Puolueettomuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
puolueettomat ja liittoutumattomat valtiot
  puolueettomat
(mm. Costa Rica, Japani, Laos, Liechtenstein, Panama, San Marino, Vatikaani, Sveitsi, Turkmenistan, Ukraina)
liittoutumattomat (EU-jäsenmaat Irlanti, Itävalta, Malta, Ruotsi ja Suomi)
  puolueettomaksi julistautuneet
(mm. Kambodža, Meksiko, Moldova, Serbia))
  aiemmin puolueettomat
(mm. Alankomaat, Belgia, Latvia, Liettua, Luxemburg, Norja, Tanska, Viro)

Puolueeton on valtio, joka ei kuulu sotilasliittoihin tai ei osallistu johonkin parhaillaan käynnissä olevaan sotaan tai pyrkii lisäksi pysyttelemään suurvaltojen välisten ristiriitojen ulkopuolella.

Kansainväliset sopimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1907 Haagissa tehtiin useita kansainvälisiä yleissopimuksia, joista yksi koski puolueettomien valtioiden ja henkilöiden oikeuksia ja velvollisuuksia sodan aikana.[1]

Sopimuksen mukaan puolueettomien valtojen alue on loukkaamaton. Sodankävijät eivät saa puolueettoman vallan alueen kautta kuljettaa sotajoukkoja eikä sota- tai elintarvikekuormastoja eivätkä sijoittaa sinne sotaa käyvien maa- ja merivoimien kanssa tapahtuvaan tiedotustoimintaan tarkoitettua radioasemaa tai muuta laitetta. Taistelujoukkoja ei saa muodostaa eikä pestaustoimistoja avata puolueettoman vallan alueella sotaakäyvien hyväksi. Puolueeton valtio ei saa sallia alueellaan mitään näistä teoista ja on velvollinen rankaisemaan niistä, jos sellaisia tehdään sen alueella.[1]

Puolueeton valtio ei kuitenkaan joudu vastuuseen siitä, että yksityisiä henkilöitä yksitellen kulkee rajan poikki mennäkseen jommankumman sodankävijän palvelukseen.[1]

Jotkin valtiot ovat kansainvälisillä sopimuksilla sitoutuneet pysyvästi puolueettomiksi, minkä muut valtiot ovat tunnustaneet ja taanneet. Sveitsin pysyvä puolueettomuus turvattiin toisessa Pariisin rauhassa vuonna 1815.[2] Vuonna 1839 suurvallat takasivat samaan tapaan myös Belgian puolueettomuuden, mutta siitä huolimatta Saksa hyökkäsi maahan ensimmäisen maailmansodan alkuvaiheessa vuonna 1914.[3]

Puolueettomat maat toisessa maailmansodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Toinen maailmansota

Toisen maailmansodan alkuvaiheessa vuonna 1939 useat valtiot, muun muassa Alankomaat, Norja ja Tanska julistautuivat puolueettomiksi, mutta joutuivat siitä huolimatta seuraavina vuosina Saksan miehittämiksi.[4][5][6] Euroopan maista onnistuivat jatkuvasti sodan ulkopuolella pysymään ainoastaan Espanja, Irlanti, Portugali, Ruotsi ja Sveitsi.

Puolueettomat maat kylmän sodan aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kylmä sota

Kylmän sodan aikana puolueettomiksi sanottiin tavallisimmin niitä Euroopan maita, jotka eivät kuuluneet Varsovan sopimuksen eikä Pohjois-Atlantin sopimusjärjestön (Nato) sotilasliittoihin. Sellaisia olivat monet kääpiövaltiot sekä Irlanti, Jugoslavia, Ruotsi ja Sveitsi[7] sekä Itävalta, joka julistettiin erikoislailla 1955 pysyvästi puolueettomaksi, mitä kuitenkaan ei kansainvälisillä sopimuksilla taattu.[2]

Suomesta tuli puolueeton valtio Neuvostoliiton luovuttua Porkkalan vuokra-alueesta 1956, vaikka voimassa pysyikin myös kaksi sotilasartiklaa sisältänyt sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta (YYA-sopimus). Sen johdannossa kuitenkin todettiin Suomen pyrkimys pysyä suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella[8] eikä sotilasartikloja jouduttu soveltamaan kertaakaan sopimuksen voimassaoloaikana (1948–1992).

25 sotilasliittoihin kuulumatonta valtiota perusti vuonna 1961 Sitoumattomien maiden liikkeen, jonka jäsenistä suurin osa on Aasian ja Afrikan valtioita.

Albania erosi Varsovan sopimuksesta 1968 ja Espanjakin oli sotilasliittojen ulkopuolella Francisco Francon hallitessa, mutta liittyi vuonna 1982 Natoon.[9]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Haagin toisessa rauhankonferenssissa tehtyjä ja siellä 18 päivänä lokakuuta 1907 allekirjoitettuja kansainvälisiä sopimuksia: YLEISSOPIMUS joka koskee puolueettomien valtojen ja henkilöiden oikeuksia ja velvollisuuksia maasodassa Finlex. Viitattu 22.10.2011.
  2. a b Otavan iso tietosanakirja, 6. osa (Mont-Pyra), s. 1651-1652, art. Puolueettomuus. Otava, 1963.
  3. Otavan iso tietosanakirja, 1. osa (A-Celle), s. 1124, art. Belgia. Otava, 1963.
  4. Otavan iso tietosanakirja, 1. osa (A-Celle), s. 258, art. Alankomaat. Otava, 1963.
  5. Otavan iso Fokus, 5. osa (Mo-Qv), s. 2910, art. Norja. Otava, 1973. ISBN 951-1-01070-0.
  6. Otavan iso Fokus, 7. osa (Sv-Öö), s. 4195, art. Tanska. Otava, 1974. ISBN 951-1-01521-4.
  7. Otavan iso Fokus, 2. osa (Em-Io), s. 756, art. Eurooppa (kartta). Otava, 1973. ISBN 951-1-00272-4.
  8. Sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä Finlex. Viitattu 22.10.2011.
  9. NATO Update Nato. Viitattu 22.10.2011.