Isis

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee muinaisen Egyptin jumalatarta. Muita merkityksiä luetellaan täsmennyssivulla.
Isis
Isis
Isis
hieroglyfein
Q1X1

tai
Q1X1
H8
muita nimiä
Iset
kulttikeskus
Filae
roolit
äitiys

Isis on muinaisegyptiläinen jumalatar, jota palvottiin muinaisen Egyptin uskonnossa ja myöhemmin läpi koko Rooman valtakunnan ja suuren kreikkalais-roomalaisen maailman. Isiksen palvonta väistyi kristinuskon tieltä vasta vuonna 529 kun viimeinen hänelle pyhitetty temppeli suljettiin.

Isis kuvattiin Egyptissä yleensä epäitsekkäänä ja anteliaana äitinä, vaimona ja suojelijana, joka asettaa toisten edut ja hyvinvoinnin omansa edelle. Isis nousi Egyptissä hyvin tärkeäksi jumaluudeksi, niin että lopulta kaikkia muita jumalia pidettiin vain Isiksen ilmentyminä.

Nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Isis (Ἶσις, Îsis) on kreikkalainen muoto vanhasta egyptinkielisestä sanasta Eset, joka tarkoittaa valtaistuinta. Isis tunnettiin vaihtuvasta roolistaan riippuen myös muilla nimillä, kuten Weret-Kekau, ’Suuri maagikko’, Mut-Netjer, ’Jumalten äiti’, Sati (Niilin tulvan tuojan roolissa) tai Ankhet (elämän luojana ja ylläpitäjänä).[1]

Symbolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isisin symbolit ovat skorpioni (joka suojeli häntä kun hän oli piilossa), leija (haukka, jonka muodon hän otti palauttaessaan aviomiehensä eloon), tyhjä valtaistuin sekä sistrum.[1]

Ominaisuudet ja merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isis kuvataan yleensä epäitsekkäänä ja anteliaana äitinä, vaimona ja suojelijana, joka asettaa toisten edut ja hyvinvoinnin omansa edelle.[1] Joissakin kertomuksissa ja kaiverruksissa Isis kuvataan kodittomana naisena, vanhana naisena, kadonnutta miestään etsivänä ja surevana naisena, kadonnutta lastaan itkevänä naisena, tai perheensä puolesta taistelevana naisena. Isis opetti miehensä Osiriksen kanssa ihmisille maatalouden ja lääkinnän salaisuudet ja perusti avioliittoinstituution.[1] Surijana Isis oli kuolleisiin liittyneiden riittien tärkein jumaluus. Maagisena parantajana hän paransi sairaat ja palautti vainajat henkiin. Äitinä hän oli kaikkien naisten roolimalli.[2]

Isis imettämässä Horusta.

Isis edusti egyptiläisille perinteisen vaimon ja äidin ihannetta – hän pysyi taustalla kun kaikki oli hyvin, mutta tarpeen vaatiessa käytti älyään suojellakseen miestään ja poikaansa. Isiksellä olikin suojelijajumalattaren luonne. Hänen tärkein ilmentymänsä oli kuitenkin suuri maagikko, jonka voima ylitti kaikkien muiden jumaluuksien voiman. Moni kertomus kuvaa Isiksen maagista kyvykkyyttä, joka oli paljon voimakkaampi kuin Osiriksella tai Ralla. Isis manattiin toistuvasti esiin sairaiden puolesta, ja apunaan jumalattaret Neftys, Neith ja Serket hän suojeli vainajia. Ajan myötä Isis yhdistettiin useisiin muihin jumalattariin, kuten Bastetiin, Nutiin ja Hathoriin, jolloin hänen luonteestaan ja voimistaan tuli entistä monimuotoisemmat. Isis tuli tunnetuksi ”Ran silmänä” ja rinnastettiin Koiratähteen eli Siriukseen (Sothis).[2]

Isiksessä henkilöityi egyptiläisille tärkeä käsite maat, joka tarkoittaa tasapainon harmoniaa. Kosmista tasapainoa kuvaavat toistuvasti kuvat, joissa Isis ja hänen sisarensa Neftys ovat toisiaan tasapainottavan vastakohtaisia, kuten vaalea ja tumma, aineellinen ja aineeton, elävä tai kuollut ja niin edelleen.[1]

