Itävallan valtiosopimus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Itävallan valtiosopimus (saks. Österreichischer Staatsvertrag), viralliselta nimeltään valtiosopimus koskien itsenäisen ja demokraattisen Itävallan palauttamista, annettu Wienissä 15. toukokuuta 1955 (saks. Staatsvertrag betreffend die Wiederherstellung eines unabhängigen und demokratischen Österreich, gegeben zu Wien am 15. Mai), on 15. toukokuuta 1955 solmittu kansainvälinen sopimus joka perusti uudelleen Itävallan  suvereeniteetin itsenäisenä valtiona.

Itävallan miehitysvyöhykkeet (1945–1955)
Wienin miehitysvyöhykkeet (1945–1955)

Itävalta oli osa kansallissosialistista Saksaa vuosina 1938–1945 ja näin olleen osapuoli toisessa maailmansodassa. Sodan päätyttyä Euroopassa keväällä 1945 Itävalta jaettiin Saksan tavoin Yhdysvaltain, Neuvostoliiton, Britannian ja Ranskan hallitsemiin miehitysvyöhykkeisiin. Vuosikymmenen kuluttua Itävallan hallitus allekirjoitti neljän miehittäjävaltion kanssa valtiosopimuksen, joka palautti maan suvereniteetin, itsenäisyyden ja demokratian, lisäksi muun muassa kielsi taloudellisen ja poliittisen yhdistymisen Saksan kanssa[1] sekä lakkautti natsistiset ja muut fasistiset järjestöt[2][3][4]. Sopimus tunnusti myös täydet kansalais-ja kielelliset oikeudet sloveeni-ja kroaattivähemmistölle Kärntenin, Burgenlandin ja Steiermarkin osavaltioissa[1]

Wienin Belvederen linnassa valtiosopimuksen allekirjoittivat liittoutuneiden valtioiden ulkoministerit, miehitysjoukkojen komentajat sekä Itävallan ulkoministeri[5]

Sopimuksen sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • poliittiset ja territoriaaliset asetukset
  • sotavoimiin ja lentoliikenteeseen liittyvät asetukset
  • sotakorvaukset
  • liittoutuneiden vetäytyminen
  • omistajuus, laki ja intressit
  • taloussuhteet
  • säännöt riitatilanteisiin
  • talousasetukset
  • loppuasetukset

Sopimuksen allekirjoittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lopputulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimuksen seurauksena viimeiset miehitysjoukot poistuivat maasta 25. lokakuuta 1955. itävallan parlamentti lisäsi perustuslakiinsa kohdan (9. pykälä) pysyvästä puolueettomuudesta[6] 26. lokakuuta 1955 joka kieltää sotilaallisen liittoutumisen ja vieraan valtojen sotilasyksikköjen läsnäolon Itävallan maaperällä ja kieltää Itävallan liittymisestä sotilasliittoihin[6] Tämän ensimmäinen vieraista joukoista vapaan päivän vuosipäivä, 26. lokakuuta on Itävallan kansallispäivä. Puoluettomuutta ei varsinaisestim mainita valtiosopimuksessa[1].

Itävallan pysyvä puolueettomuus säilyi myös silloin kun Itävalta liittyi Euroopan unionin vuonna 1995 kielto poliittisesta ja taloudellisesta yhdistymisestä Saksan kanssa lakkautettiin. Vuonna 1964, kuten myös 2008 sopimuksen yksityiskohtia täydennettiin ja kumottiin[7][8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]