Kroton

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kroton
Κρότων
Krotonin Hera Lakinian temppelin jäänteitä Capo Colonnassa.
Krotonin Hera Lakinian temppelin jäänteitä Capo Colonnassa.
Sijainti

Kroton
Koordinaatit 39°4′52″N, 17°7′40″E
Valtio Italia
Paikkakunta Crotone, Crotone, Calabria
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso n. 710 eaa.–
Huippukausi 500-luku eaa.
Kulttuuri antiikki
Alue Suur-Kreikka

Kroton (m.kreik. Κρότων, Krotōn, lat. Croton/Crotona) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Suur-Kreikassa eli Magna Graeciassa nykyisen Italian eteläosassa Calabrian alueella.[1][2][3] Se sijaitsi nykyisen Crotonen kaupungin paikalla.[4]

Kroton oli Suur-Kreikan merkittävimpiä kreikkalaisia siirtokuntia ja kukoisti erityisesti arkaaisella kaudella 500-luvulla eaa. Se tunnetaan erityisesti Pythagoraan asuinpaikkana Italiassa ja pythagoralaisuuden keskuksena. Kaupunki taantui hellenistiselle kaudella tultaessa.[2][3]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroton sijaitsi Apenniinien niemimaan ”saappaankärjen” eli myöhemmän Bruttiumin niemimaan itärannikolla noin 246 kilometriä koilliseen Rhegionin kaupungista ja nykyisestä Reggio di Calabriasta. Kaupunki oli rakennettu niemelle pienen Aisaros-joen suulle Tarantonlahden eteläpuoliselle rannikolle.[2][3]

Krotonin kaupunkivaltion hallussa oli suhteellisen laaja alue, jonka kooksi on arvioitu noin 200–500 neliökilometriä.[1] Se ulottui mereltä merelle niemimaan poikki. Pohjoisessa alueen rajana oli Hylias-joki, ja etelässä se ulottui Lokroin alueen rajalle. Krotonin ja Lokroin välissä olleet kaupungit Skylletion ja Kaulonia olivat Krotonin alaisuudessa. Krotonin eteläpuolella oli laaja tasanko. Alueen maaperä oli hedelmällistä, vaikkakaan ei yhtä hyvää kuin Sybariin ja myöhemmän Thurioin alue. Theokritos ylisti Aisaros-joen alueen laidunmaita ja Fyskos- ja Latymnos-vuorten varjoisia metsiä paimenidylleissään.[3][5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkaainen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroton perustettiin arkaaisen kauden alussa noin vuonna 710 eaa. Sen asuttivat Akhaiasta Myskellos Rhypailaisen johdolla tulleet siirtokuntalaiset Delfoin oraakkelin suorasta kehotuksesta. Kaupungin perustaminen ajoittuu noin kymmenen vuotta myöhemmäksi kuin alueen ensimmäisen siirtokunnan Sybariin perustaminen. Kaupungin kerrottiin saaneen nimensä Kroton-nimisestä henkilöstä, joka oli osoittanut kreikkalaisessa mytologiassa vieraanvaraisuutta Heraklesta kohtaan tämän retkillä. Herakles kuitenkin surmasi Krotonin vahingossa, ja hautasi hänet paikalle, ennustaen, että siihen olisi myöhemmin nouseva suuri kaupunki. Siksi Kroton mainitaan joskus kaupungin perustajaksi, kun taas krotonilaiset itse kunnioittivat Heraklesta perustajanaan.[2][3][6][7]

Naista esittävä pienoispatsas. Crotonen arkeologinen museo.

Kroton nousi nopeasti kukoistavaksi kaupungiksi, mutta sen ensimmäisestä 200 vuodesta tiedetään antiikin lähteistä melko vähän. Noin vuonna 675 eaa. krotonilaiset perustivat Kaulonian omaksi siirtokunnakseen emäkaupungin ja Lokroin välille, ja Terinan niemimaan vastakkaiselle puolelle Tyrrhenanmeren rannalle. Koska Kroton ja läheinen Sybaris kukoistivat pitkään samaan aikaan, niiden välit ovat ilmeisesti olleet pitkään hyvät, mikä perustui myös niiden yhteiseen akhaialaiseen alkuperään. Myöskään sisämaata asuttaneet ei-kreikkalaiset oinotrialaiset eivät muodostaneet tuohon aikaan uhkaa. Näin Krotonista ja Sybariista tuli 500-luvulle eaa. mennessä Suur-Kreikan ja yhdet koko tuon ajan Kreikan väkirikkaimmista, vauraimmista ja vahvimmista kaupungeista.[2][3]

