Uthman ibn Affan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Uthman ibn Affan, myös Uthman tai Othman, (arab. عثمان بن عفان‎) islamilaisen tarinaperinteen mukaan muslimien kolmas "oikeaanjohdettu" kalifi ja hallitsi vuosina 644–656.

Arabialainen, sassanidityylinen kolikko, AD 651–661.

Islamilainen perimätieto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uthman perusti komitean kokoamaan Koraania profeetta Muhammadin ilmestyksistä. Koraanin virallinen laitos valmistui Uthmanin ansiosta vuonna 652.[1] Uthmanin aikana islam levisi muun muassa Kyprokselle ja Pohjois-Afrikkaan.[1] Uhtmanin hallinto oli huonosti järjestäytynyt ja riitainen arabiarmeijan valloittamien maiden saaliista. Lopulta kapinan seurauksena Uhtman surmattiin vuonna 656.[1][2] Uthmanin 12-vuotisen hallituskauden jälkeen kalifiksi nousi Ali ibn Abi Talib.[1]

Kalifien historiallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalifit ilmestyvät islamilaisiin lähteisiin vasta 800-luvulla. Espanjassa tehty niin sanottu "Vuoden 754 kronikka" on ensimmäinen lähde, jossa neljä kalifia mainitaan. Suurin osa käsikirjoituksesta on kuitenkin säilynyt kopiona vasta 1100-luvulta, joten ei ole varmaa miten alkuperäinen kuvaus on.[3] Todennäköisesti kristillisen kirkonmiehen tekemässä Kronikassa kerrotaan, että Muhammedin oltua vallassa 10 vuotta häntä seurasi Abu Bakr, joka hallitsi kolme vuotta. Tätä seurasi Umar ja sitten Uthman vuonna 647. Kronikka ei tunne Alia, vaan ilmoittaa Uthmanin seuraajaksi Muawijan vuonna 657.[4]

Ensimmäinen arabivaltion hallitsija, josta on jäänyt historiaan arkeologisia jälkiä, kuten kolikoita ja piirtokirjoituksia, on Mu’awiya (vallassa vuodet 660–680).[5] Ensimmäinen hallitsija, joka käytti itsestään nimitystä "kalifi" oli Abd al-Malik ibn Marwan (685–705).

Koska neljästä "oikeaan johdetusta kalifista" ei ole löytynyt aikalaislähteitä, heidän on myös ehdotettu olleen abbasidikaudella luotuja persialaiseen nelilukuun perustuvia hahmoja, jotka mytomorfisesti rinnastuivat Adamiin, Nooaan, Abrahamiin ja Moosekseen.[6] Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan nykyään valtaosa islamin varhaishistorian tutkijoista katsoo, että yksittäisten hadithien osalta onkin lähes mahdoton sanoa, ovatko ne aitoja,[7] joten lukija joutuu tekemään "hyvin subjektiivisen valinnan, uskooko perinteiseen kuvaan vai ei ".[8] Hämeen-Anttilan mukaan ei kuitenkaan ole merkitystä sillä, mitä tapahtui, vaan sillä, mitä uskotaan tapahtuneen.[9]

Eräät historiantutkijat uskovat, ettei mitään Arabian niemimaalta tullutta muslimivalloitusta suurtaisteluineen tapahtunutkaan.[10] Vaihtoehtoisen teorian mukaan Lähi-itään oli syntynyt valtatyhiö, kun sassanidien valtakunta romahti vuonna 622 Bysantille kärsityn tappion jälkeen. Bysantti ei toisaalta kyennyt palauttamaan Lähi-itää hallintaansa vaan vetäytyi sieltä. Valtatyhjiön olisivat täyttäneet alueella jo asuneet ja molempien valtakuntien sotiin osallistuneet arabiheimot, joiden keskinäisen välienselvittelyn voitti Syyriassa vaikuttanut arabikenraali Muawija. Hän käytti virkakielenään kreikkaa ja oli uskonnoltaan kristitty.[11]

Rashidun -kalifi Uthman ibn Affan –عثمان بن عفان ثالث الخلفاء الراشدين


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dictionary of Beliefs and Religions. Originally published 1992 as Chambers Dictionary of Beliefs and Religions. Great Britain: The Wordsworth, 1995. ISBN 1-85326-354-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Ziauddin Sardar: Mihin uskovat muslimit, s. 58. Otava. ISBN 978-951-1-23224-7.
  2. Dictionary of Beliefs and Religions 1992, s. 546
  3. Thomas, J.: Araboislamische Geschichtsschreibung und ihre Auswirkungen auf Geschichtsbilder von al-Andalus (8 Jh.). Teoksessa: M. Gross & K.-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion I. Von der koranischen Bewegung zum Frühislam, s. 144. Hans Schiler, 2010.
  4. Chronicle of 754. Teoksessa: K. B. Wolf (toim.) Conquerors and Chroniclers of Early Medieval Spain. 2nd ed., s. 93-99. Liverpool University Press, 2011.
  5. Popp, Volker: ”Islam’s “Hidden” Origin.”, The hidden origin of Islam, s. 38. Prometheus Books, 2010. (englanniksi)
  6. Volker Popp: Biblische Strukturen in der islamischen Geschichtsdarstellung. Teoksessa: Markus Gross & K-H. Ohlig /toim.). Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 46–53. Schiler, 2008.
  7. Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja, s. 20. Otava, 2004. ISBN 978-951-126210-7.
  8. Jaakko Hämeen-Anttila: Johdatus Koraaniin, s. 40. Gaudeamus, 2006.
  9. Hämeen-Anttila 2004, s. 14
  10. Nevo, Y. E. & Koren, J.: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. Prometheus, 2003.
  11. Popp, 2010, 34-45