Kuningaskalastaja
| Kuningaskalastaja | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Säihkylinnut Coraciiformes |
| Heimo: | Kuningaskalastajat Alcedinidae |
| Suku: | Alcedo |
| Laji: | atthis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Alcedo atthis |
|
 Keltaisella pesimäalueet, sinisellä muut esiintymisalueet ja vihreällä alueella laji esiintyy ympäri vuoden |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Kuningaskalastaja (Alcedo atthis) on koskipaikoissa viihtyvä lintu. Se on taitava lentäjä, joka heittelee saaliskalojaan ilmaan saadakseen ne osumaan pää tai pyrstö edellä kurkkuunsa.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuningaskalastajan selkäpuoli on metallinhohtoisen sininen, korvaläikät ja vatsapuoli ovat punaruskeat. Leuka ja niskan sivut ovat valkoiset. Linnun pituus on noin 19 cm.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuningaskalastajaa tavataan Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa. Se on muuttolintu vain siellä missä sen kotijoki jäätyy. Etelä-Suomessa se on säännöllisen levinneisyysalueensa pohjoisrajalla, joten kannan vaihtelu vuodesta toiseen on suurta. Kuningaskalastaja on Suomen harvinaisimpia pesimälintuja: Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 1–15 paria.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuningaskalastaja viihtyy aina veden lähettyvillä, joskus istuu veden päälle kaartuvassa puussa.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesä on hiekkatörmään rakennettu tunneli, ei aina rantatörmässä. Munia tulee 6–7 kappaletta.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuningaskalastaja syö vain vesieläimiä; kalojen lisäksi selkärangattomia kuten kotiloita. Kaloja se nappaa lekuttelemalla veden yllä, josta syöksyy.
”Jäälintu”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Antiikin mytologiassa esiintyvä jäälintu vastaa kuvauksen perusteella kuningaskalastajaa. Turun Akatemiassa jäälinnusta julkaistiin vuonna 1682 Anders Wanochiuksen johdolla väitöskirja.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Wanochius, Andreas Jacobi (preesens) ja Humbla, Erik (respondentti): De halcyone (Luonnontieteellinen disputaatio jäälinnusta). Turku: Johannes Winterin Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa Suomen kirjapaino, 1682. Teoksen verkkoversio. (latinaksi)
- Wanochius, Andreas Jacobi (preesens) ja Humbla, Erik (respondentti): Luonnontieteellinen disputaatio jäälinnusta. Teoksessa: Lehikoinen, Esa; Lemmetyinen, Risto; Vuorisalo, Timo & Kivistö, Sari (toim.) 2009: Suomen lintutieteen synty – Turun Akatemian aika, s. 69–89. Faros, 2009. ISBN 978-952-5710-04-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Alcedo atthis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 565. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).
- ↑ Wanochius, 1682; 2009
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuningaskalastaja Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Kuningaskalastaja (Alcedo atthis)
- ITIS: Alcedo atthis (englanniksi)
|