Krotonia ei kuitenkaan tunnettu samanlaisesta ylellisyydestä kuin Sybarista. Kaupungin asukkaat kunnostautuivat sen sijaan urheilussa, ja tulivat tunnetuiksi useista voitoista Olympian kisoissa. Krotonin hallinto oli oligarkinen, ja sitä johti tuhannen miehen neuvosto, jonka sanottiin koostuneen alkuperäisten asuttajien jälkeläisistä.[3][7] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Krotōniatēs (Κροτωνιάτης), myöhemmin latinaksi Crotoniensis ja Crotonensis.[3]

Krotonin ja lähikaupunkien elämässä ja myös politiikassa tapahtui suuri muutos Samokselta muuttaneen filosofi Pythagoraan asetuttua kaupunkiin noin 540–530 eaa. Pythagoras sai nopeasti paljon vaikutusvaltaa, jota hän vaikuttaa käyttäneen paitsi filosofisiin myös poliittisiin tarkoituksiin. Hän perusti oman 300 nuoresta miehestä koostuneen pythagoralaisiksi kutsutun yhteisönsä, jolla oli antiikin lähteistä välittyvän kuvan mukaan lopulta suuri vaikutus myös kaupungin neuvoston päätöksiin, kuitenkin ilman mitään virallista, laillista asemaa.[3]

Pythagoraan aika oli kaupungille kukoistavaa aikaa, ja se tuli tunnetuksi paitsi filosofien myös muun muassa lääkäreiden ja urheilijoiden kotina.[2] Kroton tunnettiin antiikin aikana muutoinkin siitä, että sen sijaintipaikkaa pidettiin terveellisenä. Tarinan mukaan Sisilian Syrakusan perustaja Arkhias oli valinnut kaupungilleen vaurauden, kun Krotonin perustaja Myskellos oli asettanut etusijalle terveyden. Toisen tarinan mukaan Myskellos olisi halunnut perustaa kaupungin Sybariin paikalle, kun taas oraakkeli kehotti tätä pysyttäytymään hänelle ensin osoitetussa paikassa. Kaupungin edullinen sijainti kytkettiin myös sen urheilijoiden menestykseen sekä sen nuorten neitojen ja miesten kauneuteen. Kaupungin urheilusankareista kuuluisin oli painija Milon. Urheilumenestykseen osasyynä saattoi olla myös lääkärikoulukunta, josta kaupunki oli myös kuuluisa. Sen maine säilyi pitkään Kosin ja Knidoksen koulukuntien ohella. Kuuluisimmat kaupungin lääkäreistä olivat Alkmaion, jonka nimiin on laitettu ensimmäinen anatomian esitys, sekä Demokedes, joka toimi Dareioksen hovilääkärinä Persiassa. Pythagoraan koulukunnan filosofeihin Krotonissa kuului Alkmaionin ohella muun muassa Filolaos.[3]

Pythagoralaisten toiminta johti kuitenkin aikaa myöten levottomuuksiin ja lopulta demokraattien kansannousuun, jossa Pythagoras kannattajineen ajettiin pois kaupungista. Myös neuvosto syrjäytettiin, ja kaupunkiin perustettiin oligarkian tilalle demokraattinen hallinto. Samanlainen kumous vaikuttaa tapahtuneen myös muissa alueen kaupungeissa, joissa pythagoralaiset olivat saaneet vaikutusvaltaa, ja levottomuudet levisivät laajalle Suur-Kreikan alueella.[3][8]

Samoihin aikoihin, noin vuoteen 510 eaa., ajoittuu Krotonin ja Sybariin välinen sota, joka johti viimeksimainitun kaupungin tuhoon. Krotonin armeijan sanotaan koostuneen 100 000 miehestä, ja sitä johti Milon, joka oli itsekin Pythagoraan seuraaja. Sybarislaisten armeijan sanotaan olleen kolme kertaa suurempi. Tästä huolimatta krotonilaiset saavuttivat täydellisen voiton Traeis-joella, valtasivat Sybariin ja tuhosivat sen täydellisesti.[3][9] Jostakin syystä Polybios kertoo kuitenkin krotonilaisten muodostaneen Sybariin ja Kaulonian kanssa liiton pythagoralaisten karkottamisen jälkeen, mikä ei sovi lainkaan muista lähteistä muodostuvaan kuvaan.[3][10]

