William Tubman
William Vacanarat Shadrach Tubman (29. marraskuuta 1895 – 23. heinäkuuta 1971 Lontoo) oli Liberian presidentti 27 vuotta vuosina 1944–1971.lähde?
Tubman syntyi Harperissa, Liberiassa hyvät suhteet omaavaan amerikkalais-liberialaiseen perheeseen ja opiskeli lakia. Hänen isänsä, pastori Alexander Tubman oli armeijan kenraali ja entinen edustajainhuoneen puhemies.lähde?
Tubman työskenteli opettajana, lakimiehenä, verokerääjänä ja Liberian militiassa, jossa osallistui rangaistussotaretkiin ja kohosi upseeriksi, sekä metodistisaarnaajana. Hänen uransa alkoi, kun Liberian presidentti Charles D.B. King kuuli hänen puhuvan vapaamuurarien[1] tilaisuudessa ja ylisti hänen älyään. Tubman valittiin maan historian nuorimpana edustajana kongressiin jo 1923, mutta hän erosi puolustaakseen maataan Kansainliiton syytöksiltä orjatyövoiman käytöstä. Hänet valittiin uudelleen 1936, mutta hän erosi jo seuraavana vuonna tultuaan nimitetyksi korkeimpaan oikeuteen. Hänet nimitettiin jo vuosisadan hallinneen ainoan laillisen puolueen True Whig Partyn presidenttiehdokkaaksi 1943, ja valinta oli vain muodollisuus.[2]
Tubmanin aikana hän maansa kehittyi monin tavoin. Hän modernisoi taloutta ja rohkaisi ulkomaisia investointeja.[2] Tubman julisti sodan Japanille ja natsi-Saksalle, mikä toi maahan Yhdysvaltain lend-lease-apua ja salli Liberian käytön tukikohtana Pohjois-Afrikan sodassa.lähde?
Liberian Ship Registry perustettiin New Yorkiin jo 1948 entisen Yhdysvaltain ulkoministeri Edward Stettiniuksen avustuksella. Neljässä vuosikymmenessä maasta tuli maailman suurin mukavuuslippumaa.[3] Julkisia palveluja, koulutusta ja armeijaa kehitettiin ja maassa avattiin maatalousasemia neuvomaan maanviljelyssä. Hän antoi myös naisille ja eri etnisille ryhmille äänioikeuden[2] ja kehitti maan rautakaivoksia. Hän otti antikolonialistisen kannan naapurimaiden itsenäisyyskamppailussa, muttei sallinut Liberian politiikan radikalisoitumista.lähde?
Tubman oli myös kiistelty hahmo ylenpalttisen elämäntyylinsä johdosta, ja monien mielestä liian sidoksissa Yhdysvaltoihin. Hän otti maansa valuutaksi Yhdysvaltain dollarin ja muutti perustuslakia, joka rajasi presidentin kauden kahdeksaan vuoteen. Tubman selvisi murhayrityksestä 1955 hänen poliittisten vihollistensa yritettyä surmata hänet ja oli presidentinvirassa aina kuolemaansa saakka vuoteen 1971, jolloin hän kuoli lontoolaisessa sairaalassa. Häntä seurasi presidentinvirassa hänen varapresidenttinään vuodesta 1951 toiminut William Tolbert Jr.lähde?
Suomennettu tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- "Radiopuhe Didho Twesta ja Uudistuspuolueesta". Antologiassa: Afrikka kertoo, toim. Per Wästberg. Helsinki: Tammi 1962
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Reclaiming Liberia’s heritage, one document at a time RFI. 8.11.2017. Viitattu 25.7.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 202–203. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
- ↑ Liberian Ship Registry, Globalsecurity.org. Viitattu 26.10.2014.
| Edeltäjä: Edwin Barclay |
Liberian presidentti 1944–1971 |
Seuraaja: William Tolbert Jr. |
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- http://www.liberiapastandpresent.org/William%20Tubman.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||
