Gepardi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gepardi
Cheetah Botswana.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1]
Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Alalahko: Feliformia
Heimo: Kissaeläimet Felidae
Alaheimo: Kissat Felinae
Suku: Acinonyx
Laji: jubatus
Kaksiosainen nimi
Acinonyx jubatus
(Schreber, 1775)
Levinneisyyskartta
Gepardin levinneisyys. Myös Pohjois-Iranissa elää pieni populaatio[2].
Gepardin levinneisyys. Myös Pohjois-Iranissa elää pieni populaatio[2].
Alalajit
  • 6 alalajia, katso teksti
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Gepardi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Gepardi Commonsissa

Gepardi (Acinonyx jubatus) on sirorakenteinen kissaeläin ja maailman nopein maanisäkäs, joka juoksee yli 90 km/h. Gepardi elää Afrikassa uhanalaisena ja Aasiassa erittäin uhanalaisena. Suvun nimi Acinonyx juontuu kreikan kielestä ja viittaa kynsien liikkumattomuuteen. Lajinimi jubatus taas on latinaa ja tarkoittaa 'harjaista', viitaten gepardin pentujen pieniin harjoihin. Suomen (ja muun muassa saksan) kielen gepardia merkitsevä sana periytyy keskiajan latinan termistä gattus pardus ("kissaleopardi").

Ruumiinrakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gepardin ruumiin pituus on 110–160 cm ja hännän pituus 60–80 cm. Säkäkorkeus on 67–94 cm. Gepardi painaa 45–65 kg. Gepardi on harvoja kissaeläinlajeja, jotka eivät kykene vetämään kynsiään kokonaan sisään. Taakse vedettynäkin osa kynnestä jää näkyville, mikä auttaa eläintä kiihdyttämisessä ja tunnetusti vauhdikkaan juoksunsa ohjailussa. Gepardin ruumiinosat soveltuvat suuren nopeuden saavuttamiseen. Pitkä häntä pitää yllä tasapainoa juoksussa. Juostessa gepardin selkä liikkuu kuin jousi. Myös sydän, keuhkot, maksa ja jopa sieraimet ovat hyvin suuret; niiden avulla hapen saanti ja hyväksikäyttö on mahdollisimman tehokasta.

"Kuningasgepardiksi" kutsuttu gepardin värimuoto.

Eteläisessä Afrikassa tavattavaa poikkeuksellisen tummaa, niin kutsuttua kuningasgepardia pidettiin aiemmin omana lajinaan Acinonyx rex.[3] Sen selän täplät ovat yhtyneet läikikkäiksi juoviksi.[3] Jotkut arvelivat että se olisi leopardin ja gepardin jälkeläinen, hybridi. Sittemmin 1980-luvun alussa on todettu sen olevan vain geneettinen värimuunnelma.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gepardi on maaeläinten nopeusennätysten haltija.

Gepardi on suhteellisen sosiaalinen päiväeläin. Urosten muodostamat ryhmät ovat melko yleisiä. Emon jätettyä pentunsa, pennut pysyvät yhdessä vielä puolisen vuotta, veljekset voivat pysyä yhdessä pitempäänkin. Naaras tulee sukukypsäksi kaksivuotiaana.[4]

Gepardi ei saalista vaanimalla, vaan luottaa nopeuteensa. Nopean hyökkäyksensä jäljiltä se on kuitenkin usein hyvin hengästynyt, eikä pysty nauttimaan mahdollisesta saaliistaan heti. Kun sen hengitys on tasaantunut, gepardin on nopeasti hotkittava saaliinsa ennen muiden petojen ilmaantumista.

Gepardi on huomattavasti vähemmän aggressiivinen kesytettäessä kuin muut isot kissaeläimet, joten sen pentuja myydään usein maailmalla laittomasti kotieläimiksi. Sitä on myös antiikin ajoista lähtien käytetty metsästyseläimenä.[5]

Joissakin eläintarhoissa gepardeja kasvatetaan yhdessä koirien kanssa. Koirat, jotka ovat tottuneet olemaan tekemisissä ihmisten kanssa, rauhoittavat gepardeja omalla esimerkillään.[6]

Levinneisyys ja kanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gepardin kaikki alalajit ovat uhanalaisia. Gepardikanta on hupenemassa elinympäristön muutosten, saaliseläinten vähenemisen sekä lajia heikentävän sisäsiittoisuuden vuoksi. Aasiassa elää nykyisin alle 60 gepardia. Afrikassa kannan koko on noin 12 000 yksilöä. Gepardi on rauhoitettu Namibiassa. Monet yksilöt oleskelevat maatalousalueilla aiheuttaen vahinkoa karjalle, minkä vuoksi niitä pyydetään ja muutoin surmataan. 1990-luvun alussa perustettiin afrikkalaisen gepardin ja sen elinympäristön suojeluun keskittyvä järjestö Cheetah Conservation Fund. Vuonna 2001 Iranissa käynnistettiin ohjelma aasialaisen gepardin pelastamiseksi[2].

Nopeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gepardia pidetään eläinkunnan nopeimpana juoksijana. Gepardi juoksee lujaa, mutta vain muutaman sadan metrin matkan.[5]

Gepardin huippunopeudeksi on ilmoitettu 114 km/h 650 metrin matkalla. Lähtiessään juoksuun se saavuttaa kahdessa sekunnissa 72 km/h:n nopeuden. Myöhemmin nopeudeksi on ilmoitettu 90 km/h, ja joidenkin lähteiden mukaan huippunopeus olisikin vain 50 – 80 km/h. Joka tapauksessa Englannissa on järjestetty vinttikoirien ja gepardien juoksukilpailuja, jotka gepardi on voittanut. Gepardin nopeudeksi saatiin mitattua vain 72 km/h, koska gepardi ei ollut kiinnostunut juoksemaan itseään väsyksiin.[7]

Vuonna 2013 Naturessa julkaistussa tutkimuksessa gepardien liikkumista seurattiin luonnollisissa oloissa radiopantojen avulla. Suurin mitattu nopeus oli 95 km/h.[8][9]

Alalajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gepardi jaettiin aiemmin vain kahteen alalajiin, afrikan- ja aasiangepardiksi,[3] mutta nykykäsityksen mukaan eri alalajeja on kaikkiaan kuusi:[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Acinonyx jubatus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b Finding the Last Cheetahs of Iran
  3. a b c d e Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 32–35. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.
  4. Cheetah Biology Arkive. Viitattu 9.3.2014.
  5. a b Cheetah Sheppard Software. Viitattu 9.3.2014.
  6. Dallas Zoo brings in pet puppy to calm down cheetahs 2013. CNN. Viitattu 9.3.2014.
  7. Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma 1 (A-G), s. 137. Jyväskylä: Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5127-X.
  8. A. M. Wilson, J. C. Lowe, K. Roskilly, P. E. Hudson, K. A. Golabek & J. W. McNutt: Locomotion dynamics of hunting in wild cheetahs 2013. Nature. Viitattu 9.3.2014.
  9. We finally have an accurate measurement of a cheetah's top speed io9. Viitattu 9.3.2014.
  10. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Acinonyx jubatus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 14.1.2012. (englanniksi)
  11. http://www.lioncrusher.com/animal.asp?animal=44

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]