Voiton jälkeen Krotonista tuli Suur-Kreikan merkittävin kaupunki.[2] Jossain välissä 500-lukua eaa. tai ainakin ennen vuotta 480 eaa. Kroton hyökkäsi Lokroihin 120 000 miehestä koostuneella armeijalla, mutta kärsi suuren tappion Sagra-joella lokroilaisten ja rhegionlaisten vain 10 000 miehestä koostunutta armeijaa vastaan. Junianus Justinus sijoittaa tämän taistelun jo 500-luvun eaa. puoleen väliin ennen pythagoralaisten aikaa ja Sybariin tuhoamista, mutta Strabon sijoittaa sen tapahtuneeksi näiden jälkeen, ja tämän voi nähdä vastaavan paremmin kokonaiskuvaa kaupungin historiasta.[2][3][11]

Klassinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krotonin lyömä raha, n. 400–325 eaa.

Tappio oli Krotonille suuri isku, joskaan ei ilmeisesti kohtalokas, sillä siitä puhutaan jälleen 400-luvulla eaa. yhtenä Suur-Kreikan väkirikkaimmista ja voimakkaimmista kaupungeista. Krotonilaiset hyväksyivät uuden siirtokunnan perustamisen Thurioihin entisen Sybariin paikalle. Ateenan peloponnesolaissodan aikaan vuosina 415–413 eaa. tekemän Sisilian sotaretken aikaan Kroton pyrki olemaan puolueeton muiden Suur-Kreikan kaupunkien tavoin. Se salli ateenalaisten huoltaa laivastoaan, mutta ei sallinut näiden maajoukkojen käyttää aluettaan.[3][12]

Syrakusan tyranni Dionysios hyökkäsi Suur-Kreikkaan vuonna 389 eaa. Kroton asettui niiden alueen kaupunkien johtoon, jotka vastustivat tyrannia. Kaupungin kerrotaan kyenneen varustamaan vielä tuolloin 60 sotalaivaa. Liittolaiset kuitenkin kärsivät tappion Helleporos-joella, ja syrakusalaiset valtasivat Kaulonian, Skylletionin ja Hipponionin.[3][13] Liviuksen mukaan syrakusalaiset olisivat vallanneet myös Krotonin jopa 12 vuodeksi.[14]

Kroton vaikuttaa saaneen itsenäisyytensä takaisin Dionysioksen kauden jälkeen. Tämän jälkeen sen uhaksi muodostuivat kuitenkin alueen barbaariheimot lukaanit ja bruttiumlaiset. Lisäksi kaupungissa oli jälleen sisäisiä levottomuuksia. Jossakin välissä Kroton oli bruttiumlaisten piirittämänä, ja joutui pyytämään apua Syrakusasta. Syrakusalaiset tulivat apuun, mutta juonittelivat samalla Krotonin eri puolueiden välillä, mikä johti kaupungissa vallankumoukseen ja eräänlaiseen sisällissotaan kaupungista tämän jälkeen karkotettuja vastaan. Sotaa johti Menedemos, joka teki itsestään tyrannin sen jälkeen, kun oli voittanut karkotetut.[2][3][15]

Hellenistinen ja roomalainen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krotonin lyömä raha, n. 330–300 eaa.

Syrakusan tyranni Agathokles sai Krotonin valtaansa vuonna 299 eaa. ja perusti sinne varuskunnan. Toistuvat vallanvaihdot vaikuttivat Krotonin menestykseen. Kaupungin kukoistus sai suuren iskun myös Epeiroksen kuninkaan Pyrrhoksen Roomaa vastaan käymän sodan kautta. Rhegionlaiset saivat tuolloin kaupungin valtaansa ja tuhosivat suuren osan siitä. Tämän jälkeen kaupunki päätyi Pyrrhokselle ja tämän jälkeen roomalaisille Pyrrhoksen ollessa Sisiliassa vuonna 277 eaa. Seurauksena kaupungin koon kerrotaan pudonneen puoleen.[3][16]

