Kosovon sota

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kosovon sota
Osa Jugoslavian hajoamissotia
Kosovo War header.jpg
Päivämäärä:

19981999

Paikka:

Serbia (Kosovo)

Lopputulos:

Naton voitto

Osapuolet

NATO flag.svg Nato
Uck logo.svg Kosovon vapautusarmeija (UÇK)

Flag of Serbia and Montenegro.svg Jugoslavian liittotasavalta
Puolisotilaalliset joukot, myös ulkomaalaisia[1]

Komentajat

NATO flag.svgWesley Clark (SACEUR)
NATO flag.svgJavier Solana (Naton pääsihteeri)
Uck logo.svgHashim Thaçi (UÇK:n poliittinen edustaja)
Uck logo.svgSuleiman Selimi (UÇK:n esikuntapäällikkö 05/1999 asti)
Uck logo.svgAgim Çeku (KLA:n esikuntapäällikkö 05/1999 alkaen)

Flag of Serbia and Montenegro.svg Slobodan Milošević (armeijan ylin komentaja)
Flag of Serbia and Montenegro.svg Dragoljub Ojdanić (esikuntapäällikkö)
Flag of Serbia and Montenegro.svg Svetozar Marjanović (esikuntapäällikkö)
Flag of Serbia and Montenegro.svg Nebojša Pavković (Commander of FRY 3rd Army)

Vahvuudet

Uck logo.svg 9 000-40 000
NATO flag.svg 80 lentokonetta

Flag of Serbia and Montenegro.svg 140 000 sotilasta ja 30 000 poliisia

  • Flag of Russia.svg +500 vapaaehtoista
  • Flag of Greece.svg +500 vapaaehtoista
Tappiot

kaksi Naton sotilasta kuoli[2]
KLA:n tappioista ei tietoa

ainakin 1 000 sotilasta

Kosovon paikkakunnat

Kosovon sota käytiin vuosina 1998-1999 Kosovossa entisen Jugoslavian alueella. Jugoslavian hajoamisen jälkeen Kosovo oli autonominen maakunta Serbian eteläosassa. Sodan osapuolia olivat Kosovon vapautusarmeija, Serbia ja Nato.[3][4]

Kosovon kriisin taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jugoslavia hajosi vuonna 1991 kun Slovenia, Kroatia ja Bosnia itsenäistyivät. Kosovossa syntyi etnisiä jännitteitä albaanien ja serbien välille.[5]

Jo vuonna 1982 syntyi Sveitsissä olevien albaanien keskuudessa Kosovon vapautusarmeija (UÇK, tunnetaan myös englanninkielisellä lyhenteellä KLA, Kosovo Liberation Army), joka organisoitiin alussa IRA:n tavoinselvennä. Liikkeen tavoitteena oli luoda itsenäinen albaanialue sosialistiseen Jugoslaviaan, ja liittää se Albaniaan Suur-Albaniaksi. Vuonna 1989 serbit ottivat valtaa pois Kosovon albaaneilta lakkauttaen alueen itsehallinnon. Vuoden 1991 kansanäänestyksessä yli 99 % albaaneista kannatti Kosovon itsenäisyyttä.[6]tarvitaan parempi lähde Vuonna 1992 albaanit perustivat varjohallituksen Ibrahim Rugovan johdolla.[7]

Vuonna 1998 maaliskuusta syyskuuhun oli avoin konflikti serbipoliisien ja Kosovon vapautusarmeijan välillä. Serbit pyrkivät murskaamaan separatistisen liikkeen, ja monet siviilit joutuivat lähtemään kodeistaan. Syyskuussa 1998 Nato kehotti Slobodan Miloševićia lopettamaan Kosovon albaanien vainot.[5]

UÇK laajeni merkittävästi vuosina 1997–1999. Se laajensi aluettaan hyökkäämällä serbien sotilaskohteita, poliiseja ja armeijaa vastaan ja pystytti tiesulkuja varmistaen alueensa. Helmikuussa 1998 Milošević määräsi sisäministeriön MUP:n kukistamaan UÇK:n.[7] Maaliskuussa 1998 kapina oli laajimmillaan ja UÇK valtasi jopa neljänneksen Kosovosta. Silloin UÇK:n pääasiallinen tukialue oli Drenican seuduilla sijaitseva Prekazin kylä. UÇK:n taktiikka muuttui alueelliseksi puolustukseksi, ja liike tukeutui kyliin.lähde?

