Venäjän–Ukrainan sota

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Venäjän–Ukrainan sota
Venäläisten joukkojen ja ukrainalaisten vastahyökkäysten eteneminen Ukrainassa ja myös maahyökkäysten suuntia (24. helmikuuta 2022 –). Kartalla näkyy myös joitain maa- ja ilmapommituksia sodan ajalta.
Venäläisten joukkojen ja ukrainalaisten vastahyökkäysten eteneminen Ukrainassa ja myös maahyökkäysten suuntia (24. helmikuuta 2022 –). Kartalla näkyy myös joitain maa- ja ilmapommituksia sodan ajalta.
Päivämäärä:

20. helmikuuta 2014 –

Paikka:

Ukraina

Lopputulos:

Käynnissä

Osapuolet

 Venäjä
Donetskin kansantasavallan lippu Donetskin kansantasavalta
Luhanskin kansantasavallan lippu Luhanskin kansantasavalta
 Etelä-Ossetia[1]
 Valko-Venäjä[2][3][4][5][6][7]

 Ukraina

Komentajat

Venäjä Vladimir Putin

Ukraina Volodymyr Zelenskyi
Ukraina Petro Porošenko

Vahvuudet

Venäjä 169 000–190 000[8]
Donetskin kansantasavallan lippu Donetskin kansantasavalta 20 000
Luhanskin kansantasavallan lippu Luhanskin kansantasavalta 14 000

209 000 (asevoimat)
102 000 (puolisotilaalliset joukot)
900 000 (reservi)[9]
Ukrainan armeijan kansainväliset joukot[10]

Venäjän–Ukrainan sota on käynnissä oleva sota Venäjän ja Ukrainan välillä. Se alkoi helmikuussa 2014 Ukrainan vallankumouksen jälkeen, ja sotatoimet keskittyivät aluksi Krimin ja Donbassin alueille, jotka on kansainvälisesti tunnustettu osaksi Ukrainaa. Konfliktin alkuvaiheessa vuonna 2014 Venäjä valtasi Krimin ja julisti sen liitetyksi alueeseensa. Samana vuonna alkoi myös Itä-Ukrainan sota Ukrainan ja Venäjän tukemien separatistien välillä. Useasti on esiintynyt myös merivoimien välikohtauksia, kybersodankäyntiä ja poliittisia jännitteitä. Vuoden 2021 lopusta lähtien Venäjä lisäsi sotajoukkojaan Ukrainan rajan välittömässä läheisyydessä. Sota laajeni koko maan laajuiseksi, kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan 24. helmikuuta 2022.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton jälkeinen tilanne ja oranssi vallankumous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Oranssi vallankumous

Ukrainassa tapahtui vuonna 2004 niin sanottu oranssi vallankumous, joka vastusti maassa järjestelmällistä korruptiota sekä osittain venäjämielisiä oligarkkeja ja maan johtoa.[11]

Euromaidan, vallankumous ja Venäjä-mieliset levottomuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Euromaidan

2010-luvun alkupuolella Ukraina oli etääntynyt Venäjän hallinnosta ja siirtynyt lähemmäs Euroopan unionia ja länsimaita. Kuitenkin vuonna 2013 osittain Venäjän painostuksen seurauksena presidentti Viktor Janukovytš irtisanoutui sopimusneuvotteluista Euroopan unionin kanssa, mistä seurasivat marraskuussa 2013 alkaneet laajat Euromaidan-mielenosoitukset. Tämä lopulta johti Janukovytšin erottamiseen ja pakenemiseen Venäjälle helmikuussa 2014.[11] Tästä seuranneen vallankumouksen jälkeen Venäjä-mielisiä mielenosoituksia puhkesi osissa Ukrainaa helmikuussa 2014.

Sodan kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2014 Krimin liittäminen Venäjään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Krimin miehitys 2014

Krimin kriisiksi kutsutussa yhteenotossa Venäjä irrotti Krimin niemimaan Ukrainasta ja liitti sen itseensä alkuvuonna 2014. Kansallisuustunnuksitta kulkeneet venäläissotilaat ottivat hallintaansa strategiset asemat ja infrastruktuurin Ukrainan alueella Krimillä ja valtasivat Krimin parlamentin. Venäjä järjesti kiistanalaisen kansanäänestyksen, jossa hyväksyttiin Krimin liittäminen osaksi Venäjää. Tämä johti Krimin miehittämiseen. Toimi oli Venäjän vastaveto Ukrainan vallankumoukseen. Samana keväänä yhteenotto laajeni Itä-Ukrainaan ja johti Itä-Ukrainan sotaan. Länsimaat tuomitsivat Venäjän toimet Krimillä ja asettivat maalle talouspakotteita.