Bruttiumlaiset ja karthagolaiset saivat Krotonin haltuunsa toisessa puunilaissodassa (218–202 eaa.). Sodan aikaan kaupungissa kerrotaan olleen enää 20 000 asukasta. Krotonia hallinneet aristokraatit siirtyivät Lokroihin, ja kaupunkiin muutti bruttiumlaisia. Kroton oli edelleen merkittävä linnoitus, ja sodan loppupuolella se oli Hannibalin johtamien karthagolaisten viimeisiä tukikohtia Italian mantereella ennen näiden vetäytymistä. Sota vaikuttaa jälleen antaneen kaupungille suuren iskun. Vuonna 194 eaa. roomalaiset tekivät Krotonista (Croton) roomalaisen kolonian ja asuttivat sitä uudella väestöllä. Kroton taantui kuitenkin suhteellisen merkityksettömäksi roomalaiseksi provinssikaupungiksi, joskin sen satamalla oli edelleen jossain määrin merkitystä.[2][3][16]

Myöhäisantiikista keskiajalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroton mainitaan vielä Belisariuksen ja Narseen gootteja vastaan käymän sodan aikana 500-luvulla jaa. Keskiajalla se oli Bysantin valtakunnan viimeisiä alueita Italiassa, kunnes normannit valtasivat sen muun Calabrian ohella 1000-luvulla.[3]

Rakennukset ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krotonin akropolis sijaitsi ilmeisesti samalla niemessä sijaitsevalla kallioisella kukkulalla, jossa myös nykyisen Crotonen vuonna 1541 rakennettu linna sijaitsee. Kaupungilla kerrotaan olleen kaksi satamaa. Ainakin toinen satamista oli akropoliin lähellä. Se oli alueella suhteellisen merkittävä, joskin Polybios sanoo sen olleen hyvä lähinnä kesäkäytössä; sataman asema alueella perustui ennen kaikkea siihen, että se oli Suur-Kreikan ainoa kyseisellä seudulla. Crotonen nykyinen satama sijaitsee samalla paikalla.[2][3]

Kaupunki levittäytyi antiikin aikana pohjoiseen ja länteen akropoliilta ja suurimmillaan Aisaros-joen toiselle puolelle. Toisen puunilaissodan aikaan kaupunki ulottui kuitenkin enää vain joelle asti. Kaupungin muurien ympärysmitan kerrotaan olleen laajimmassa vaiheessa yli 19 kilometriä.[2][3][17]

Antiikin aikaisesta kaupungista ei ole säilynyt juurikaan jäänteitä.[2] Kaupungista kerrotaan olleen enemmän raunioita jäljellä vielä 1700-luvulla, jolloin antiikin aikaisten rakennusten osia käytettiin aallonmurtajan rakentamiseen.[3]

Krotonista tehdyt esinelöydöt ovat Crotonen arkeologisessa museossa.[2]

Hera Lakinian temppeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krotonin Hera Lakinian temppelin jäänteet on löydetty Lakinian niemeltä, nykyiseltä Capo Colonnan niemeltä, noin kymmenen kilometriä kaupungin paikasta etelään. Paikka oli Suur-Kreikan kreikkalaisten tärkein kultti- ja kokoontumispaikka. Vergiliuksen mukaan paikalla olisi ollut pyhäkkö jo Aineiaan retkien aikaan, ja Dionysios Halikarnassoslaisen mukaan siellä oli heeroksen pyhäkölle omistama malja.[18] Erään perinteen mukaan pyhäkkö olisi ollut Herakleen perustama, toisen mukaan puolestaan Lakinioksen (tai Lakinoksen), joka asui paikalla Herakleen käydessä, ja josta koko niemi sai nimensä. Kolmannen version mukaan sen olisi omistanut Heralle Thetis. Myytit saattavat kertoa siitä, ettei pyhäkkö ollut kreikkalaisten perustama näiden asutettua alueen, vaan paikka oli pyhitetty jo aiemmin; sen alkuperä oli mahdollisesti pelasgilainen.[3]

Zeuksis valitsee mallia Heleneä esittävälle maalaukselleen. François-André Vincent, 1789.

