Puolueettomuus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
puolueettomat ja liittoutumattomat valtiot
  puolueettomat
  puolueettomaksi julistautuneet
  aiemmin puolueettomat

Puolueeton on valtio, joka ei kuulu sotilasliittoihin tai ei osallistu johonkin parhaillaan käynnissä olevaan sotaan tai pyrkii lisäksi pysyttelemään suurvaltojen välisten ristiriitojen ulkopuolella.

Kansainväliset sopimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1907 Haagissa tehtiin useita kansainvälisiä yleissopimuksia, joista yksi koski puolueettomien valtioiden ja henkilöiden oikeuksia ja velvollisuuksia sodan aikana.[1]

Sopimuksen mukaan puolueettomien valtojen alue on loukkaamaton. Sodankävijät eivät saa puolueettoman vallan alueen kautta kuljettaa sotajoukkoja eikä sota- tai elintarvikekuormastoja eivätkä sijoittaa sinne sotaa käyvien maa- ja merivoimien kanssa tapahtuvaan tiedotustoimintaan tarkoitettua radioasemaa tai muuta laitetta. Taistelujoukkoja ei saa muodostaa eikä pestaustoimistoja avata puolueettoman vallan alueella sotaakäyvien hyväksi. Puolueeton valtio ei saa sallia alueellaan mitään näistä teoista ja on velvollinen rankaisemaan niistä, jos sellaisia tehdään sen alueella.[1]

Puolueeton valtio ei kuitenkaan joudu vastuuseen siitä, että yksityisiä henkilöitä yksitellen kulkee rajan poikki mennäkseen jommankumman sodankävijän palvelukseen.[1]

Jotkin valtiot ovat kansainvälisillä sopimuksilla sitoutuneet pysyvästi puolueettomiksi, minkä muut valtiot ovat tunnustaneet ja taanneet. Sveitsin pysyvä puolueettomuus turvattiin toisessa Pariisin rauhassa vuonna 1815.[2] Vuonna 1839 suurvallat takasivat samaan tapaan myös Belgian puolueettomuuden, mutta siitä huolimatta Saksa hyökkäsi maahan ensimmäisen maailmansodan alkuvaiheessa vuonna 1914.[3]

Puolueettomat maat toisessa maailmansodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Toinen maailmansota

Toisen maailmansodan alkuvaiheessa vuonna 1939 useat valtiot, muun muassa Alankomaat, Norja ja Tanska julistautuivat puolueettomiksi, mutta joutuivat siitä huolimatta seuraavina vuosina Saksan miehittämiksi.[4][5][6] Euroopan maista onnistuivat jatkuvasti sodan ulkopuolella pysymään ainoastaan Espanja, Irlanti, Portugali, Ruotsi ja Sveitsi.

Puolueettomat maat kylmän sodan aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kylmä sota

Kylmän sodan aikana puolueettomiksi sanottiin tavallisimmin niitä Euroopan maita, jotka eivät kuuluneet Varsovan sopimuksen eikä Pohjois-Atlantin sopimusjärjestön (Nato) sotilasliittoihin. Sellaisia olivat monet kääpiövaltiot sekä Irlanti, Jugoslavia, Ruotsi ja Sveitsi[7] sekä Itävalta, joka julistettiin erikoislailla 1955 pysyvästi puolueettomaksi, mitä kuitenkaan ei kansainvälisillä sopimuksilla taattu.[2]

Suomesta tuli puolueeton valtio Neuvostoliiton luovuttua Porkkalan vuokra-alueesta 1956, vaikka voimassa pysyikin myös kaksi sotilasartiklaa sisältänyt sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta (YYA-sopimus). Sen johdannossa kuitenkin todettiin Suomen pyrkimys pysyä suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella[8] eikä sotilasartikloja jouduttu soveltamaan kertaakaan sopimuksen voimassaoloaikana (1948–1992).

25 sotilasliittoihin kuulumatonta valtiota perusti vuonna 1961 Sitoumattomien maiden liikkeen, jonka jäsenistä suurin osa on Aasian ja Afrikan valtioita.

Albania erosi Varsovan sopimuksesta 1968 ja Espanjakin oli sotilasliittojen ulkopuolella Francisco Francon hallitessa, mutta liittyi vuonna 1982 Natoon.[9]

Luettelo nykyisistä puolueettomista maista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut maat voivat joskus väittää olevansa "puolueettomia", mutta eivät noudata kansainvälisesti sovittua puoluettomuuden määritelmää.


