Westminsterin säädös

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Westminsterin säädös on Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin 11. joulukuuta 1931 antama säädös, jolla vahvistettiin brittiläisen imperiumin dominioiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan välinen lainsäädännöllisen samanvertaisuus. Säädöksestä tuli jokaisen Kansainyhteisön valtion sisäinen laki.

Säädöksellä on historiallista merkittävyyttä siksi, että se merkitsi näiden maiden itsenäisyyttä joko välittömästi tai ratifioinnin kautta. Sen jäljellä olevat, perustuslailliset toimivallat on korvattu myöhemmillä asetuksilla. Nykyään sen merkitys on siinä, että se asettaa pohjan Kansainyhteisön maiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan kruunun väliselle yhteydelle.

Säädös koski dominioita, jotka olivat olemassa vuonna 1931. Näitä ovat Australia, Kanadan dominio, Irlannin vapaavaltio, Newfoundlandin dominio, Uuden-Seelannin dominio ja Etelä-Afrikan unioni. Se teki mahdottomaksi parlamentin säädösten tarkastukset, jonka pohjalta Kanadan ja Australian perustuslait kirjoitettiin.

Westminsterin säädös ei koskenut Australiaa, Uutta-Seelantia tai Newfoundlandia ennen kuin niiden parlamentit ratifioivat ne. Australia ratifioi säädöksen vuonna 1942 ja Uusi-Seelanti vuonna 1947. Newfoundland ei kuitenkaan ole ratifioinut säädöstä, vaan sen hallituksen pyynnöstä Yhdistynyt kuningaskunta otti sen takaisin hallintaansa, kunnes siitä tuli Kanadan provinssi vuonna 1949.