Laurent Gbagbo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Laurent Gbagbo
IC Gbagbo Motta eng 195.jpg
Norsunluurannikon presidentti
26. lokakuuta 2000 – 11. huhtikuuta 2011*
kiista 4.10.2010-11.4.2011
Edeltäjä Robert Guéï
Seuraaja Alassane Ouattara
Henkilötiedot
Syntynyt 31. toukokuuta 1945 (ikä 74)
Gagnoa
Puoliso Simone Gbagbo
Tiedot
Puolue Front Populaire Ivoirien
Tutkinnot Université Paris Diderot
Uskonto kristitty
Aiheesta muualla
www.gbagbo.ci

Laurent Koudou Gbagbo (s. 31. toukokuuta 1945 Gagnoa) on norsunluurannikkolainen poliitikko ja maansa entinen presidentti.

Hän oli Félix Houphouët-Boignyn hallinnon vastustaja ja joutui 1970-luvulla vangituksi. Vuonna 1979 hän sai tohtorin tutkinnon Université Paris VII – Diderotista. Hän toimi professorina Cocody-Abidjanin yliopistossa ja myöhemmin kielten ja kulttuurien tiedekunnan dekaanina. Vuonna 1982 hän osallistui opettajien lakkoon ja perusti Norsunluurannikon kansanrintaman. Vuosina 19851988 hän oli maanpaossa Ranskassa.

Gbagbo osallistui vuoden 1990 presidentinvaaleihin ainoana vastaehdokkaana Houphouët-Boignylle, mutta hävisi ne. Joulukuun 1999 Robert Guéïn vallankaappauksen jälkeen järjestetyissä vuoden 2000 presidentinvaaleissa Guéï julistautui voittajaksi, mutta Abidjanissa puhkesi kapina, jonka johdosta Guéï joutui pakenemaan. Gbagbosta tuli presidentti.

Sotilaat järjestivät 19. syyskuuta 2002 vallankaappauksen, joka epäonnistui ja johti sisällissotaan kapinallisten hallitseman pohjoisen ja hallituksen hallussaan pitämän maan eteläosan välillä. Aselepoon päästiin muutaman kuukauden kuluessa ja Gbagbo sai pitää asemansa ja maahan tuotiin ulkomaisia rauhanturvaajia. Rauha rikkoontui marraskuussa 2004 kapinallisten kieltäydyttyä luovuttamasta aseitaan.

Gbagbon kauden oli määrä päättyä 2005, mutta sitä jatkettiin useaan otteeseen, perusteena oli maan epävakaa tilanne. Rauhansopimus hallituksen ja kapinallisten (Forces nouvelles de Côte d'Ivoire) välillä allekirjoitettiin Burkina Fasossa maaliskuussa 2007 ja kapinallisten johtajasta Guillaume Sorosta tuli uusi pääministeri, kuitenkin kapinalliset hallitsivat suuria alueita Länsi- sekä Pohjois-Norsunluurannikosta.

Vuoden 2010 vaalien toisella kierroksella oppositiojohtaja Alassane Ouattara sai Ranskan tukemien lähteiden mukaan 54 prosenttia äänistä. Gbagboa tukeva perustuslakineuvosto kuitenkin kumosi tuloksen ja julisti Gbagbon voittajaksi, ja sen jälkeen hän vannoi valan toiselle kaudelle.[1] Vaalien jälkeen maassa puhkesi rajuja levottomuuksia, joissa kuoli noin 3 000 ihmistä.[2][3] Euroopan Unioni ja YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon syyttivät armeijan tukemaa Gbagboa valtaan takertumisesta ja painostivat häntä luopumaan asemastaan.[2] Gbagboa tukivat lähinnä etelän kristityt, kun taas Ouattaraa pohjoisen muslimit.[4]

Gbagbo pidätettiin 11. huhtikuuta 2011. Hänet pidättivät Ouattaran joukot, joita tukivat YK:n rauhanturvaajat sekä Ranskan joukot.[5] Gbagbo luovutettiin marraskuussa 2011 Haagin kansainväliselle rikostuomioistuimelle, jossa häntä syytettiin rikoksista ihmisyyttä vastaan.[6] Oikeudenkäynti Gbagboa ja sotilasjohtaja Charles Ble Goudea vastaan alkoi tammikuussa 2016 ja sen arveltiin kestävän jopa 3-4 vuotta.[7] Tuomioistuimen päätöksellä Gbagbo vapautettiin tammikuussa 2019 sotarikossyytteistä. Gbagbon vaimo Simone Gbagbo vapautettiin jo kaksi vuotta aiemmin. Myös Gbagbon apulainen Charles Blé Goudé vapautettiin.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Norsunluurannikon vaalisotku syvenee 4.12.2010. Yle Uutiset. Viitattu 18.12.2010.
  2. a b Kansainvälinen paine Norsunluurannikon Gbagboa kohtaan kasvaa 17.12.2010. Yle Uutiset. Viitattu 18.12.2010.
  3. a b Juho Takkunen: Norsunluurannikon ex-presidentti Gbagbo vapautettiin sotarikossyytteistä Haagissa Yle.fi, uutiset. 15.1.2019. Viitattu 15.1.2019.
  4. Bbc.com
  5. Gbagbo otettu kiinniMtv3.fi Viitattu 11.4.2011
  6. Norsunluurannikon entinen presidentti luovutettiin Haagin rikostuomioistuimelle (digitilaajille) 30.11.2011. Helsingin Sanomat. Arkistoitu . Viitattu 6.12.2011.
  7. Ex-presidentti syytettynä murhista ja raiskauksista Haagissa 28.1.2016. Iltalehti. Viitattu 30.1.2016.
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.