Kuningaskalastaja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuningaskalastaja
Alcedo atthis 1 tb.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Äärimmäisen uhanalainen [2]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Säihkylinnut Coraciiformes
Heimo: Kuningaskalastajat Alcedinidae
Suku: Alcedo
Laji: atthis
Kaksiosainen nimi

Alcedo atthis
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kuningaskalastaja Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kuningaskalastaja Commonsissa

Kuningaskalastaja (Alcedo atthis) on koskipaikoissa viihtyvä lintu. Se on taitava lentäjä, joka heittelee saaliskalojaan ilmaan saadakseen ne osumaan pää tai pyrstö edellä kurkkuunsa.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningaskalastajan selkäpuoli on metallinhohtoisen sininen, korvaläikät ja vatsapuoli ovat punaruskeat. Leuka ja niskan sivut ovat valkoiset. Linnun pituus on noin 19 cm.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningaskalastajaa tavataan Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa. Se on muuttolintu vain siellä missä sen kotijoki jäätyy. Etelä-Suomessa se on säännöllisen levinnäisyysalueensa pohjoisrajalla, joten kannan vaihtelu vuodesta toiseen on suurta. Kuningaskalastaja on Suomen harvinaisimpia pesimälintuja: Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 1–15 paria.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningaskalastaja viihtyy aina veden lähettyvillä, joskus istuu veden päälle kaartuvassa puussa.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alcedo atthis

Pesä on hiekkatörmään rakennettu tunneli, ei aina rantatörmässä. Munia tulee 6–7 kappaletta.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningaskalastaja syö vain vesieläimiä; kalojen lisäksi selkärangattomia kuten kotiloita. Kaloja se nappaa lekuttelemalla veden yllä, josta syöksyy.

”Jäälintu”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin mytologiassa esiintyvä jäälintu vastaa kuvauksen perusteella kuningaskalastajaa. Turun Akatemiassa jäälinnusta julkaistiin vuonna 1682 Anders Wanochiuksen johdolla väitöskirja.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wanochius, Andreas Jacobi (preesens) ja Humbla, Erik (respondentti): De halcyone (Luonnontieteellinen disputaatio jäälinnusta). Turku: Johannes Winterin Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa Suomen kirjapaino, 1682. Teoksen verkkoversio. (latinaksi)
  • Wanochius, Andreas Jacobi (preesens) ja Humbla, Erik (respondentti): Luonnontieteellinen disputaatio jäälinnusta. Teoksessa: Lehikoinen, Esa; Lemmetyinen, Risto; Vuorisalo, Timo & Kivistö, Sari (toim.) 2009: Suomen lintutieteen synty – Turun Akatemian aika, s. 69–89. Faros, 2009. ISBN 978-952-5710-04-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Alcedo atthis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.6.2014. (englanniksi)
  2. Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 565. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).
  3. Wanochius, 1682; 2009

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]