Elio Di Rupo
| Elio Di Rupo | |
|---|---|
 Di Rupo vuonna 2014 |
|
| Belgian pääministeri | |
|
5.12.2011–11.10.2014
|
|
| Monarkki |
Albert II Philippe |
| Edeltäjä | Yves Leterme |
| Seuraaja | Charles Michel |
| Vallonian osavaltiohallituksen pääministeri | |
|
15.7.1999–4.4.2000
6.10.2005–20.7.2007 |
|
| Edeltäjä |
Robert Collignon André Antoine |
| Seuraaja |
Jean-Claude Van Cauwenberghe Rudy Demotte |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. heinäkuuta 1951 Morlanwelz, Vallonia, Belgia |
| Kansalaisuus | belgialainen |
| Tiedot | |
| Puolue | Parti socialiste |
| Uskonto | ateisti |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| eliodirupo.be | |
Elio Di Rupo (s. 18. heinäkuuta 1951 Morlanwelz, Vallonia, Belgia) on belgialainen poliitikko, joka toimi Belgian pääministerinä vuosina 2011–2014 ja ranskankielisen Parti socialiste -sosialistipuolueen (PS) puheenjohtajana vuosina 1999–2011. Hän on entinen ranskankielisen Vallonian osavaltiohallituksen pääministeri. Di Rupo on väitellyt luonnontieteiden tohtoriksi Mons-Hainaut'n yliopistosta.
Di Rupo on Vallonian suosituimpia ja arvostetuimpia poliitikkoja. Hän on Monsin kaupungin pormestari (kaupunginjohtaja). Hänen aloitteestaan Monsissa on vuodesta 1984 järjestetty kansainvälinen rakkauselokuvafestivaali.
Tausta ja yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Di Rupon vanhemmat muuttivat Belgiaan Italiasta etsiäkseen töitä. Di Rupon ollessa vain yksivuotias hänen isänsä kuoli auto-onnettomuudessa. Hänen lukutaidoton äitinsä päätyi elättämään yksin perheen seitsemää lasta, ja joutui lopulta antamaan osan lapsistaan läheiseen orpokotiin. Di Rupo on kuitenkin kertonut, ettei hän kaikesta huolimatta kuvailisi lapsuuttaan onnettomaksi.[1]
Opiskellessaan kemiaa Mons-Hainaut'n yliopistossa Di Rupo alkoi olla aktiivisesti mukana sosialistipuolueen toiminnassa. Valmistuttuaan yliopistosta hän kuvaili äitinsä pitäneen sitä "yhtä hienona kuin häitä".[1]
Di Rupo ei ennen pääministeriksi nousuaan puhunut juurikaan maan toista valtakieltä, hollantia, joten hän alkoi opiskella sitä. Hän on sittemmin pitänyt parlamentissa puheita ja antanut TV-haastatteluita hollanniksi.[2]
Vuonna 2011 di Rupo sanoi olevansa "ateisti, rationalisti ja vapaamuurari".[3][4]
Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Di Rupo valittiin Monsin kaupunginvaltuustoon vuonna 1982 ja terveys-, sosiaali- ja ympäristöasiain apulaiskaupunginjohtajaksi vuonna 1986. Hänet valittiin Monsin alueen kansanedustajaksi vuosina 1987 ja 1989. Vuonna 1991 hänestä tuli Belgian senaatin jäsen.
Di Rupo toimi Belgian ranskankielisen yhteisön ministerinä vuosina 1992 ja 1994, hän oli opetusministeri vuosina 1993 ja 1994, samalla hän vastasi ministerinä myös audiovisuaalisista asioista. Vuonna 1994 hänet valittiin jäseneksi liittovaltion hallitukseen, jossa hänelle kuuluivat varapääministerin tehtävät sekä kommunikaatio ja jukisten yhtiöiden ministeriöiden tehtävät. Hän toimi myöhemmin hallituksessa varapääministerin tehtävien lisäksi talous- ja viestintäministerinä.