Valtio Puolueettomuuden aikakausi Lisätietoa
Itävalta 1920–1938 (ensimmäisen maailmansodan lopusta aina Anschlussiin asti)
vuodesta 1955 (puoluettomuuden julistus)

Puolueettomuus on kirjattu Itävallan perustuslakiin ja hyväksytty Itävallan valtiosopimuksessa.[10] Perustuslaki kieltää sotilasliittoutumat ja ulkomaiset sotilastukikohdat Itävallassa.[10]

Costa Rican lippu Costa Rica 1949 vuodesta

Puolueeton sen jälkeen kun lakkautti asevoimat 1949.[11][12] Ratifioitu lakiin 2014.[13]

Suomen lippu Suomi 1935–1939 (talvisotaan asti)

vuodesta 1956 (Porkkalan vuokra-alueen palautus)[10]

Ghana vuodesta 2012

Elokuussa 2012 Ghanan hallitus ilmoitti, että presidentti John Atta Millsin kuoleman jälkeen valtio toteuttaa läheisen puoluettomuuden politiikan.

Irlanti vuodesta 1939[14] Otti käyttöön puolueettomuuspolitiikan toisen maailmansodan aikana, joka tunnetaan Irlannin hätätilana.[15] [16][10]
Japani vuodesta 1947

Japanin perustuslain 9. pykälä kieltää asevoimien ylläpidon

Liechtenstein vuodesta 1868

puolueeton sen jälkeen kun lakkautti asevoimat 1868.[17][18]

Maltan lippu Malta vuodesta 1980

Puolueettomuus vuodesta 1980, taattu sopimuksella Italian kanssa.[19]

Meksikon lippu Meksiko vuodesta 1930

Meksikon puoluettomuus on muotoiltu Estrada-doktriinilla.[20]

Mongolian lippu Mongolia 1914–1918
vuodesta 2015

Syyskuussa 2015 Mongolian presidentti Tsakhiagiin Elbegdorj ilmoitti YK:n yleiskokouksen 70. istunnossa yllättäen, että Mongolia toteuttaa "pysyvän puolueettomuuden politiikan" ja kehotti kansainvälistä yhteisöä tunnustamaan Mongolian puolueettomuuden.[21]

Moldovan lippu Moldova vuodesta 1994

Vuoden 1994 perustuslain 11 § pykälä takaa "pysyvän puolueettomuuden".[22]

Panaman lippu Panama vuodesta 1989

Panaman kanavan sopimus vahvisti puolueettomuuden[23]

Ruandan lippu Ruanda vuodesta 2009

Vuoden 1994 kansanmurhan jälkeen Ruanda ilmoitti pysyvästi puolueettomuuden vuonna 2009.[24]

Serbian lippu Serbia vuodesta 2007

Serbian kansalliskokous julisti aseellisen puolueettomuuden vuonna 2007.[25]

Ruotsin lippu Ruotsi vuodesta 1814

Ensimmäinen kansakunta maailmassa joka julisti puolueettomuuden vuonna 1814. Kuningas Kaarle XIV Juhanan virallinen julistus vuodelta 1834.[10]

Sveitsin lippu Sveitsi vuodesta 1815

puolueettomuus vahvistettiin Pariisin sopimuksessa vuonna 1815. Sai ensimmäisen puolueettomuuden Westfalenin rauhassa vuonna 1640, mikä vahvisti maan itsenäisyyden.[10][10] Wienin kongressi 1815 takasi Sveitsin pysyvän puolueettomuuden .[10] [26]

Turkmenistanin lippu Turkmenistan vuodesta 1995

Julisti täydellisen puolueettomuutensa ja se tunnustettiin Yhdistyneiden kansakunnissa vuonna 1995.[27]

Vatikaanin lippu Vatikaanivaltio vuodesta 1929

Vuonna 1929 allekirjoitettu Lateraalinen sopimus taaksi, että paavi vannoutuu jatkuvaan puolueettomuuteen kansainvälisissä suhteissa ja pidättäyyy osallistumista sovitteluihin kansainvälisissä kiistoissa elleivät kaikki osapuolet ole sen takana yksimielisesti

Luettelo entisistä puolueettomista maista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Puolueettomuuden vuodet Lisätietoa
Afganistan Afganistan 1914–1918 (puolueeton ensimmäisen maailmansodan aikana) 1939–1945 (puolueeton toisen maailmansodan aikana)
Albanian lippu Albania 1914–1918 (puolueeton ensimmäisen maailmansodan aikana)
1968 (pyrki puoluettomuuteen Prahan kevään aikana)
Belgian lippu Belgia 1839–1914 (ensimmäiseen maailmansotaan asti) 1936–1940 (toiseen maailmansotaan asti)

Puoluettomuus taattiin Lontoon ja (1839) Versaillesin sopimuksissa. Julisti puolueettomuuden lokakuussa 1936 ja katkaisi Ranskan kanssa vuonna 1921 tehdyn liiton. Puoluettomuus poistettiin jälleen toisen maailmansodan jälkeen.

