiot sekä Irlanti, Jugoslavia, Ruotsi ja Sveitsi[7] sekä Itävalta, joka julistettiin erikoislailla 1955 pysyvästi puolueettomaksi, mitä kuitenkaan ei kansainvälisillä sopimuksilla taattu.[2]

Suomesta tuli puolueeton valtio Neuvostoliiton luovuttua Porkkalan vuokra-alueesta 1956, vaikka voimassa pysyikin myös kaksi sotilasartiklaa sisältänyt sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta (YYA-sopimus). Sen johdannossa kuitenkin todettiin Suomen pyrkimys pysyä suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella[8] eikä sotilasartikloja jouduttu soveltamaan kertaakaan sopimuksen voimassaoloaikana (1948–1992).

25 sotilasliittoihin kuulumatonta valtiota perusti vuonna 1961 Sitoumattomien maiden liikkeen, jonka jäsenistä suurin osa on Aasian ja Afrikan valtioita.

Albania erosi Varsovan sopimuksesta 1968 ja Espanjakin oli sotilasliittojen ulkopuolella Francisco Francon hallitessa, mutta liittyi vuonna 1982 Natoon.[9]

Luettelo puolueettomista maista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut maat voivat joskus väittää olevansa "puolueettomia", mutta eivät noudata kansainvälisesti sovittua puoluettomuuden määritelmää.

Valtio Ajankohta
Itävalta[10] 1920–1938 (toiseen maailmansotaan asti) (Anschluss)
1955 (vuodesta) (Itävallan valtiosopimus ja Itävallan perustuslain 9 pykälä)[11]
Costa Rican lippu Costa Rica[12][13][14] 1949 (vuodesta) (lakkautti armeijan)
Suomen lippu Suomi[10] 1935–1939 ( talvisotaan asti)
1956 (vuodesta) (Porkkalan palautus)
Ghana 2012 (vuodesta)
Irlanti[15][16][17][18][10] 1939 (vuodesta)
Japani 1947 (vuodesta)  (Japanin perustuslain 9. pykälä)
Liechtenstein[19][20] 1868 (vuodesta)
Maltan lippu Malta[21] 1980 (vuodesta)
Meksikon lippu Meksiko.[22] 1930 (vuodesta)
Mongolian lippu Mongolia[23] 1914–1918
2015 (vuodesta)
Moldovan lippu Moldova[24] 1994 (vuodesta) (Moldovan perustuslain  11 . pykälä)
Panaman lippu Panama [25] 1989 (vuodesta) (Panaman kanavan sopimus)
Ruandan lippu Ruanda[26] 2009 (vuodesta)
Serbian lippu Serbia[27]
[28] [29]
2007 (vuodesta)
Ruotsin lippu Ruotsi [10] 1814 (vuodesta)
Sveitsin lippu Sveitsi[10] [30] 1815 (vuodesta) (Wienin kongressi)
Turkmenistanin lippu Turkmenistan[31] 1995 (vuodesta)
Vatikaanin lippu Vatikaanivaltio 1929 (vuodesta) (Lateraanisopimus)

