Sveavägen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sveavägen.

Sveavägen on katu Ruotsin pääkaupungin Tukholman Vasastadenin ja Norrmalmin kaupunginosissa. Se alkaa Sergelin torilta ja johtaa pohjoiseen Sveaplanille, jossa se tekee lähes 90 asteen mutkan länteen ja päättyy Norrtulliin. Katu on noin 2500 metrin pituinen. Se on kantanut nykyistä nimeään vuodesta 1885 lähtien. Hagastadenin rakennushankkeen yhteydessä liikennejärjestelyjä Norrtullin luona aiotaan muuttaa, ja myös Sveavägen saa siellä uuden linjauksen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdotus Sveavägenin leventämiseksi ja pidentämiseksi. Etualalla Tukholman kuninkaanlinna, sen takana Norrströmin takana aukio Gustav Adolfs torg, josta Sveavägen olisi johtanut pohjoiseen.
Sveavägenin eteläosaa Kulturhusetilta pohjoiseen katsottuna.
Näkymä Sveavägenillä etelää kohti vuonna 1960.
Sveavägenin pohjoisosaa lähellä Sveaplania, taustalla Wenner-Gren Center.

Kadulla on eri aikoina ollut useita nimiä, ja myös sen leveyttä ja pituutta on useita kertoja muutettu. Sen vanhin tunnettu nimi on ollut 1600-luvulla Roslagsgatan ("Roslageninkatu"), mutta myöhemmin se sai nimen Badstugatan ("Kylpyläkatu"). Paremmin se tunnettiin imellä Stora Badstugatan ("Suuri kylpyläkatu"), sillä sen länsipuolella kulki Rådmansgatanin ja Markvardsgatanin välisellä osuudella myös Lilla Badstugatan ("Pieni kylpyläkatu"). Toisinaan käytettiin 1600- ja 1700-luvuilla myös nimeä Krutbrännargatan ("Ruudinpolttajankatu"). Nämä vanhat nimet jäivät pois käytöstä, kun katua jatkettiin ja levennettiin ja se sai nimen Sveavägen.

Useissa yhteyksissä mainitun mutta virheellisen tiedon mukaan kuningas Kustaa III olisi ehdottanut rakennettavaksi suurta ja leveää esplanadin luontoista puistokatua, joka olisi johtanut Tukholman linnan luota Brunnsvikenille saakka, jolloin sen päätteenä olisi lahden takana näkynyt Stora Haga slott. Viimeksi mainittu linna, jota ei tule sekoittaa nykyiseen Hagan linnaan, jäi kuitenkin keskeneräiseksi, mutta sen rauniot ovat yhä näkyvissä Hagan puistossa. Käsityksen, että Kustaa III olisi kaavaillut tällaista valtakatua, on esittänyt muun muassa Albert Lindhagen, joka vuonna 1866 laati Tukholman pohjoisosille tunnetun asemakaavaehdotuksen nimeltä Lindhagenplanen. TOdennäköisesti Lindhagen väitti virheellisesti, että eräs Jean de la Valléen esittämä suunnitelma olisi ollut Kustaa III:n ideoima.[1][2][3]

Tukholman keskusta, Sveavägenin eteläpää ja Klaratunneln Open Street Mapin kartassa vuodelta 2009.

Kun Norrmalmin uudelleenjärjestelyä 1930-luvulla alettiin suunnitella, kaupungin rakennusviraston johtajana 1928-1944 toiminut arkkitehti Albert Lilienberg olisi pitkään halunnut Lindhagenin esittämän ajatuksen mukaisesti jatkaa Sveavägeniä etelään Norrbrolle saakka. Poliitikkojen, liikenneteknikkojen ja arkkitehtien käymän pitkän ja ankaran keskustelun jälkeen vuonna 1945 hyväksyttiin suunnitelma, jota myös ryhdyttiin toteuttamaan. Sen mukaan hieman Brunkebergstorgin pohjoispuolelle päätettiin rakentaa kokonaan uusi tori, Sveaplatsen, joka myöhemmin sai nimen Sergels torg. Samalla päätettiin, että Sveavägenin liikenne kohdettaisiin tunneila, Klaratunnelnia pitkin Tegelbackenin alitse Centralbronille.

Odengatan ylitti 1900-luvun alkuun saakka Sveavägenin Sveabron-nimistä siltaa myöten. Sillan rakenteet on katujen risteyksen alla yhä jäljellä.

Rakennuksia, veistoksia ja metroasemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveavägen vuonna 1931, näkymä Apelbergsgatanin risteyksestä pohjoiseen. Oikealla raitiovaunun takana näkyvän muita matalamman talon paikalle rakennettiin myöhemmin matalan rakennuksen paikalle rakennettiin myöhemmin Thulehuset.
Metropol-Palais, Sveavägen 77 vuonna 1930.

Rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveavägen Konserttitalon luota pohjoiseen nähtynä.

Veistokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Karl Staaffin patsas, joka nykyisin on Regeringsgatanin ja Birger Jarlsgatanin välisen puiston korkeimmalla kohdalla, mutta sijaitsi aikaisemmin Sveavägeniltä lähteneen pienen puistokäytävän päässä. Se siirrettiin, kun Tukholman metro rakennettiin.

Metroasemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muistolaatta paikalla, jossa Olof Palme murhattiin.

Olof Palme murhattiin 28. helmikuuta 1987 Sveavägenin ja Tunnelgatanin risteyksessä. Nykyisin paikalla on muistolaatta. Sveavägenin länsipuolella oleva osa Tunnelgatania sai myöhemmin uuden nimen Olof Palmes gata.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Sveavägen

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ragnar Josephson: ”Sveavägens förhistoria”, 1928 års förslag till generalplan för Stockholms tätare bebyggda delar, s. 109. Albert Lilienberg, 1929.
  2. Gösta Selling: Esplanadsystemet och Albert Lindhagen: stadsplanering i Stockholm åren 1857–1887. Tukholma: Stadsarkivet, 1970.
  3. Anders Gullberg: City : drömmen om ett nytt hjärta : moderniseringen av det centrala Stockholm 1951–1979. Stockholmia, 2001. ISBN 91-7031-078-5.