Oraakkeli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
John Collierin Delfoin papitar (1891) esittää Pythiaa istumassa kolmijalalla vulkaanisten huurujen täyttämässä huoneessa.

Oraakkeli (lat. oraculum) tarkoittaa henkilöä, joka välittää tulevaisuutta koskevia viestejä jumalalta tai muilta yliluonnollisilta toimijoilta. Alun perin latinankielinen sana tarkoitti nimenomaan jumalan antamaa vastausta esitettyyn kysymykseen. Oraakkelilla tarkoitetaan myös paikkaa, jossa vastauksia annetaan. Vastaukset kysymyksiin välitettiin tyypillisesti esimerkiksi meedion tai pappien kautta.

Antiikin oraakkelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin maailmassa jumalten uskottiin puhuvan suoraan oraakkelien kautta. Tässä mielessä oraakkelit poikkesivat näkijöistä (kreik. μάντεις, mánteis), jotka tulkitsivat jumalten lähettämiä viestejä muun muassa linnuista ja uhrieläinten sisäelimistä.

Antiikin Kreikan oraakkeleista kuuluisin oli Delfoin oraakkeli. Se oli pyhitetty Apollonille, kuten Didyman ja Klaroksen oraakkelit. Zeuksen oraakkeleita oli Dodonassa ja Olympiassa. Myös Italiassa oli useita huomattavia oraakkeleita, kuten Cumaen Sibylla ja Palestrinan sortes praenestinae.

Oraakkelien toiminta loppui kristinuskon yleistyessä 300-luvulla.

Myös muissa kulttuureissa esiintyy oraakkelien kaltaisia ilmiöitä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä antiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.