Luettelo entisistä puoluettomista maista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Ajankohta
Afganistanin lippu Afganistan 1914–1918 (puolueeton ensimmäisen maailmansodan aikana)
1939–1945 (toisen maailmansodan aikana)
Albanian lippu Albania 1914–1918 (puolueeton ensimmäisen maailmansodan aikana)
1968 (Prahan kevät)
Belgian lippu Belgia 1839–1914 (ensimmäiseen maailmansotaan asti)
1936–1940 (toiseen maailmansotaan asti)
Bhutanin lippu Bhutan 1914–1918 (puolueeton ensimmäisen maailmansodan aikana)
1939–1945 (toisen maailmansodan aikana)
Kambodža 1955–1970 (Vietnamin sotaan asti)
Kiina 1904–1905 (puolueeton Venäjän–Japanin sodan aikana)
Tanskan lippu Tanska 1864–1940 ( Toisen Saksan–Tanskan sodan jälkeen aina toiseen maailmansotaan asti)
Viron lippu Viro 1938–1939 (toiseen maailmansotaan asti)
Etiopia 1914–1918 (puolueeton ensimmäisen maailmansodan aikana)
Unkarin lippu Unkari 1956 (Unkarin kansannousuun asti)
Iran 1914–1918 (puolueeton ensimmäisen maailmansodan aikana)
Italia 1914–1915 (ensimmäiseen maailmansotaan asti)
Laos 1955–1975 (näennäisesti puolueeton koko Vietnamin sodan aikana)
Latvia 1938–1939 (toiseen maailmansotaan asti)
Liechtenstein 1939 (toiseen maailmansotaan asti)
Luxemburg 1839–1914 (ensimmäiseen maailmansotaan asti)
1920–1940 (toiseen maailmansotaan asti)
Alankomaiden lippu Alankomaat 1839–1940 (toiseen maailmansotaan asti)
Norjan lippu Norja 1814–1940 (toiseen maailmansotaan asti)
Filippiinit 2010 (Manilan bussikaappaus)
Portugalin lippu Portugali 1932–1945 (toisen maailmansodan aikana)
Korean tasavalta 1961–1964 (Vietnamin sotaan asti)
Espanjan lippu Espanja 1914–1918 (puolueeton ensimmäisen maailmansodan aikana)
1940–1945 (toisen maailmansodan aikana)
Turkin lippu Turkki 1940–1945 (toisen maailmansodan aikana)
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 1914–1917 (ensimmäiseen maailmansotaan asti)
1939–1941 (toiseen maailmansotaan asti)
Ukrainan lippu Ukraina 1990–2014 (Ukrainan konfliktiin asti )[32][33][34]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Haagin toisessa rauhankonferenssissa tehtyjä ja siellä 18 päivänä lokakuuta 1907 allekirjoitettuja kansainvälisiä sopimuksia: YLEISSOPIMUS joka koskee puolueettomien valtojen ja henkilöiden oikeuksia ja velvollisuuksia maasodassa Finlex. Viitattu 22.10.2011.
  2. a b Otavan iso tietosanakirja, 6. osa (Mont-Pyra), s. 1651-1652, art. Puolueettomuus. Otava, 1963.
  3. Otavan iso tietosanakirja, 1. osa (A-Celle), s. 1124, art. Belgia. Otava, 1963.
  4. Otavan iso tietosanakirja, 1. osa (A-Celle), s. 258, art. Alankomaat. Otava, 1963.
  5. Otavan iso Fokus, 5. osa (Mo-Qv), s. 2910, art. Norja. Otava, 1973. ISBN 951-1-01070-0.
  6. Otavan iso Fokus, 7. osa (Sv-Öö), s. 4195, art. Tanska. Otava, 1974. ISBN 951-1-01521-4.
  7. Otavan iso Fokus, 2. osa (Em-Io), s. 756, art. Eurooppa (kartta). Otava, 1973. ISBN 951-1-00272-4.
  8. Sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä Finlex. Viitattu 22.10.2011.
  9. NATO Update Nato. Viitattu 22.10.2011.
  10. a b c d e http://nato.gov.si/eng/topic/national-security/neutral-status/neutral-countries/
  11. Constitutional Law on the Neutrality of Austria (26 October 1955) CVCE. Viitattu 12.1.2018.
  12. Costa Rica World Desk Reference. Arkistoitu 11. helmikuuta 2008. Viitattu 27.2.2008.
  13. El Espíritu del 48: Abolición del Ejército Viitattu 9.3.2008. (Spanish)
  14. Álvaro Murillo (El País): Costa Rica prohíbe por ley participar en cualquier guerra Viitattu 9.3.2008. (Spanish)
  15. Neutrality in the 21st century - Lessons for Serbia. ISAC Fond. 2013.
  16. Benevolent Neutrality The War Room. Arkistoitu 20 June 2013. Viitattu 25 June 2013.
  17. Joe McCabe: How Blacksod lighthouse changed the course of the Second World War 3.6.1944. Viitattu 21.4.2016.
  18. John P. Duggan, Neutral Ireland and the Third Reich Lilliput Press; Rev. ed edition, 1989. p. 223
  19. Background Note: Liechtenstein United States Department of State. Viitattu 27.2.2008.
  20. Imagebroschuere_LP_e.indd (PDF) Arkistoitu 16.5.2013. Viitattu 19.11.2014.
  21. Woodliffe, John (1992). The Peacetime Use of Foreign Military Installations Under Modern International Law. Dordrecht: Martinus Nijhoff, 99–100. ISBN 0-7923-1879-X. Viitattu 2009-04-11. 
  22. La Jornada: Adiós a la neutralidad - La Jornada 27. huhtikuuta 2007. Jornada.unam.mx. Viitattu 19.9.2013.
  23. Why Mongolia wants to "permanently neutral" can be authorized for an observation 22. lokakuuta 2015. Tencent News.
  24. http://ijc.md/Publicatii/mlu/legislatie/Constitution_of_RM.pdf
  25. TREATY CONCERNING THE PERMANENT NEUTRALITY AND OPERATION OF THE PANAMA CANAL
  26. Rwanda becomes a member of the Commonwealth 29. marraskuuta 2009. BBC News.
  27. Enclosed by NATO, Serbia ponders next move AFP, 6 April 2009
  28. Ejdus, Filip (2014). "Serbia's Military Neutrality: origins, effects and challenges" en. Croatian International Relations Review: 43-69. doi:10.2478/cirr2014-0008. 
  29. http://www.bild.de/politik/ausland/serbien/serbien-muss-so-schnell-wie-moeglich-in-die-eu-36365568.bild.html
  30. https://www.theguardian.com/world/2002/mar/04/unitednations
  31. A/RES/50/80; U.N. General Assembly Viitattu 29. joulukuuta 2009.
  32. http://www.bbc.com/news/world-europe-30587924
  33. Ukraine's Neutrality: A Myth or Reality? Viitattu 8. syyskuuta 2014.
  34. "Ukraine Parliament Ok's neutrality bill", Kyiv Post, 4. kesäkuuta 2010.