Kypria

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kypria
Κύπρια
Alkuperäisteos
Kirjailija Stasinos?
Kieli muinaiskreikka (eeppinen)
Genre eeppinen runous
Julkaistu 600-luku eaa.
Sarja: Eeppinen kyklos
Seuraava Ilias
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Kypria (m.kreik. Κύπρια, lat. Cypria) oli antiikin kreikkalainen eeppinen runoelma, joka kertoi Troijan sotaan johtaneista tapahtumista sekä sodan vaiheista ennen Iliasta. Se luetaan kuuluvaksi niin kutsuttuun eeppiseen kyklokseen ja tarkemmin Troijan kyklokseen. Eepos ei ole säilynyt nykyaikaan, mutta siitä tunnetaan katkelmia.[1][2][3][4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kypria-eepos ajoitetaan 600-luvulle eaa.[5] Näin se kirjoitettiin myöhemmin kuin Homeroksen nimiin laitetut Ilias ja Odysseia. Sen kirjoittajana pidettiin myöhemmän antiikin aikana yleensä Stasinos Kyproslaista.[2][6] Kirjoittajaksi mainitaan kuitenkin myös Hegesias Salamislainen ja Kyprias Halikarnassoslainen.[6][7]

Koska Kypria käsittelee lukuisia eri myyttejä, se saattaa todennäköisemmin olla syntynyt pitkän ajan kuluessa ja monien henkilöiden kirjoittamana. Eepos sai nimensä siitä, että Afroditella, jonka eräs epiteetti Kypria oli, on siinä keskeinen osa. Tämä tukee sitä ajatusta, että runoelman perusjuoni voisi olla alkuperältään kyproslainen.[7]

Monet tutkijat ovat katsoneet, että eepos oli kirjoitettu tarkoituksella niin, että se johtaisi Iliaan alkuun. Eepokseen viitattiin myös pidemmillä nimillä ta Kypria epea/epē (τὰ Κύπρια ἔπεα/ἔπη), ta Kypriaka (poiēmata) (τὰ Κυπριακὰ (ποιήματα)) ja Kypriakai historiai (Κυπριακαὶ ἱστορίαι).[8][9]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kypria koostui 11 kirjasta, mikä jako oli mahdollisesti peräisin vasta aleksandrialaisilta tekstikriitikoilta.[10] Ainoa lähde kirjojen lukumäärään on Athenaios.[7][11]

Eepos oli tapahtumajärjestyksessä ensimmäinen Troijan kykloksen eepoksista. Se kertoi Troijan sotaan johtaneista ja Iliasta edeltäneistä tapahtumista, kuten Pariksen tuomiosta, ja vaikuttaa olleen tarkoitettu Iliaan johdannoksi, pyrkien selittämään sitä, kuinka kreikkalaiset päätyivät sotimaan Troijaan. Se kertoo myös sodan yhdeksästä ensimmäisestä vuodesta. Sitä seuraavat ajallisesti Iliaan tapahtumat, ja se päättyy suunnilleen kohtaan, josta Ilias alkaa.[2]

Eepoksesta on säilynyt 22 katkelmaa myöhemmissä antiikin aikaisissa teoksissa, mikä on selvästi enemmän kuin muista eeppisen kykloksen kadonneista teoksista. Ensimmäinen ja pisin niistä on peräisin Prokloksen teoksesta Khrestomatheia;[6] tämä katkelma puolestaan on säilynyt osana Fotioksen teosta Bibliotheke.[10] Muita katkelmia on säilynyt muun muassa Athenaioksen teoksessa Deipnosofistai, Pausaniaan teoksessa Kreikan kuvaus, Klemens Aleksandrialaisella sekä eri runoilijoiden skoliasteilla.[6][10] Eepoksesta ei tunnetaan yhtään papyruskatkelmaa.[10] Katkelmissa on suorina lainauksina yhteensä 50 heksametrisäettä runoelmasta.[9]

Katkelmien perusteella eepos kertoi muun muassa seuraavista tapahtumista:[6][10]