Taiteessa Isis kuvattiin useimmin kauniina naisena, joka käytti kotelomekkoa ja joko valtaistuinta tai aurinkokehrää kuvaavaa hieroglyfimerkkiä sekä lehmänsarvia päänsä yllä.[2] Kuva Isiksestä imettämässä Horus-lasta saattoi vaikuttaa ajanlaskun alun varhaiskristillisiin taiteilijoihin, kun nämä kuvasivat Neitsyt Mariaa ja Jeesus-vauvaa.[2]

Temppelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isiksen temppeleissä pidettiin hänen patsastaan, jota papit ja papittaret varjelivat hartaasti. Tavallinen kansa vieraili temppeleissä jättämässä lahjoja ja esittämässä pyyntöjä jumalattarelle. Vain ylipapilla tai -papittarella oli pääsy kaikkein pyhimpään, missä jumalattaren patsasta säilytettiin. Kovin paljon muuta Isiksen palvontarituaaleista ei tiedetä. Hänen kultistaan tuli mysteeriuskonto, joka lupasi elämän ja kuoleman salaisuudet vihkiytyneille, jotka olivat siitä salassapitovelvollisia.[1]

Isis-myytti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osiris-myytin kuvitusta Abydoksen temppelin seinästä. Linnuksi muuntunut Isis yhtyy kuolleeseen Osirikseen

Isiksen myytin eli Osiris-myytin kehittivät Heliopoliin papit, jotka olivat aurinkojumala Ran seuraajia. Myytin mukaan Isis oli maajumala Gebin ja taivaanjumala Nutin tytär sekä Osiriksen, Sethin ja Neftysin sisar. Isis oli naimisissa Egyptin kuningas Osiriksen kanssa. Hän oli hyvä kuningatar, joka tuki aviomiestään ja opetti Egyptin naiset kutomaan, leipomaan ja panemaan olutta. Seth tuli kuitenkin kateelliseksi ja alkoi hautoa juonta veljensä tappamiseksi. Seth vangitsi Osiriksen koristeltuun puuarkkuun, jonka hän päällysti lyijyllä ja heitti Niilijokeen. Näin Sethistä tuli Egyptin kuningas. Isis ei pystynyt kuitenkaan unohtamaan miestään ja lähti etsimään tätä. Hän löysi Osiriksen arkkunsa sisältä Bybloksesta ja toi tämän ruumiin takaisin Egyptiin. Seth löysi arkun ja hakkasi veljensä kappaleiksi, jotka hän levitteli ympäriinsä. Isis muuttui linnuksi ja löysi siskonsa Neftysin avulla Osiriksen palaset, penistä lukuun ottamatta. Hän yhdisti palasista Osiriksen muumioksi, joka ei ollut elävä eikä kuollut. Yhdeksän kuukautta myöhemmin Isis synnytti Osiriksen pojan Horuksen. Orus vetäytyi sen jälkeen alamaailmaan, jossa hänestä tuli vainajien kuningas. Isis piiloutui Horuksen kanssa Niilin jokisuistoon kunnes Horus oli täysikasvuinen ja saattoi kostaa isänsä puolesta. Isis puolusti poikaansa käärmeiltä ja skorpioneilta. Ratkaisevassa taistelussa Horuksen ja Sethin välillä Isis kuitenkin häilyi veljensä ja poikansa välillä ja näin riitautui Horuksen kanssa, joka yhden version mukaan mestasi tämän. He tekivät sen jälkeen kuitenkin sovinnon, ja Horus sai Egyptin kruunun itselleen.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isis oli aluksi epämääräinen jumalatar, jolle ei ollut vielä pyhitetty temppeleitä. Isiksestä ei ole säilynyt mainintoja ennen viidettä dynastiaa 2465–2325 eaa. Hänet mainitaan jo useasti pyramiditeksteissä vuosilta 2350–2100 eaa., joissa hän tarjoutuu avustamaan kuollutta kuningasta. Myöhemmin kun kuolemanjälkeisen elämän käsite levisi muihinkin yhteiskuntaluokkiin, Isiksestä tuli kaikkien kuolleiden egyptiläisten avustaja.[2]

