Panttivanki
Panttivanki on henkilö, jota pidetään vankina, jotta voitaisiin pakottaa kolmas osapuoli toimimaan halutulla tavalla. Panttivankia uhataan vahingoittaa tai tappaa, jos kolmas osapuoli ei suostu taipumaan vangitsijan vaatimuksiin. Suomen lain mukaan panttivangin ottamisen rangaistusasteikko on vuodesta kymmeneen vuoteen vankeutta.
Nykyään panttivankeja ottavat enimmäkseen rikolliset ja terroristit.
Rangaistusseuraamukset panttivangin ottamisesta lisättiin Suomen rikoslakiin vuonna 1982. Aiheen uuden rikosnimikkeen ottamiseen lakiin antoivat Suomessa vuosina 1977 ja 1978 tapahtuneet kaksi lentokonekaappausta. Panttivangin ottaminen on vapaudenriistoa ankarammin rangaistava rikos.[1]
Kihla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Germaaneilla oli tapana solmia liitto- ja rauhansopimuksia siten, että osapuolet vaihtoivat keskenään panttivankeja (gisl tai geisel). Myös yksipuolisia panttivankeja otettiin valloitettujen alueiden hallitsijan tai muiden korkeasukuisten miesten jälkeläisistä määräajaksi. Suomen kieleen tämä perinne on tuonut kihlakunta-termin.
Panttivankitapauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tunnettuja tapauksia, joissa ihmisiä on otettu panttivangeiksi:
- 1972 – Münchenin verilöyly
- 1977 – Aeroflotin matkustajakoneen kaappaus Suomeen
- 1978 – Oulun lentokonekaappaus
- 1979 – Iranin panttivankikriisi
- 1986 – Mikkelin panttivankidraama
- 1994 – Torpin panttivankikriisi
- 2000 – Jolon panttivankikriisi
- 2012 – Atte ja Leila Kalevan sieppaus
- 2014 - Sydneyn panttivankikriisi
- ↑ Kullervo Kemppinen: Lakitiedon Pikkujättiläinen, s. 688–689. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1985. ISBn 951-0-12586-5.