Sicco L. Mansholt
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Lähteet puuttuvat pääsääntöisesti |
Sicco Mansholt | |
---|---|
Sicco Mansholt vuonna 1974. |
|
Euroopan komission puheenjohtaja | |
22. maaliskuuta 1972 – 5. tammikuuta 1973
|
|
Edeltäjä | Franco Maria Malfatti |
Seuraaja | François-Xavier Ortoli |
Wieringermeerin vt Kaupunginjohtaja | |
Alankomaiden maatalous-, kalastus- ja elintarvikeministeri | |
1945–1958
|
|
Alankomaiden maatalouskomissaari | |
1958–1973
|
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 13. syyskuuta 1908 Ulrum, Gröningen, Alankomaat |
Kuollut | 29. kesäkuuta 1995 (86 vuotta) Wapserveen, Alankomaat |
Ammatti | maanviljelijä |
Puoliso | Henny J. Postel |
Tiedot | |
Puolue | Työväenpuolue |
Koulutus | Tropische Landbouwschool in Deventer |
Sicco Leendert Mansholt (13. syyskuuta 1908 Ulrum, Alankomaat – 29. kesäkuuta 1995 Wapserveen, Alankomaat) oli hollantilainen maanviljelijä ja poliitikko. Hän toimi toisen maailmansodan aikana vastarintaliikkeessä ja kohosi sodan jälkeen Alankomaiden ministeriksi ja sittemmin Euroopan unionin komission puheenjohtajaksi.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mansholt tuli syntyi sosialistiseen maanviljelijäperheeseen Hollannissa Groningenin maakunnassa. Sekä hänen isänsä että isoisänsä olivat sosialismin kannattajia työväenliikkeen varhaisvaiheista lähtien. Hänen isänsä Lambertus H. Mansholt oli sosialistisen työväenpuolueen valtuutettuna Groningenin maakunnan valtuustossa. Hänen äitinsä, Heerenveen kaupungin tuomarin tytär Wabien Andreae, oli Hollannin ensimmäisiä valtiotieteitä opiskelleita naisia. Äiti järjesti poliittisia kokouksia muiden naisten kanssa, yleensä omissa kodeissaan.[1]
Aktiiviura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koulun päätyttyä jälkeen Mansholt muutti Alankomaiden Itä-Intiaan Jaavan saarelle. Siellä hän toimi teeplantaasinviljelijänä. Hän kuitenkin halusi ryhtyä maanviljelijäksi ja palasi Alankomaihin 1936. Syynä oli myös hänen tyytymättömyytensä Hollannin siirtomaajärjestelmään.
Vuonna 1937 Mansholt aloitti oman tilan viljelyn Wieringermeerissä. Siellä hän liittyi Alankomaiden työväenpuolueeseen ja toimi kunnan asioissa puolueensa edustajana. Hän oli myös puolueosastonsa johtohenkilöitä.
Toisen maailmansodan aikana Mansholt toimi Alankomaiden vastarintaliikkeessä. Hän auttoi erityisesti vainon kohteeksi joutuneita ihmisiä piiloutumaan. Lisäksi hän järjesti salaisesti ruoan jakelua Alankomaiden läntisissä maakunnissa.
Heti sodan jälkeen kesäkuussa 1945 sosialistinen pääministeri Wim Schermerhorn pyysi häntä maatalous-, kalastus- ja elintarvikkeiden jakelun ministeriksi. Aloittaessaan pitkän ministerinuransa hän oli hallituksen nuorin ministeri, 36-vuotias. Hän toimi ministerinä eri hallituksissa vuoteen 1958. Näin hän antoi vahvan panoksen nykyisen Euroopan unionin varhaiseen maatalouspolitiikkaan.
Uudenmuotoinen komissio perustettiin vuonna 1958, ja hänestä tuli Euroopan komission jäsen tehtävänään maatalousasiat ja eritoten maatalouden uudenaikaistaminen. Vuonna 1972 hän siirtyi johtamaan koko komissiota. Rooman klubin vaikutusta Euroopan kehitykseen pidetään voimakkaana juuri Mansholtin komission aikana.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Sicco L. Mansholta, Historici.nl (hollanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sicco L. Mansholt Wikimedia Commonsissa
Edeltäjä: Franco Maria Malfatti |
Euroopan unionin komission puheenjohtaja 1972–1973 |
Seuraaja: François-Xavier Ortoli |
|
|
|
|
|