Bhutanin lippu Bhutan 1914–1918 (puolueeton ensimmäisen maailmansodan aikana)

1939–1945 (puolueeton toisen maailmansodan aikana)

Vuonna 1910 Punakhanin sopimuksen mukaisesti Bhutan hoiti ulkosuhteet aina toisen maailmansotaan asti Britanian kautta. Bhutanista oli puolueeton tosiasiallisesti toisen maailmansodan aikana

Kambodža 1955–1970 (näennäisesti puolueeton koko Vietnamin sodan aikana)
Qing-dynastian lippu Qing-dynastia 1904–1905 (puolueeton Venäjän ja Japanin sodan aikana)
Tanskan lippu Tanska 1864–1940 (puolueeton Toisen Saksan–Tanskan sodan jälkeen toiseen maailmansotaan asti )
Viron lippu Viro 1938–1939 (toiseen maailmansotaan asti)

Julisti puolueettomuutensa 1938, mutta sen jälkeen salli Neuvostoliiton joukot maahan

 Etiopia 1914–1918 (puolueeton ensimmäisen maailmansodan aikana)
Unkarin lippu Unkari 1956 (pyrki puoluettomuuteen Unkarin kansannousun aikana)
Persian lippu Persia 1914–1918 (puolueeton ensimmäisen maailmansodan aikana)
Italia 1914–1915 (puolueeton ensimmäiseen maailmansotaan asti)
Laosin lippu Laos 1955–1975 (näennäisesti puolueeton koko Vietnamin sodan aikana)

Laosin puoluettomuudesta allekirjoitettu kansainvälinen Laos- sopimus allekirjoitettiin Genevessä 23. heinäkuuta 1962, 14 kansakunan toimesta mukaan lukien Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston viiden pysyvän jäsenen toimesta. Kuitenkin koko Laosin sisällissodan aikana Laos taisteli Vietnamin kansanarmeijaa ja Pathet Laoa vastaan Yhdysvaltojen avustuksella muiden antikommunististen maiden kanssa. Laosin puolueettomuutta voidaan näin ollen pitää "vale puolueettomuutena".

Latvia 1938–1939 (toiseen maailmansotaan asti)

Julisti puolueettomuutensa 1938, mutta sen jälkeen salli Neuvostoliiton joukot maahan

Luxemburg 1839–1914 (ensimmäiseen maailmansotaan asti)

1920–1940 (toiseen maailmansotaan asti)

puolueeton vuodesta 1839, puolueettomuus poistettiin perustuslaista vuonna 1948.
Alankomaiden lippu Alankomaat 1839–1940 (ensimmäiseen maailmansotaan asti) yksipuolinen puolueettomuus vuosina 1839- 1940
Norjan lippu Norja 1814–1940 (toiseen maailmansotaan asti)
Filippiinit 2010 (pyrki puoluettomuuteen Manilan panttivankikriisin aikana)
Portugalin lippu Portugali 1932–1945 (puolueeton toisen maailmansodan aikana)
Korean tasavalta 1961–1964 (Vietnamin sotaan asti)
Espanjan lippu Espanja 1914–1918 (puolueeton ensimmäisen maailmansodan aikana)

1940–1945 (puolueeton toisen maailmansodan aikana)

Turkin lippu Turkki 1940–1945 (puolueeton toisen maailmansodan aikana)
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 1914–1917 (ensimmäiseen maailmansotaan asti)

1939–1941 (toiseen maailmansotaan asti)

George Washington julisti puuttumattomuus politiikan joka kesti ensimmäiseen maailmansotaan asti
Ukrainan lippu Ukraina 1990–2014 (Itä-Ukrainan sotaan asti)