2014–2021 sotatoimet Itä-Ukrainassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Itä-Ukrainan sota

Huhtikuussa 2014 Venäjä-mielisten ryhmien mielenosoitukset Donbasissa kärjistyivät sodaksi Ukrainan asevoimien ja Venäjän tukemien Donetskin ja Luhanskin tasavaltojen itsenäistyneiden separatistien välillä. Elokuussa 2014 merkitsemättömät venäläiset sotilasajoneuvot ylittivät rajan[12] Donetskin tasavaltaan. Toisella puolella Ukrainan joukkojen välillä alkoi julistamaton sota, ja toisella puolella separatistit liittyivät Venäjän joukkoihin, vaikka Venäjä yritti piilottaa osallisuutensa. Useiden vuosien ajaksi sota muodostui jäätyneeksi konflitiksi, jota toistuvasti yritettiin tuloksetta ratkaista tulitaukosopimuksilla. Venäjä ja Ukraina allekirjoittivat vuonna 2014 Minskin sopimuksen ja vuonna 2015 Minsk II -sopimuksen, mutta useat kiistat estivät niiden täysimääräisen täytäntöönpanon. Vuoteen 2019 mennessä Ukrainan hallitus oli luokitellut 7 % Ukrainasta tilapäisesti miehitetyiksi alueiksi.

2021–2022 tilanteen kärjistyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2021 Venäjä siirteli joukkojaan Ukrainan rajan läheisyydessä[13], ja länsi ja Venäjä syyttelivät toisiaan provokaatioista.[14] Venäjä lopetti sotaharjoituksensa Ukrainan rajan läheisyydessä huhtikuussa 2021 sanoen vetäytyvänsä rajalta.[15]

Marraskuussa 2021 Venäjä ja Ukraina olivat keskittäneet kumpikin omalle puolelle rajaa joukkojaan[16]. Ukraina syytti Venäjää hyökkäyksen valmistelusta. Venäjä sanoi ettei aio hyökätä Ukrainassa, mutta vastusti esimerkiksi Naton hyökkäysohjusten tuomista Ukrainaan.[16] Venäjän mukaan Ukraina ei halunnut ratkaista ongelmaa Donbassissa.[17] Nato syytti Venäjää hyökkäyksen suunnittelusta, minkä Venäjä kiisti. Venäjän presidentti Vladimir Putin kritisoi Naton laajentumista pitäen sitä itseensä kohdistuvana uhkana ja vaati Ukrainalta sitoumusta, ettei se koskaan liittyisi sotilasliittoon. Hän ilmaisi myös irredentistisiä näkemyksiä, kyseenalaisti Ukrainan oikeuden olemassaoloon ja väitti virheellisesti, että Ukrainan perusti Vladimir Lenin.

2022 Venäjän hyökkäys Ukrainaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän presidentti Vladimir Putin tunnusti Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat itsenäisiksi 21. helmikuuta 2022.[18] Venäjän joukkoja saapui alueelle "rauhaa turvaamaan".[19][20] Venäjä oli keskittänyt taistelukelpoisia sotilasyksiköitä Ukrainan rajan tuntumaan. Sodan uhka oli voimakas.[21] 24. helmikuuta 2022 Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.[22] Suuri osa kansainvälisestä yhteisöstä on tuominnut Venäjän sen toimista Ukrainassa ja syyttäen sitä kansainvälisen oikeuden rikkomisesta ja Ukrainan suvereniteetin loukkaamisesta. Monet maat asettivat taloudellisia pakotteita Venäjää, venäläisiä yksityishenkilöitä tai yrityksiä vastaan,[23] erityisesti vuoden 2022 hyökkäyksen jälkeen.