  • Maa, joka on kulunut rappioituneen ihmiskunnan rasittamana, anoo Zeukselta, että tämä vähentäisi ihmisten lukumäärää. Zeus ja Themis keskustelevat asiasta. Zeus päättää toteuttaa ihmiskunnan harventamisen kahden toimijan, Helenan ja Akhilleuksen, avulla. Ensin mainitun kauneus toimii syynä sodalle ja viimeksi mainitun miekka välineenä ihmisten surmaamiselle. Näin jumalat käynnistävät Troijan sodan.
  • Peleus ryöstää Thetiksen vaimokseen, ja jumalat osallistuvat heidän häihinsä Pelion-vuorella. Eris, eripuran jumalatar, saa aikaan riidan Heran, Athenen ja Afroditen välille siitä, kuka jumalattarista on kaunein. Hermes johtaa Zeuksen käskystä jumalattaret Ida-vuorelle Pariksen eteen tuomittaviksi (Pariksen tuomio). Paris valitsee Afroditen voittajaksi, koska tämä lupaa Helenan hänen puolisokseen.
  • Paris noudattaa Afroditen neuvoa, kokoaa laivastonsa ja purjehtii Spartaan. Siellä hän on ensin dioskuurien ja sitten Menelaoksen ja Helenan vieraana. Paris ja Helena purjehtivat Troijaan Foinikian ja Kyproksen kautta. Troijassa he menevät naimisiin.
  • Dioskuurit ryöstävät leukippideet eli Leukippoksen tyttäret vaimoikseen ja varastavat sitten Afareuksen poikien eli Idaan ja Lynkeuksen karjan taistellen näitä vastaan. He voittavat itselleen osittaisen kuolemattomuuden.
  • Menelaos saa kuulla Irikseltä Helenan lähdöstä. Hän menee Agamemnonin ja Nestorin luokse suunnitellakseen sotaretkeä Troijaan. Kreikkalaisten sotapäälliköt kootaan yhteen. Odysseus on Ithakalla ja teeskentelee hullua, siinä missä Akhilleus on Skyroksella Lykomedeen hovissa puettuna prinsessaksi; kummankin tavoitteena on välttää sota.
  • Teuthranian sotaretki. Kreikkalaiset kokoontuvat Auliiseen, tekevät uhritoimitukset ja lähtevät purjehtimaan. He päätyvät Teuthraniaan ja hyökkäävät myysialaisten kimppuun luultuaan saapuneensa Troijaan. Telefoksen haavoituttua he lähtevät takaisin. Myrsky hajottaa laivaston ja vie kreikkalaiset takaisin Kreikkaan. Akhilleus parantaa Telefoksen Argoksessa. Tämän jälkeen laivasto ryhmittyy uudelleen Auliiseen ja purjehtii Troijaan Ifigeneian uhraamisen jälkeen.
  • Käärme puree Filoktetestä Agamemnonin järjestämässä uhrijuhlassa Tenedoksella ja hänet pitää jättää Lemnokselle. Akhilleus kiistelee Agamemnonin kanssa, koska sai kutsun juhlaan myöhään.
  • Ensimmäinen taistelu kreikkalaisten rantauduttua Troijaan. Hektor surmaa Protesilaoksen ja Akhilleus Kyknoksen. Kreikkalaiset lähettävät lähetystön vaatimaan Helenaa takaisin. Kun tämä epäonnistuu, he taistelevat Troijan muureilla ja hyökkäävät myös lähiseudun kaupunkeihin.
  • Akhilleus saa nähdä Helenan Thetiin ja Afroditen avulla, ja estää kreikkalaisia, kun nämä haluaisivat lähteä kotiin. Tämän jälkeen hän tekee sarjan hyökkäyksiä. Ensin hän varastaa Aineiaan karjan Ida-vuorelta. Sitten hän tuhoaa Lyrnessoksen, Pedasoksen ja Kilikian Theban, ja saa ensin mainitusta Briseiksen itselleen, kun taas Agamemnon saa Khryseiksen Thebasta. Sitten Akhilleus surmaa Troiloksen Apollonin pyhäkössä. Lopuksi hän sieppaa Lykaonin, jonka Patroklos vie orjaksi Lemnokselle.
  • Menelaos ja Odysseus hukuttavat Palamedeen tämän ollessa kalassa kostona sille että hän värväsi Odysseuksen sotaan. Kreikkalaiset saavat muonitusta oinotropailta eli Anioksen tyttäriltä.
  • Zeus päättää auttaa troijalaisia vetämällä Akhilleuksen pois kreikkalaisliitosta. Troijan liittolaisten luettelo.

