Alidiakoni

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Ipodiakoni)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ortodoksinen papisto
Alempi papisto
Lukija
Alidiakoni
Ylempi papisto
Diakoni
Ylidiakoni
Pappi (Presbyteeri)
Pastori
Kirkkoherra
Rovasti
Piispa
Apulaispiispa
Metropoliitta
Arkkipiispa
Eksarkki
Patriarkka
Luostaripapisto
Munkkidiakoni
Arkkidiakoni
Pappismunkki
Arkkimandriitta
Igumeni
Alidiakonit kantavat dikiriä ja trikiriä piispan edellä.

Alidiakoni, ipodiakoni tai hypodiakoni (m.kreik. υποδιάκονος) on ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksissa piispan apulaisena toimiva mieshenkilö. Alidiakoni kuuluu lukijoiden ohella alempaan papistoon ja on vihitty kheirotesialla. Varsinaiseen papistoon kuuluvat diakoni, pappi ja piispa. Alidiakoneja eli subdiakoneja on ollut myös katolisessa kirkossa mutta siellä virka on Vatikaanin vuoden 1962 kirkolliskokouksen päätöksellä lakkautettu. Anglikaanisessa kirkossa anglokatolisissa seurakunnissa messussa subdiakonin tehtävä on usein edelleen epävirallisesti olemassa.

Historiallisesti alidiakonin tehtävä perustettiin avustamaan diakoneja köyhien ja leskien avustamisessa. Varhaisessa kirkossa haluttiin pitää kiinni periaatteesta, että kaupungissa on apostolien esimerkin mukaan vain 7 diakonia (Ap. t. 7). Köyhiä ja leskiä saattoi kuitenkin olla kaupunkia kohti satoja. Tämän vuoksi 7 diakonia kohden oli useita alidiakoneja.[1]

Alidiakoni on tavallisesti piispan toimittamissa jumalanpalveluksissa piispaa ja papistoa avustava mieshenkilö. Nimensä mukaisesti toimi on palvelustehtävä, mutta varsinaisen diakonin tointa vähäisempi. Jumalanpalveluksissa alidiakoni käyttää stikaria, jonka päälle rinnan ympäri on ristinmuotoisesti kiedottu orari. Alidiakoniksi voidaan vihkiä 19 vuotta täyttänyt naimisissa oleva tai selibaattilupauksen tehnyt mies. Samoin kuin diakoneita ja pappeja, alidiakonia ei vihkimyksen jälkeen enää voida vihkiä avioliittoon.[2] Tämä avioliittosääntö ei koske lukijoita.

Kirkolliset vaatteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lempiäinen, Pentti: Pyhät toimitukset. 2. uud. p.. Helsinki: Kirjapaja, 1985. ISBN 951-621-613-7.
    • Paul F. Bradshaw: ”Ministry and Ordination in the Third and Forth Centuries”, Rites of Ordination. Their history and theology., s. 48. Great Britain: SPCK Publishing, 2014. ISBN 978-0-07157-9. (englanniksi)
    • Nikodim Milash (1896): Ortodoksisen kirkon kanonit selityksineen, s. 327. Suom. Antti Inkinen. Pieksämäki: Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, 1980. ISBN 951-9071-34-2.