Setelinvaihto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Setelinvaihdoksi tai setelinleikkaukseksi kutsutaan valtion toteuttamaa toimenpidettä, jossa liikkeellä olevan setelistön määrää vähennetään ja valtiolle otetaan pakkolaina.

Suomessa toteutettiin setelinvaihto vuoden 1946 alussa. Sen mallina olivat Unkarin setelinvaihto 1920 ja Kreikan vastaava operaatio 1922. Myös Norjassa ja Tanskassa tehtiin samoin vuonna 1945.[1]

Liikkeellä olevat 500, 1000 ja 5000 markan setelit määrättiin leikattavaksi kahtia: Setelin vasen puolisko toimi maksuvälineenä vastaten arvoltaan puolta alkuperäisen setelin nimellisarvosta. Helmikuun 16. päivään mennessä nämä puoliskot oli vaihdettava uuden­mallisiin seteleihin. Setelin oikea puolisko oli luovutettava lainaksi valtiolle. Tämä pakko­laina maksettiin takaisin vuonna 1949, ja siitä hyvitettiin kahden prosentin korko, joka kuitenkin oli paljon pienempi kuin tuolloin vallinnut inflaatio.[1] Toimenpide koski vain käteistä rahaa ja sen ulkopuolelle jäivät talletukset sekä valtion, kuntien ja rahalaitosten hallussa oleva setelistö.[1]

Samanaikaisesti ja osittain samoista syistä toteutettiin myös muun varallisuuden perusteellinen luetteloiminen, mm. kaikkien arvopaperien leimaus.

Setelinvaihdon tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Setelinvaihdolla pyrittiin seuraaviin tavoitteisiin:

  1. Oletettiin, että setelistön kasvu on syynä rahanarvon alenemiseen ja hintatason nousuun. Näitä pyrittiin hillitsemään "leikkaamalla setelit".
  2. Valtiolle saatiin laina "kotimaisilta markkinoilta".
  3. Pyrittiin saamaan selville Suomesta ulkomaille vietyjen setelien osuus liikkeellä olevista.
  4. Pyrittiin selvittämään, liikkuiko Suomessa väärennettyjä seteleitä (saksalaisten sodan aikana väärentämiä).
  5. Ns. pimeä raha pyrittiin pakottamaan esiin tai tekemään käyttökelvottomaksi.[1][2]


Setelinvaihto ei hillinnyt inflaatiota. Pakkolainattu rahamäärä vastasi vajaata puolta valtion vuoden 1946 aikana ottamista lainoista.

Asian valmistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asiaa koskeva lakiesitys annettiin eduskunnalle 20. marraskuuta 1945, ja eduskunta hyväksyi sen 21. joulukuuta. Sen nojalla valtioneuvosto antoi 31. joulukuuta 1945 yksityiskohtaisen päätöksen asiasta.[2]

Reaktioita setelinvaihtoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. tammikuuta 1946 julistettiin "setelinleikkauspäiväksi" (S-päivä).[3] Setelinvaihdosta ilmoitettiin Valtioneuvoston radiotiedotuksella, jonka luki ministeri Uuno Takki.

Helsingin pääpostissa työskennellyt Hilda Koskinen (s.1909) kertoo setelinvaihdosta: "Silloin vuodenvaihteessa tuli myös tämä setelinleikkaus. Yö leikattiin tuhannen ja viidensadan markan seteleitä kahtia. Seuraavana aamuna annettiin ihmisille vain puolikkaita." [4]

Leikkauksen vaikutus tuntui konkreettisesti siten, että palkkasumman nimellinen ostovoima pieneni yhtäkkiä puoleen. Toisaalta setelien leikkaus ei merkinnyt "velkakirjojen leikkausta" eli velkasitoumukset ja takaukset oli arvioitava uudelleen.

Toimenpide ei tullut kaikille yllätyksenä. Niinpä pankkeihin muodostui loppuvuodesta 1945 rahanvaihtojonoja, kun seteleitä haluttiin vaihtaa pienemmiksi.

Setelinleikkaus jäi suomalaisten kollektiiviseen muistiin niin, että vielä vuonna 1967 toteutetun devalvaation aikaan huhuttiin uudesta setelien leikkaamisesta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Muut asiat: Mitä tarkoittaa setelinleikkaus ja milloin se tehtiin Suomen Pankki. Viitattu 1.11.2011.
  2. a b Miksi setelit leikattiin Rahamuseo. Viitattu 1.11.2011.
  3. Miksi setelit leikattiin (Sivu 8, Valtioneuvoston päätös rahaolojen säännöstelystä, 1 ja 2 §, skannattu kopio Suomen asetuskokoelmasta) Rahamuseo. Viitattu 1.11.2011.
  4. Hilda Koskinen

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.