Achaea

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Achaea
Provincia Achaea
Rooman provinssi
Achaean provinssin alue vuonna 125.
Achaean provinssin alue vuonna 125.
Valtio Rooman valtakunta
Itä-Rooma
Prefektuuri Italia, Illyricum et Africa
Illyricum
Diokeesi Moesia (n. 293–395)
Macedonia (n. 395–)
Nykyinen valtio/alue Kreikka (mm. Peloponnesos, Keski-Kreikka ja Kykladit)
Perustettu 27 eaa.
Hallinto
 – hallinnon tyyppi senaatin provinssi
 – hallinnollinen keskus Korintti (Corinthus)

Achaea (lat. Provincia Achaea, m.kreik. Ἐπαρχία Ἀχαΐας) oli Rooman valtakunnan provinssi, joka käsitti nykyisen Manner-Kreikan eteläosat sekä osan Kreikan saarista.[1][2]

Achaean provinssi käsitti varsinaisen Kreikan ydinosat. Siihen kuuluivat paitsi provinssille nimensä antanut vanha Akhaian (lat. Achaea) maakunta myös koko Peloponnesoksen niemimaa sekä muu eteläinen Manner-Kreikka, mukaan lukien Attika, Aitolia ja Akarnania. Siihen kuului myös osa Kreikan saarista, kuten Kykladit, Euboia, Skyros, Kythera ja Zakynthos. Pohjoisessa Achaean provinssin rajanaapureita olivat alun perin Epiruksen ja Macedonian provinssit ja itäpuolella Asian provinssi. Eteläpuolella Kreeta kuului Creta et Cyrenen provinssiin.[2] Achaean provinssin hallinnollinen keskus oli Korintti (lat. Corinthus).[1]

Achaean provinssin roomalaisaikaisia kaupunkeja olivat muun muassa (suluissa latinankielinen nimi, mikäli eri):

Katso myös: Roomalainen Kreikka

Kreikka liitettiin Roomaan Akhaian sodan jälkeen vuonna 146 eaa. Roomalainen kenraali Lucius Mummius kukisti Akhaian liiton ja tuhosi Korintin kaupungin.[3] Teoistaan Mummius sai lisänimen ”Achaicus”. Alue liitettiin alun perin Macedonian provinssiin.[2]

Vuonna 88 eaa. Pontoksen kuningas Mithridates VI sai monet kreikkalaiset puolelleen sodassaan Roomaa vastaan. Sulla karkotti Mithridateen Kreikasta seuranneessa ensimmäisessä Mitridateen sodassa. Tämän jälkeen hän antoi ryöstää Ateenan vuonna 86 eaa.[2]

Achaean provinssi perustettiin vuonna 27 eaa. erottamalla se Macedonian provinssista.[2] Sen pääkaupungiksi tuli Julius Caesarin vuonna 44 eaa. uudelleen perustama ja jälleenrakennettu Korintti.[1] Augustuksen ajan provinssien jaossa Achaea luettiin senaatin provinsseihin. Provinssi oli tämän jälkeen olemassa koko Rooman myöhemmän historian ajan, ja näin myös muun muassa keisari Trajanuksen kauden lopussa vuonna 117 Rooman ollessa laajimmillaan.[1][2] Useat Kreikan kaupungit, erityisesti Ateena, saivat edelleen päättää sisäisistä asioistaan ikään kuin nimellisesti itsenäisinä kaupunkivaltioina.[4]

Diocletianuksen uudistuksesta noin vuonna 293 lähtien Achaean provinssi kuului Moesian diokeesiin. 300-luvulla se kuului välillä Italia, Illyricum et African prefektuuriin ja välillä Illyricumin prefektuuriin. Rooman valtakunnan jaon jälkeen vuodesta 395 provinssi oli osa Itä-Roomaa ja kuului nyt Illyricumin prefektuuriin ja Macedonian diokeesiin.

Tärkeimmät provinsseissa tapahtuneet muutokset alueella olivat:

Rooman valtakunta Itä-Rooma Nykyinen
alue tai valtio
Tasavallan ja keisarikauden provinssit
n. vuoteen 293 saakka
Myöhäisroomalaiset provinssit
n. vuosina 293–395[sel 1] vuodesta 395[sel 2]
Macedonia
(Macedonia et Achaea)
146 eaa.27 eaa.
Macedonia
27 eaa.67
Epirus Epirus vetus Epirus vetus (Kreikka luoteinen)
Macedonia Epirus nova Epirus nova (Albania)
Macedonia Macedonia prima (Kreikka pohjoinen, Pohjois-Makedonia)
Macedonia secunda (Macedonia salutaris)
Thessalia Thessalia (Keski-Kreikka)
Achaea Achaea Achaea (Peloponnesos ja Attika)
Selitykset:
  1. Provinssit Diocletianuksen noin vuonna 293 tekemän uudistuksen jälkeen.
  2. Provinssit Theodosius I:n ajan jälkeen vuonna 395, kun imperiumi jaettiin Länsi- ja Itä-Roomaan.
  1. a b c d Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Akhaia, provincia”, Antiikin käsikirja, s. 21, 464–466. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
  2. a b c d e f Adkins, Lesley & Adkins, Roy A.: Handbook to Life in Ancient Rome, s. 4, 115, 119. (Updated Edition. Facts on File Library of World History) Infobase Publishing, 2004. ISBN 978-0-8160-5026-0
  3. Lucius Mummius Encyclopaedia Britannica. Viitattu 23.7.2018.
  4. Kyriazis, Nicholas: Democracy and institutional change. European Research Studies, 2007, 10. vsk, nro 1–2, s. 66. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]