Vuonna 1996 Marc Dutroux -pedofiiliskandaalin yhteydessä nuori tarjoilija Olivier Trusgnach ilmoitti julkisesti, että varapääministeri Di Rupo oli ostanut häneltä seksiä. Di Rupo tunnusti julkisesti olevansa homoseksuaali ja ostaneensa seksiä, mutta kielsi ostaneensa seksiä alaikäisiltä. Di Rupolla ei ollut mitään tekemistä Dutroux'n kanssa. Liberaalit väittivät, että syytösten tarkoitus oli mustamaalata Parti Socialistea ja kaataa keskustavasemmistolainen hallitus.[5]
Vuonna 1998 Di Ruposta tuli Belgian kauppaministeri. Hänet valittiin Belgian ranskankielisen sosialistipuolueen puheenjohtaja vuonna 1999 ja uudelleen vuonna 2003. Samana vuonna hänet valittiin Sosialistisen internationaalin varapuheenjohtajaksi. Monsin kaupunginjohtajaksi Di Rupo valittiin vuonna 2000, kun hänen puolueensa oli saavuttanut ennätysmäisen voiton kunnallisvaaleissa, 61,35 prosenttia annetuista äänistä ja 30 paikkaa 45 jäsenisessä valtuustossa.
Vuonna 2006 Di Rupo perusti säätiön, jonka tehtävänä on huolehtia orpolapsista. Säätiön varat koostuvat hänen saamistaan korvauksista Dexia-pankin hallituksen jäsenenä.
Kesäkuussa 2010 käytyjen parlamenttivaalien jälkeen Belgiaan ei kyetty muodostamaan hallitusta, mikä johti 540 päivää kestäneeseen hallituskriisiin. Lopulta joulukuun 2011 alussa kuningas nimitti sosialistien, kristillisdemokraattien ja liberaalien muodostaman koalitiohallituksen virkaansa. Pääministeriksi nousi sosialistipuolueen puheenjohtajana toiminut Di Rupo.[6]
Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Leopold II:n ritarikunta (Belgia)[7]
Leopoldin ritarikunta (Belgia)[7]
Italian tasavallan ansioritarikunta (Italia, 2007)[8]
Vuonna 2002 kuningas soi Di Rupolle valtioministerin arvon, joka oikeuttaa osallistumaan hyvin harvoin (viisi kertaa itsenäisen Belgian historian aikana) kokoontuvaan kuninkaan neuvostoon.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elio Di Rupo – Bourgmestre en titre 8.12.2011. Monsin kaupunki. (ranskaksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Jackson, Patrick: Profile: Belgium's Elio Di Rupo 5.12.2011. BBC. Viitattu 8.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Elio Di Rupo is tweetalig (zegt zijn leraar Nederlands) token.roularta.be. 17.8.2012. Arkistoitu 22.5.2023. Viitattu 22.5.2023. (hollanniksi)
- ↑ Elio Di Rupo, Europe’s second openly gay government leader sworn in PinkNews. 7.12.2011. Viitattu 22.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Profile: Belgium's Elio Di Rupo BBC News. 2.12.2011. Viitattu 22.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Helm, Sarah: Gays under pressure in Belgium's moral backlash Anger over child murders switches to Belgium's gays 26.11.1996. The Independent. Viitattu 4.1.2012. (englanniksi)
- ↑ Belgia sai uuden hallituksen 540 päivän väännön jälkeen yle.fi. 5.12.2011. Yle Uutiset. Viitattu 8.12.2011.
- ↑ a b L'actu d'Elio di Rupo : ses dernières actualités, sa carrière, sa vie privée, sa candidature et les résultats aux élections 2024, etc. DHnet. Viitattu 1.4.2024. (ranskaksi)
- ↑ Di Rupo Min. Elio Palazzo del Quirinale. 2024. Viitattu 1.4.2024. (italiaksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elio Di Rupo Wikimedia Commonsissa
|
Edeltäjä: Yves Leterme |
Belgian pääministeri 2011–2014 |
Seuraaja: Charles Michel |
| ||||||||||||||||||
