Yhtenäinen euromaksualue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhtenäisen euromaksualueen 36 jäsenvaltiota

Yhtenäinen euromaksualue (eli SEPA, engl. Single Euro Payments Area[1]) on maksuliikenteen sisämarkkina-alue. SEPA-alueeseen kuuluu 32 maata, kaikki Euroopan unionin jäsenmaat (myös euroalueen ulkopuoliset maat) sekä Islanti, Norja, Liechtenstein, Monaco ja Sveitsi.[2] Tavoitteena on helpottaa rajat ylittävien elektronisten maksujen tekemistä tilisiirtoina, suoraveloituksina tai pankkikorttimaksuina. Eurooppalaisen maksuliikennealueen käyttöönoton myötä SEPA-alueen sisällä tehtävät euromääräiset maksut eivät eroa kotimaisista maksuista. Suurimmat muutokset pankkien asiakkaiden kannalta ovat maksuun liittyvien kulujen laskeminen sekä maksun kulun nopeutuminen. Palveluntarjoajan saatua toimeksiannon, sen on toimitettava maksut seuraavan työpäivän kuluessa. Paperilla toimitetun toimeksiannon kohdalla aika on kaksi työpäivää.[3].

Järjestelmään kuuluvia palveluita ovat korttimaksu, tilisiirto ja suoraveloitus, mutta pankit voivat tarjota asiakkailleen muitakin palveluita järjestelmän puitteissa. SEPA-tilisiirto (Credit Transfer) otettiin käyttöön 28. tammikuuta 2008. Yli 4 000 pankkia on sitoutunut toimimaan SEPA:n säännösten puitteissa. Muut SEPA-palvelut kuin tilisiirto tulevat käyttöön siirtymäajan kuluessa. Tällä hetkellä Suomen kansallisen siirtymäsuunnitelman mukainen siirtymäaika on vuoden 2010 loppuun.päivitettävä Suoraveloituksen (Direct Debit) käyttöönotto mahdollistuu marraskuussa 2009, kun SEPA:an kuuluvat maat säätävät maksuliikennettä koskevat lait, jotka perustuvat EU:n Payment Service Directive:n (Maksupalveludirektiivi, PSD). Maksupalvelulain tulisi astua Suomessa ja muuallakin SEPA-alueella voimaan 1. marraskuuta 2009.päivitettävä SEPA-maksukortit, jotka ovat kuluttajille tärkein palvelu, otetaan käyttöön vaiheittain siirtymäajan loppuun mennessä. Niin kutsutut Debit-kortit ovat SEPA-kortteja.

Vastuu järjestelmän käyttöönoton vaatimista muutoksista on valtioiden sijasta lähinnä pankkialalla itsellään. Järjestelmän luomisessa on toiminut aktiivisesti Euroopan maksuneuvosto, eurooppalainen pankkialan järjestö, johon kuuluu pankkeja myös EU-maiden ulkopuolisista maista.

Suomessa yritykset siirtyvät SEPA-maksatusaineistoon, joka perustuu ISO 20022 -standardiin ja on XML-pohjainen. Samalla PATU-tietoturvaratkaisu ja FTP-liikennöinti korvataan pääsääntöisesti Web Service -palvelulla + PKI-avainratkaisulla. PKI-avain on pankkikohtainen, eikä sille toistaiseksi ole yhtenäistä sertifikaatin myöntävää viranomaista. WebService ja PKI-avain eivät ole suoranaan SEPA:an perustuvia muutoksia, mutta ne tukevat siihen siirtymistä.

SEPA-instrumentit vaativat paikallisen tilinumeron sijasta IBAN-tilinumeron ja BIC-koodin.

Suomessa toimivien yritysten on päivitettävä maksuliikenteen ja taloushallinnon tietojärjestelmät SEPA-yhteensopiviksi[4]. SEPA muuttaa pankkien ja yritysten maksujärjestelmät täysin. Kansalliset tilit muutetaan IBAN-muotoon, jonka yhteydessä laskuttaja antaa ja maksaja käyttää myös pankin BIC-koodia. Muutoksia tulee kaikkiin laskuihin ja maksujärjestelmiin. Isossa organisaatiossa muutos koskee useaa järjestelmää sekä niiden välisiä yhteyksiä.selvennä

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]