Historiallisesti tiedetään, että temppeli oli rakennettu paikalle alun perin 600-luvulla eaa. ja uusittu 400-luvun eaa. jälkimmäisellä puoliskolla. Viimeksimainittu temppeli edusti doorilaista tyyliä ja siinä oli 6 x 16 pylvästä ja itäpäässä tuplapylväikkö Sisilian arkaaisten temppeleiden tyyliin. Pylväistä vain yksi on säilynyt; toisen kerrotaan olleen pystyssä vielä 1700-luvun puolessa välissä. Temppelin temenos-alueella oli myös propylon-sisäänkäynti, pylväshalli, papiston rakennus sekä aarrekammioita. Pyhäkön peribolos-muuria on säilynyt parhaimmillaan seitsemän metrin korkeudelta. Sijaintipaikassaan temppeli on toiminut tärkeänä merkkinä merenkulkijoille.[2][3]

Temppelillä järjestettiin uskonnolliset juhlat ja kisat, ja sinne tehtiin merkittäviä votiivilahjoituksia. Juhlasta tuli paikka, jossa alueen kreikkalaiskaupungit esittelivät kukoistuskautenaan suuruuttaan ja vaurauttaan. Temppelin tiedetään olleen koristeltu krotonilaisten kustantamin maalauksin, joista merkittävin oli Zeuksiin tekemä Heleneä esittänyt maalaus. Zeuksiin kerrotaan käyttäneen sen mallina viittä krotonilaista neitoa, koska kukaan ei ollut yksinään tarpeeksi kaunis. Temppelin kerrotaan omistaneen karjaa, joka käyskenteli sen läheisyydessä olleessa lehdossa tai metsässä, ja jonka tuotolla pyhäkköön tehtiin kokonaan kultaa ollut pylväs.[3]

Pyrrhos säästi temppelin sotaretkensä aikana. Hannibal kiinnitti toisen puunilaissodan aikaan huomiota temppelin aarteisiin, mutta Cicero kertoo tämän saaneen unessa varoituksen olla koskematta niihin.[19] Sen sijaan Hannibal lahjoitti temppelille pronssitaulun, jossa kuvattiin hänen sotaretkensä Iberiassa ja Italiassa sekä hänen joukkojensa suuruus. Historioitsija Polybios käytti sitä lähteenään ja mainitsee sen usein.[3][20] Quintus Fulvius Flaccus ryösti temppelin katon marmorilaatat vuonna 173 eaa. tarkoituksena käyttää niitä Fortuna Equestriksen temppelissä, jota hän rakennutti Roomaan. Rooman senaatti kuitenkin tuomitsi teon ja määräsi laatat palautettaviksi.[3]

Sextus Pompeius ryösti temppelin lopulta vuonna 36 eaa. Strabon kuvaa temppelin olleen olemassa vielä hänen aikanaan, joskin menettäneen vaurautensa. [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”56 Kroton”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”KROTON (Crotone) Calabria, Italy”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac Smith, William: ”Croton or Crotona”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  4. Kroton Pleiades. Viitattu 1.2.2018.
  5. Theokritos: Idyllejä 4.17–19, 4.23–25.
  6. Strabon: Geografia 6.1.12; Diodoros Sisilialainen 4.24, 8; Ovidius: Muodonmuutoksia 15.9–59.
  7. a b Iamblikhos: Pythagoraan elämä 40–50.
  8. Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit 8.1.3; Iamblikhos: Pythagoraan elämä 248–251, 255–262; Porfyrios: Pythagoraan elämä 54, 55.
  9. Diodoros Sisilialainen: Maailmanhistoria 12.9; Strabon: Geografia 6; Herodotos: Historiateos 5.44; Iamblikhos: Pythagoraan elämä 260.
  10. Polybios: Historiai 2.39.
  11. Junianus Justinus 20.2–3; Strabon: Geografia 6.
  12. Diodoros Sisilialainen: Maailmanhistoria 13.3; Thukydides: Peloponnesolaissota 7.35.
  13. Diodoros Sisilialainen: Maailmanhistoria 14.103–107; Strabon: Geografia 6.
  14. Livius: Rooman synty 24.3.
  15. Diodoros Sisilialainen: Maailmanhistoria 19.3, 19.10, 21.4.
  16. a b Livius: Rooman synty 24.2–3, 29.36, 30.19, 34.45.
  17. Livius: Rooman synty 24.3.
  18. Vergilius: Aeneis 3.552; Dionysios Halikarnassoslainen 1.52.
  19. Cicero: De div. 1.2.4.
  20. Polybios 3.33., 3.56.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]