Naton väliintulo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuun lopussa ja maaliskuussa kansainväliset neuvottelut jatkuivat Pariisissa, mutta samaan aikaan serbit lisäsivät joukkojaan Kosovossa ETYJin tarkkailijoista välittämättä. Neuvottelujen kariuduttua Nato aloitti ilmapommitukset Jugoslaviaa vastaan maaliskuussa 1999.[3]

Nimellä Allied Force kutsutut pommitukset määräsi Naton puheenjohtaja Javier Solana. Ensi vaiheessa piti iskeä ilmatorjuntakalustoon, toisessa vaiheessa sotilaskohteisiin 44. leveyspiirin eteläpuolella ja kolmannessa vaiheessa 44. leveyspiirin pohjoispuolella, myös pääkaupunki Belgradiin.[8] Kesäkuussa 1999 Milosevic suostui vetämään joukot pois Kosovosta ja Nato lopetti ilmaiskut.[5]

Jugoslavian armeijan tiedusteluyksikön rakennus Belgradissa Naton pommitusten jälkeen (1999)

Naton ilmaiskujen määrä oli huomattavasti pienempi kuin esim. Persianlahden sodassa 1991. Aluksi ei edes pommitettu Kosovossa olevia panssarijoukkoja. Iskut olivat pistemäisiä, sillä siviileille ei haluttu aiheuttaa tuhoja. Kiinan suurlähetystöön Belgradissa osui pommi, jonka oli tarkoitus osua Serbian armeijan varastoon[9]. Serbit ampuivat ilmatorjuntatykistöllä alas yhden Naton tutkassa näkymättömistä F-117 Nighthawk -koneista, mitä serbit juhlistivat siten, että televisiokuvissa vanhat mummot tanssivat koneen jäännösten päällä[10].

Kosovo uranium NATO bombing1999.png

Naton pommituksissa kuoli arviolta 500 serbisiviiliä.[11] Sota päättyi kolmen kuukauden ilmapommitusten jälkeen.[3]

Kriisin neuvotteluratkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuun alussa käynnistyneet neuvottelut johtivat Naton pommitusten loppumiseen ja sotatoimien loppumiseen 10. kesäkuuta 1999. Pääneuvottelijoina oli Suomen silloinen presidentti Martti Ahtisaari, Venäjän entinen pääministeri, erikoislähettiläs Viktor Tšernomyrdin ja Yhdysvaltain varaulkoministeri Strobe Talbott. Heistä välittäjinä toimineet presidentti Ahtisaari ja erikoislähettiläs Tšernomyrdin matkustivat 2. kesäkuuta Belgradiin neuvottelemaan sodan lopettamsesta Jugoslavian serbipresidentti Slobodan Miloševićin kanssa. Neuvottelujen tuloksena presidentti Milošević suostui rauhanehtoihin.[12]

Sodan loppu ja sitä seuranneet ajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosovon serbejä ja muita etnisiä vähemmistöjä pakeni kodeistaan sodan aikana 245 000 henkeä vuonna 1999 joko Serbian puolelle tai Kosovon sisällä. Vuonna 2011 225 000 oli edelleen sisäisinä pakolaisina.[13]

Sodasta käyty keskustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sota herätti voimakkaita reaktioita eri puolilla maailmaa. Osapuolet toivat omaa näkemystään esille lehdistön lisäksi myös internetissä.[14]

Presidentti Mauno Koivisto oli Suomessa näkyvin toisinajattelija Kosovon sodan suhteen. Hänen mukaansa serbeille ennen sotaa esitetyt vaatimukset olivat mahdottomia hyväksyä maan omien lakien puitteissa. Koiviston mielestä sodassa saavutettu sopimus olisi voitu saavuttaa ilman väkivaltaa kärsivällisemmällä diplomatialla.[15]

Tutkija Pekka Visuri julkaisi kirjan Kosovon sota, jonka nähtiin kyseenalaistavan valtamedian kuvaa sodasta, vaikkei Visuri itse käyttänytkään kirjassa erityisen syyttävää sävyä. Myös brittiläinen kirjeenvaihtaja Robert Fisk arvioi, että Rambouillet'n konferenssissa esitettiin tarkoituksella niin kovia ehtoja, että neuvotteluiden syy vaikutti olevan enemmän rauhan estäminen kuin sen tuominen. Samoilla linjoilla kritiikissään oli norjalainen rauhantutkija Johan Galtung.[16]

Noam Chomsky kritisoi sotatoimia ja sille esitettyjä oikeutuksia kirjassaan Uusi sotilaallinen humanismi: Kosovon opetukset.[17] Hän syytti länsimaiden intellektuelleja tapahtumien järjestyksen nurinpäin kääntämisestä, kun he esittivät pommitusten olleen vastaus albaanien joukkokarkotuksiin. Erinäisiin lähteisiin ja raportteihin viitaten Chomsky väitti albaanien massiivisten joukkokarkoitusten alkaneen vasta Naton pommitusten käynnistyttyä. Chomskyn mukaan monet Naton kenraalitkin varoittivat pommitusten voivan johtaa joukkokarkotuksiin. Chomsky asetti Kosovon tapahtumat laajempaan poliittiseen kontekstiin muistuttamalla samana vuonna tapahtuneista Nato-maa Turkin kurdeihin kohdistamasta aseellisesta repressiosta sekä Itä-Timorin väestöön kohdistuneista väkivaltaisuuksista. Chomskyn mukaan molemmissa tapauksissa länsimaat olivat tukemassa sortavaa osapuolta, mikä Chomskyn mukaan osoitti, etteivät länsimaat toimi humanitarismin ohjaamana.