Eepos kertoi sotaa edeltäneistä tapahtumista varsin laajalti, kun taas varsinaisia sotatapahtumia käsiteltiin lyhyemmin ja ainoastaan niiltä osin, kun asioihin viitattiin Iliaassa. Eepos päättyi tavalla, joka liitti sen hieman kömpelösti Iliaan alkuun: sota itsessään ei ollut surmannut tarpeeksi ihmisiä, jotta alkuperäinen tavoite ihmiskunnan harventamisesta olisi täyttynyt. Siksi Zeus kehittää uuden kiistan Akhilleuksen ja Agamemnonin välille.[7]

Prokloksen kuvauksen perusteella Kyprian loppuosa olisi ollut päällekkäistä Iliaan kanssa suunnilleen Palamedeen kuolemasta Troijan liittolaisten luetteloon asti. Tämä ei täysin tue sitä, että eepos olisi tarkoitettu johdannoksi Iliaaseen.[8]

Aristoteles katsoi Runousopissaan, että Kypria käsitteli ”yhtä henkilöä ja yhtä ajanjaksoa ja toimintaa, jossa on lukuisa määrä osia”.[12] Tutkijoilla on ollut ongelmana tulkita tunnettu sisältö tätä vasten. Mainittu yksi päähenkilö saattaisi olla joko Akhilleus tai Paris. Yksi ajanjakso voi viitata lähinnä siihen, että kerronta on yhtä ajallista jatkumoa, vaikka siinä onkin takaumia, poikkeamia ja ennakointeja.[10] Eepoksessa ei kuitenkaan vaikuta olleen yhtä selkeää sen läpi kulkenutta teemaa,[13] ellei tällaisenä nähdä esimerkiksi Afroditen vaikutus sekä ihmisten että jumalten asioihin.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lendering, Jona: Cypria Livius.org. Viitattu 12.4.2021.
  2. a b c Sammons, Benjamin: Device and Composition in the Greek Epic Cycle, s. 2–3. Oxford University Press, 2017. ISBN 9780190614843. Teoksen verkkoversio.
  3. Saïd, Suzanne & Trédé, Monique: A Short History of Greek Literature, s. 13-14. Käännös Trista Selous et al.. London & New York: Routledge, 1999. ISBN 0-415-12272-4.
  4. Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Eeppinen kyklos”, Antiikin käsikirja, s. 142. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  5. Iricinschi, Eduard & Zellentin, Holger M.: Heresy and Identity in Late Antiquity, s. 197. Texte und Studien zum antiken Judentum, nide 119. ISSN 0721-8753. Mohr Siebeck, 2008. ISBN 9783161491221. Teoksen verkkoversio.
  6. a b c d e Epic Cycle Fragments Theoi Greek Mythology. Viitattu 12.4.2021.
  7. a b c d Smith, William: ”Stasinus”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio.
  8. a b Marks, J.: The Junction between the Kypria and the Iliad. Phoenix, Spring - Summer, 2002, 56. vsk, nro No. 1/2, s. 1–24. Artikkelin verkkoversio.
  9. a b Cypria Brill's New Pauly. Brill. Viitattu 12.4.2021.
  10. a b c d e f g Scaife, Ross: The "Kypria" and Its Early Reception. Classical Antiquity, Apr., 1995, 14. vsk, nro 1, s. 164–192. Artikkelin verkkoversio.
  11. Athenaios: Deipnosofistai 15.682e.
  12. Aristoteles: Runousoppi 23, 1459b1–7.
  13. Lendering, Jona: Epic Cycle Livius.org. Viitattu 12.4.2021.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katkelmien käännöksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cypria. Teoksessa Greek Epic Fragments, s. 64–107. From the Seventh to the Fifth Centuries BC. Edited and translated by Martin L. West. Loeb Classical Library 497. Cambridge, MA: Harvard University Press, 2003. ISBN 978-0-674-99605-2. Teoksen verkkoversio. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
  • Cypria. Teoksessa Hesiod, Homeric Hymns, Epic Cycle, Homerica. Translated by Hugh G. Evelyn-White. Loeb Classical Library 57. London: William Heinemann, 1914.

Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • West, M. L.: The Epic Cycle: A Commentary on the Lost Troy Epics. Oxford University Press, 2013. ISBN 9780199662258.