Isiksen kultti syntyi Niilin suistossa ja levisi sieltä koko Egyptiin.[1] Egyptin dynastisen ajan kuluessa Isiksen merkitys kasvoi, kunnes hänestä oli tullut yksi Egyptin tärkeimmistä jumaluuksista.[2] Lopulta kaikkia muita jumalia pidettiin Egyptissä vain Isiksen ilmentyminä, ja Isis oli ainoa jumaluus, jota jokainen egyptiläinen palvoi. Osiris, Isis ja Horus, niin sanottu Abydosin kolminaisuus, korvasivat Amonin, Mutin ja Khonsun, jotka olivat aiemmin olleet Egyptin suosituin jumalkolminaisuus.[1]

Ensimmäinen Isikselle pyhitetty suuri temppeli rakennettiin kuningas Nektanebo II:n aikana 360–343 eaa. Behbeit el-Hagariin Niilin suiston keskiosaan. Muita tärkeitä temppeleitä, kuten Filaen saaritemppeli, rakennettiin kreikkalais-roomalaisena aikana Isiksen noustua Egyptin jumalattarista ensimmäiseksi. Aleksandriassa Isiksestä tuli merenkävijöiden suojelijajumala, ja hänelle pyhitettiin siellä useita temppeleitä.[2] Isiksestä tuli merimiesten ja kauppiaiden suojelija, jota esittäviä talismaaneja nämä pitivät ja jota he manasivat esiin vaikeina hetkinä.[1]

Isiksen viimeinen temppeli, Filaen temppelisaari 1800-luvulla

Valloittaja Aleksanteri Suuren joukot yhdistivät Isiksen vuonna 331 eaa. suosittuun kreikkalaiseen jumalatar Demeteriin. Sitä kautta Isiksestä tuli helposti lähestyttävä myös kreikkalaisille, jotka kehittivät hänelle omat rituaalinsa. Roomassa Isis tunnettiin Taivaan kuningattarena, ja hänet yhdistettiin Ceresiin ja myöhemmin Venukseen. Augustus esti Isikselle pyhitetyn temppelin rakentamisen Roomaan, sillä hän piti Isiksen palvontaa vaarallisena ja Roomaa heikentävänä egyptiläisenä tapana. Isiksen palvonnasta tuli Roomassa kuitenkin hyvin suosittua Augustuksen jälkeen. Keisari Caligula perusti hänen kunniakseen Isis-juhlan, Vespasianus ja Domitianus rakennuttivat Isikselle temppelit, ja Hadrianus koristeli huvilansa Isiksen tarinoiden kuvituksilla. Isiksen temppeleitä oli myös esimerkiksi Pompejissa ja Britannian Londiniumissa (Lontoossa).[1] Isiksen kultti oli levinnyt lopulta koko Rooman valtakunnan alueelle, ja häntä palvottiin Britanniasta Afganistaniin.[2]

Kreikkalaiset ja roomalaiset palvoivat Isisiä ylimpänä jumalana, joka oli luonut maailman. Isiksen kultti oli Roomassa kristinuskon tärkein kilpailija, kunnes kristinusko kukisti pakanauskonnot vuosien 300–600 aikana ja Isiksen palvonta kiellettiin. Viimeiseksi suljettiin Filaen temppeli vuonna 529. Se oli viimeinen muinaisen maailman pakanatemppeli, ja sen sulkemisen myötä Isiksen palvonta loppui ja Osiriksen, Isiksen ja Horuksen kolminaisuuden korvasi Isän, Pojan ja Pyhän hengen kolminaisuus.[1] Jotkut uuspakanat palvovat Isistä edelleen.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Joshua J. Mark: Isis Ancient History Encyclopedia. 19.2.2016. Viitattu 22.2.2018.
  2. a b c d e f g h i j Joyce Tyldesley: Isis Encyclopædia Britannica. 8.2.2018. Viitattu 22.2.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]