Suomalaiset rauhanturvaajat Kosovossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KFOR-joukot aloittivat kesäkuussa 1999 ja Suomen hallitus teki päätöksen rauhanturvaajien lähettämisestä Kosovoon. Suomalaisia rauhanturvaajia osallistui operaatioon 680, joka jatkossa väheni 550:en. 1. toukokuuta 2004 lähtien Keskisen Prikaatin (MNB Centre) komentajana toimi prikaatikenraali Antti Lankinen. 29. lokakuuta tehtävät vastaanotti eversti Jari Kallio. Samalla Keskisen Prikaatin päämaja siirtyi Suomen rauhanturvaajien pääleiriin (Camp Ville) Lipljaniin. Keskisessä Prikaatissa palveli rauhanturvaajia kuudesta eri maasta (Suomi, Ruotsi, Irlanti, Tšekin tasavalta, Slovakia ja Latvia). Syksyllä 2006 Prikaatin nimi muuttui muotoon Keskinen Taisteluosasto Kosovo (Multinational Task Force Center - MNTF(C)) Naton organisaatiomuutoksen takia. Toukokuun 2006 rotaation yhteydessä suomalaisten rauhanturvaajien vahvuus Kosovossa laski 400 henkeen. Camp Ville lopetti toimintansa 29. joulukuuta 2010 noin 110 hengen vahvuisen purkuosaston kotiutuessa. Suomalainen Kriisinhallintajoukko Kosovossa (SKJK) lopetti toimintansa 31. joulukuuta 2010.[18]

Martti Ahtisaari johti neuvotteluja Kosovon tulevasta asemasta 2005 alkaen ja julkaisi esityksensä Kosovon asemasta keväällä 2007. YK:n turvallisuusneuvosto ei hyväksynyt ehdotusta Venäjän vastustuksen takia.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Fighting for a foreign land BBC news 1999
  2. Two die in Apache crash BBC News
  3. a b c d Jugoslavian ensimmäisistä hajoamissodista Kosovon kriisiin Global Finland. Ulkoministeriön kehitysviestintä. Viitattu 11.1.2013.
  4. Kosovo War Crimes Chronology Human Rights Watch. Viitattu 4.2.2013.
  5. a b c Timeline Kosovo BBC. Viitattu 4.2.2013.
  6. http://www.albanian.com/main/countries/kosova/ref91.html
  7. a b Puolustusvoimat: Kosovo:: Historiaa Viitattu 24.5.2009
  8. Operation Allied Force Air Force Hstorical Studies Office. Viitattu 5.2.2013.
  9. Steven Lee Myers: Chinese Embassy Bombing: A Wide Net of Blame The New York Times. 17.4.2000. Viitattu 19.5.2022. (englanniksi)
  10. http://www.f-117a.com/Vega31/Vega31-5.html
  11. Civilian Deaths in Nato air campaign HRW. Viitattu 5.2.2013.
  12. Jyrki Vesikansa: Operaation Balkan. Suomen Kuvalehti, 18.6.1999, s. 14-19. Suomen Kuvalehden digiarkisto (vain tilaajille) Viitattu 18.5.2022.
  13. SERBIA: Ten years after displacement, returns remain stalled but integration prospects improving International Displaceement Monitor Center. Viitattu 4.2.2013.
  14. Petter Järvinen: Ensimmäinen nettisota Kosovossa 1999. Tietokone. Viitattu 5.2.2013.
  15. http://www.upi-fiia.fi/fin/julkaisut/kronologia/suomen_ulkopolitiikka_kesakuu_1999/ [vanhentunut linkki]
  16. http://www.transnational.org/Area_YU/2007/Ga-Ob-Wi_AhtisaariKosovo.html
  17. Noam Chomsky: Hinnalla millä hyvänsä sekä Uusi sotilaallinen humanismi. Kosovon opetukset Tuomioja. Viitattu 5.2.2013.
  18. Suomen kriisinhallintajoukko Kosovossa on lakkautettu Puolustusvoimat. Viitattu 4.2.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]