Sotilasoperaatioiden julistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virallista sodanjulistusta ei ole annettu meneillään olevassa Venäjän ja Ukrainan välisessä sodassa. Kun Kreml ilmoitti Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan vuonna 2022, se väitti aloittavansa "sotilaallisen erikoisoperaation" sivuuttaen muodollisen sodanjulistuksen.[24] Ukrainan hallitus piti lausuntoa kuitenkin sodanjulistuksena[25], ja monet kansainväliset uutislähteet raportoivat siitä sellaisena.[26][27] Vaikka Ukrainan parlamentti kutsuu Venäjää "terroristivaltioksi" sen sotilaallisissa toimissa Ukrainassa[28], se ei ole julkaissut virallista sodanjulistusta sen puolesta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Georgia’s Breakaway Region Sends Troops to Ukraine The Moscow Times. 26.3.2022. Arkistoitu 27.3.2022. Viitattu 27.3.2022. (englanniksi)
  2. Russian troops plan to drive non-functioning vehicles to occupied Donetsk region 30.03.2022 21:08. Ukrinform. Viitattu 28.4.2022. (englanniksi)
  3. Resolution adopted by the General Assembly (Adopted without a vote on a Report from the Sixth Committee) 3314 (XXIX). Definition of Aggression (Twenty-ninth session. Agenda item 86) 14.12.1974. United Nations. Viitattu 28.4.2022. (englanniksi)
  4. United Nations and the Definition of Aggression (Essay) lawteacher.net. 16.7.2019. All Answers ltd. Viitattu 28.4.2022. (englanniksi)
  5. Russia Uses Homel Civil Airfield To Attack Ukraine charter97.org. 20.3.2022. Viitattu 28.4.2022. (englanniksi)
  6. Russia starts using Brest airport in Belarus to shell Ukraine 31.3.2022. Ukrinform. Viitattu 28.4.2022. (englanniksi)
  7. Defense Ministry: Russia relocating missile systems to Belarus’ Homel region 1.4.2022. Ukrinform. Viitattu 28.4.2022. (englanniksi)
  8. Brown, David: Ukraine conflict: Where are Russia’s troops? BBC News. Arkistoitu 23.2.2022. Viitattu 25.2.2022. (englanniksi)
  9. The military balance 2021. International Institute for Strategic Studies, 2021. ISBN 978-1032012278. (englanniksi)
  10. Altman, Howard: Foreign fighters now on battlefield helping battle Russia: Ukraine Military Times. 7.3.2022. Viitattu 9.3.2022. (englanniksi)
  11. a b Kirkas, Tiina: Ukraina oli Neuvostoliiton tärkeimpiä tasavaltoja: se tuotti viljaa, terästä ja ydinvoimaa koko valtakunnalle Yliopisto-lehti 4/2022. 10.5.2022. Helsingin yliopisto. Arkistoitu 16.5.2022. Viitattu 16.5.2022.
  12. Walker, Shaun: Aid convoy stops short of border as Russian military vehicles enter Ukraine: Armoured personnel carriers and support vehicles cross the border, while the 280-truck convoy comes to a halt separately. The Guardian, 15.8.2014. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  13. Incoronato, Katja: Miksi Venäjä aktivoitui Ukrainassa juuri nyt? Tutkija: Vladimir Putin voi haluta sotaa kolmesta syystä Uusi Suomi. Viitattu 6.4.2021.
  14. Ukrainalaissotilaita kuollut taisteluissa, Ukraina kehotti Natoa kiirehtimään jäsenyyttään sotilasliitossa Helsingin Sanomat. 6.4.2021. Viitattu 6.4.2021.
  15. Venäjä sanoo vetäytyvänsä Ukrainan rajalta verkkouutiset.fi. 22.4.2021. Viitattu 22.4.2021.
  16. a b Naton ulkoministerit Venäjälle: Voimankäytöllä Ukrainaa vastaan olisi kova hinta Yle uutiset. 30.11.2021. Viitattu 1.12.2021.
  17. Nato neuvottelee Ukrainan tilanteesta, Venäjän ja Ukrainan sanasota kiihtyy – Yle seuraa päivän tapahtumia Yle uutiset. 1.12.2021. Viitattu 1.12.2021.
  18. Putin allekirjoitti asetuksen Itä-Ukrainan kapinallisalueiden tunnustamiseksi – "Ukrainan liittyminen Natoon olisi suora uhka Venäjän turvallisuudelle" Yle Uutiset. 21.2.2022. Viitattu 22.2.2022.
  19. Putin määräsi venäläissotilaita Itä-Ukrainan separatistialueille "turvaamaan rauhaa" Yle Uutiset. 22.2.2022. Viitattu 22.2.2022.
  20. Borrell: Putinin päätös lähettää sotilaita Donetskiin ja Luhanskiin on toinen suora aggressio Ukrainaa kohtaa – YK:n turvallisuusneuvosto kokoontui hätäistuntoon Yle uutiset. 22.2.2022. Viitattu 22.2.2022.
  21. Uudet satelliittikuvat viittaavat muutokseen Venäjän joukkojen sijoittelussa – avaruusteknologiayhtiö: Sotilaallinen valmius on lisääntynyt Yle uutiset. 21.2.2022. Viitattu 22.2.2022.
  22. Hyökkäys alkoi monesta ilmansuunnasta Yle uutiset. Viitattu 24.2.2022.
  23. Overland, Indra: Financial Sanctions Impact Russian Oil, Equipment Export Ban's Effects Limited. Oil and Gas Journal, 2015. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.6.2022. (englanniksi)
  24. R. Pullen, C. Frost: Putin's Ukraine invasion – do declarations of war still exist?. The Conversation, 3.3.2022. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  25. Ukraine's envoy says Russia 'declared war'. The Economic Times, 24.2.2022. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  26. ‘No other option’: Excerpts of Putin’s speech declaring war 24.2.2022. AlJazeera. Viitattu 12.7.2022. (englanniksi)
  27. Sheftalovic, Zoya: Battles flare across Ukraine after Putin declares war Battles flare as Putin declares war politico.eu. 24.2.2022. Viitattu 28.6.2022. (englanniksi)
  28. Verkhovna Rada recognized Russia as a terrorist state 14.4.2022. ukrinform.net. Viitattu 12.7.2022. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]