Ludvík Svoboda
| Ludvík Svoboda | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Tšekkoslovakian 8. presidentti | |
| Pääministeri | Jozef Lenárt Oldřich Černík Lubomír Štrougal |
| Edeltäjä | Antonín Novotný |
| Seuraaja | Gustáv Husák |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. marraskuuta 1895 Hroznatín, Määri, Itävalta-Unkari |
| Kuollut | 20. syyskuuta 1979 (83 vuotta) Praha, Tšekkoslovakia |
| Puoliso | Irena Svobodová |
| Tiedot | |
| Puolue | Tšekkoslovakian kommunistinen puolue |
 Nimikirjoitus |
|
Ludvík Svoboda (25. marraskuuta 1895 Hroznatín, Määri, Itävalta-Unkari – 20. syyskuuta 1979 Praha, Tšekkoslovakia) oli tšekkiläinen kenraali, joka toimi Tšekkoslovakian presidenttinä vuosina 1968–1975 ja puolustusministerinä vuosina 1945–1950.
Uran alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Svoboda pakeni Itävalta-Unkarin armeijasta ensimmäisen maailmansodan aikana itärintamalta ja liittyi Tšekkoslovakian legioonaan, joka osallistui Venäjän sisällissotaan. Siinä Svoboda otti osaa Zborovon ja Bakmachin taisteluihin.[1] Palattuaan Siperiasta kotiin hän työskenteli isänsä yrityksessä, ennen kuin aloitti sotilasuransa Tšekkoslovakian armeijassa.
Svoboda opetti 1930-luvun alkupuolella sotilasakatemiassa. Natsi-Saksan vuoden 1939 Tšekkoslovakian miehityksen jälkeen Svobodasta tuli maanalaisen Obrana národa -järjestön jäsen ja hän solmi suhteet Neuvostoliiton tiedusteluun. Hän pakeni kesäkuussa 1939 Puolaan perustamaan tšekkoslovakialaisen sotilasyksikön saksalaisia vastaan Krakovassa, mutta Neuvostoliiton miehitettyä Itä-Puolan hän jäi vangiksi. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon Svoboda toimi tšekkoslovakialaisten joukkojen komentajana itärintamalla. Yksikkö taisteli ensimmäisen kerran saksalaisia vastaan maaliskuussa 1943. Svoboda nautti Klement Gottwaldin pakolaishallituksen luottamusta ja hänestä tuli armeijan kenraali elokuussa 1945.
Sodan jälkeinen poliittinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puna-armeija ja Svobodan komentaman tšekkoslovakialaisen I armeijakunnan osastot vapauttivat suuren osan Tšekkoslovakiaa. Tšekkoslovakian kommunistinen puolue sai sodan jälkeisissä vuoden 1946 vaaleissa 38 prosentin kannatuksen ja uuteen hallitukseen 8 paikkaa 26:sta, mukaan lukien pääministerin paikan. Puolueen asema oli vahva, sillä se kontrolloi sekä poliisivoimia että armeijaa ja sillä oli useita avainministeripaikkoja; Svoboda oli puolustusministeri. Kommunistit menettivät kuitenkin nopeasti kannatustaan, sillä talouspolitiikka ei miellyttänyt monia työläisiä ja maataloudessa he pyrkivät kollektivisointiin.[2] Lisäksi maa ajautui kriisiin talvella 1947–1948 demokraattisten puolueiden protestoidessa kommunistien laittomuuksia heidän puhdistaessaan turvallisuuskoneistoa ei-kommunistisista aineksista, hallituksen demokraattiset voimat erosivat. Kommunistit valmistelivat vallankaappausta, joka sujui lopulta verettömästi.
Maan ollessa ilman hallitusta Svoboda komensi armeijan kommunistiset yksiköt täyteen hälytysvalmiuteen ja vastaavasti ei-kommunistiset yksiköt parakkeihin. Kommunisteja tukevat aseistetut työläiset ja kansanmiliisi kokoontuivat kaduilla. Suuressa mielenosoituksessa vaadittiin kommunisteille hallituksen muodostamistehtävää. Svoboda sanoi: ”Armeija ei tule marssimaan kansaa vastaan”. Neuvostoliiton asevoimien sekaantumista ja sisällissotaa pelkäävä presidentti Edvard Beneš taipui painostuksen edessä. Pian hän erosi ja kommunistien valta oli täydellinen. Kommunistien vallan taannut Svoboda liittyi nyt puolueeseen.
Vuonna 1950 Tšekkoslovakiassa alkoi stalinististen puhdistusten uusi aalto. Svoboda pakotettiin eroamaan puolustusministerin tehtävästä 25. huhtikuuta 1950, minkä jälkeen hän toimi Tšekkoslovakian varapääministerinä,[3] kunnes hänet erotettiin siitäkin tehtävästä vuonna 1951. Seuraavana vuonna Svoboda vangittiin, ja hänet vapautettiin vasta Nikita Hruštšovin kaudella. Svoboda toimi tällöin Klement Gottwaldin sotilasakatemian johtajana.
Presidenttiys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Svoboda valittiin Tšekkoslovakian presidentiksi 30. maaliskuuta 1968 kommunistipuolueen pääsihteeri Alexander Dubčekin suosituksesta. Svoboda oli hyväksymässä Prahan kevään uudistuksia Varsovan liiton miehitykseen 20. elokuuta 1968 saakka. Svobodan toiminnan ansiosta Dubček ja muut kommunistipuolueen jäsenet myös vapautuivat Neuvostoliiton vangittua heidät miehityksen aikana elokuun lopulla. Varsovan liiton joukot jäivät Tšekkoslovakiaan ja kommunistipuolue puolue puhdistettiin pian uudistusmielisistä. Svoboda seurasi passiivisena kansalaisvapauksien tukehduttamista niin kutsutun ”normalisoinnin” aikana. Moskovalle uskolliset kovan linjan kommunistit pakottivat lopulta hänetkin eroamaan. Syyksi ilmoitettiin terveydelliset syyt.
Svoboda on palkittu Jugoslavian kansan sankarin arvonimellä 1946, Neuvostoliiton sankarin arvonimellä marraskuussa 1965, Tšekkoslovakian sankarin arvonimellä 1970 ja 1975 sekä Leninin rauhanpalkinnolla 1970.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Preclík Vratislav. Masaryk a legie, váz. kniha, 219 str., vydalo nakladatelství Paris Karviná, Žižkova 2379 (734 01 Karviná, CZ) ve spolupráci s Masarykovým demokratickým hnutím. 2019, ISBN 978-80-87173-47-3, s. 150–153. (tšekiksi)
- ↑ Grogin, Robert C. Natural Enemies: The United States and the Soviet Union in the Cold War, 1917-1991. Lexington Books, 2001, s 133.
- ↑ Simonen, Salama: Mitä Missä Milloin 1951, s. 18. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ludvík Svoboda Wikimedia Commonsissa