Ukrainan parlamentti äänesti puoluettomuuden aseman lakkauttamisesta 23. joulukuuta 2014.[28]
Ukrainan julistus suveraanisuudesta (1990) julisti että sen aikomus on julistautua puoluettomaksi valtioksi, joka ei osallistu sotilasliitoihin ja noudattaa kolmea ydinase vapaata periaatetta Puoluettomuus vahvistettiin Ukrainan vuoden 1996 perustuslakiin, joka otettiin käyttöön 24. elokuuta 1991 annetun itsenäisyysjulistuksen aikana joka sisälsi koalitioiden vastaisen periaatteen ja tulevan puoluettomuuden.[29] Linjaus vahvistettiin uudelleen vuonna 2010 laissa.[30]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Haagin toisessa rauhankonferenssissa tehtyjä ja siellä 18 päivänä lokakuuta 1907 allekirjoitettuja kansainvälisiä sopimuksia: YLEISSOPIMUS joka koskee puolueettomien valtojen ja henkilöiden oikeuksia ja velvollisuuksia maasodassa Finlex. Viitattu 22.10.2011.
  2. a b Otavan iso tietosanakirja, 6. osa (Mont-Pyra), s. 1651-1652, art. Puolueettomuus. Otava, 1963.
  3. Otavan iso tietosanakirja, 1. osa (A-Celle), s. 1124, art. Belgia. Otava, 1963.
  4. Otavan iso tietosanakirja, 1. osa (A-Celle), s. 258, art. Alankomaat. Otava, 1963.
  5. Otavan iso Fokus, 5. osa (Mo-Qv), s. 2910, art. Norja. Otava, 1973. ISBN 951-1-01070-0.
  6. Otavan iso Fokus, 7. osa (Sv-Öö), s. 4195, art. Tanska. Otava, 1974. ISBN 951-1-01521-4.
  7. Otavan iso Fokus, 2. osa (Em-Io), s. 756, art. Eurooppa (kartta). Otava, 1973. ISBN 951-1-00272-4.
  8. Sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä Finlex. Viitattu 22.10.2011.
  9. NATO Update Nato. Viitattu 22.10.2011.
  10. a b c d e f g h Neutral European countries nato.gov.si.
  11. Costa Rica World Desk Reference. Arkistoitu 11.2. 2008. Viitattu 27.2.2008.
  12. El Espíritu del 48: Abolición del Ejército elespiritudel48.org. Viitattu 3.9.2008. (espanjaksi))
  13. Álvaro Murillo (El País): Costa Rica prohíbe por ley participar en cualquier guerra elpais.com. Viitattu 3.0.2008. (espanjaksi)
  14. Neutrality in the 21st century - Lessons for Serbia. ISAC Fond. 2013.
  15. Benevolent Neutrality The War Room. Arkistoitu 20 June 2013. Viitattu 25 June 2013.
  16. Joe McCabe: How Blacksod lighthouse changed the course of the Second World War independent.ie. 3.6.1944. Viitattu 4.11.2016.
  17. Background Note: Liechtenstein United States Department of State. Viitattu 27.2.2008.
  18. Imagebroschuere_LP_e.indd (PDF) web.archive.org. Arkistoitu 16.5.2013. Viitattu 19-11.2014.
  19. Woodliffe, John (1992). The Peacetime Use of Foreign Military Installations Under Modern International Law. Dordrecht: Martinus Nijhoff, 99–100. ISBN 0-7923-1879-X. Viitattu 04-11.2009. 
  20. La Jornada: Adiós a la neutralidad - La Jornada 27.4.2007. Jornada.unam.mx. Viitattu 09-19.2013. (espanjaksi)
  21. MONGOLIA - NEUTRALITY 10.9.2015. Permanent mission of Mongolia to the United Nations.
  22. Archived copy web.archive.org. Arkistoitu 03-05.2009. Viitattu 04-18.2017.
  23. TREATY CONCERNING THE PERMANENT NEUTRALITY AND OPERATION OF THE PANAMA CANAL pancanal.com.
  24. Rwanda becomes a member of the Commonwealth 29.11.2009. BBC News.
  25. Ejdus, Filip (2014). "Serbia's Military Neutrality: origins, effects and challenges". Croatian International Relations Review: 43–69.  (englanniksi)
  26. Switzerland decides to join UN theguardian.com. 4.3.2002.
  27. A/RES/50/80; U.N. General Assembly un.org. Viitattu 29.12.2009.
  28. Ukraine votes to drop neutral status bbc.com. 23.12.2014.
  29. Ukraine's Neutrality: A Myth or Reality? e-ir.info. Viitattu 8.9.2014.
  30. "Ukraine Parliament Ok's neutrality bill", Kyiv Post, 4 .6.2010.