Abhasia

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Abhasia
Аҧсны/აფხაზეთი/Абхазия
Aphsny/Apkhazeti/Abhazija
lippu lippu
lippu vaakuna

sijainti

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti Raul Khadzimba

Pääministeri Leonid Lakerbaia

Pääkaupunki Suhumi

Pinta-ala
– yhteensä 8 600 km² km² (sijalla –)
– josta sisävesiä ei merkittävästi

Väkiluku (2011) 240 705[1] (sijalla –)
– väestötiheys 28 / km²

Viralliset kielet abhaasi¹, georgia²

Valuutta apsar, rupla (RUB)

Aikavyöhyke UTC +4
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
– Julistautunut

23. heinäkuuta 1992 (ei laajasti tunnustettu)

Lyhenne

Kansallislaulu Aiaaira

¹Venäjän tunnustama hallinto.
²Georgian perustuslain mukaan.

Abhasia (abhaasiksi Аҧсны, Aphsny, georg. აფხაზეთი, Apkhazeti, ven. Абха́зия, Abhazija) on kansainvälisesti kiistelty vuonna 1992 itsenäiseksi julistautunut alue Kaukasiassa. Abhasian pääkaupunki on Suhumi.

Vuoden 2008 sodan jälkeen Venäjä tunnusti alueen itsenäisyyden. Itsenäisyyden ovat tunnustaneet myös Nicaragua, Venezuela, Nauru ja Vanuatu[2][3][4]. Suuri osa kansainvälisestä yhteisöstä katsoo alueen olevan osa Georgian valtiota.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Abhasian historia

Kansainvälinen asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abhasian presidentti Sergei Bagapš ja Etelä-Ossetian presidentti Eduard Kokoity Venäjän presidentti Dmitri Medvedevin luona Kremlissä 14. elokuuta 2008 juuri 11. elokuuta 2008 tulitaukoon päättyneiden Etelä-Ossetien sodan taisteluiden jälkeen.

Abhasian kansainvälinen asema on kiistanalainen. Georgia pitää sitä autonomisena tasavaltanaan. Venäjän federaation liittokokouksen molemmat kamarit kehottivat yksimielisesti 25. elokuuta 2008 presidentti Dmitri Medvedeviä tunnustamaan Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisyyden. Dmitri Medvedev ilmoitti jo seuraavana päivänä, 26. elokuuta 2008, Venäjän tunnustavan Abhasian ja Etelä-Ossetian "ihmishenkien säästämiseksi". Suurin osa kansainvälistä yhteisöä pitää Abhasiaa edelleen osana Georgiaa.

Kaksi muuta kansainvälisesti kiisteltyä itsenäiseksi julistautunutta aluetta, Transnistria ja Etelä-Ossetia, ovat myös tunnustaneet alueen itsenäisyyden.[5]

Tuvalu ja Vanuatu tunnustivat Abhasian vuonna 2011 mutta katkaisivat kaikki diplomaattiset suhteet vuonna 2014 ja tunnustivat alueiden kuuluvan osaksi Georgiaa.[6][7][7][8] [9][10][11][12][13]

Etelä-Ossetian tasavalta allekirjoitti 17. syyskuuta 2008 ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen Venäjän federaation kanssa. Sopimuksen neljäs artikla sisältää myös sotilaallisen avunannon mahdollisuuden Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 51. artiklan mukaisesti. [14]. Samansisältöinen sopimus allekirjoitettiin samanaikaisesti myös Venäjän federaation ja Abhasian tasavallan kesken.


Tunnustaneet maat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abhasian ensimmäisenä presidenttinä toimi Vladislav Ardzinba. Sergei Bagapš valittiin virkaan 12. tammikuuta 2005. Hän sai vaaleissa 91,54 % äänistä, ja hänen vastaehdokkaansa Jakob Lakoba vain 4,5 %. Bagapšin aikana käytiin Georgian sota, ja Venäjä tunnusti maan itsenäiseksi. Bagapš kuoli 2011 syöpäleikkauksen komplikaatioihin. Hänen seuraajakseen valittiin vuosina 2005–2010 pääministerinä toiminut Alyksandr Ankvab. Ankvab jätti eronpyyntönsä 1. kesäkuuta 2014 opposition protestiliikkeen vuoksi. Elokuun vaaleissa presidentiksi nousi liikkeen johtaja Raul Khadzimba niukalla enemmistöllä.[41]

Abhasian parlamentti oli 2002, 2003 ja uudelleen 2004 turhaan vedonnut Venäjään Abhasian tunnustamiseksi, Abhasian liittämiseksi Venäjän rahajärjestelmään ja puolustusavun antamiseksi. Venäjä tunnusti kuitenkin itsenäisyyden vuoden 2008 sodan seurauksena.

YK perusti Abhasiaan ihmisoikeuksia edistävän ja tarkkailevan toimiston vuonna 1997. Toimiston tehtävänä oli edistää laillisuutta ja tukea sisäiseen maanpakolaisuuteen joutuneiden asukkaiden rauhanomaista paluuta kotiseuduilleen.[42] Toimisto toimi yhdessä ETYKin mission kanssa vuoteen 2006 asti, jolloin ETYK lakkautti oman missionsa.[43] Vuonna 2009 YK päätti edelleen jatkaa operaatiotaan Georgiassa, mutta kesällä 2009 se lakkautettiin Venäjän vastustuksen takia.[44] Vuonna 2004 monilta Abhasian vähemmistökansallisuuksilta poistettiin oikeus käydä koulua omalla kielellään. Myös georgian kielen käyttö kouluissa on kielletty.[45]

Pakolaishallitus Georgiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Georgian hallitus tunnusti ainoastaan tukemansa Abhasian autonomisen tasavallan hallituksen, joka piti elokuuhun 2008 asti asemapaikkanaan Tškhaltan kylää Kodorin solan yläpuolella. Tämä hallitus hallitsi nimellisesti Abhasian Georgian hallussaan pitämää aluetta, johon kuului noin 17 % Abhasian pinta-alasta ja 1–1,5 % väestöstä. Sen johdossa oli Malkhaz Akishbaia.[46]

Kodorin kriisi 2006 aiheutui, kun Georgian sisäasiainministeriö lähetti erikoisjoukkoja riisumaan aseista Abhasian puolisotilaallisten joukkojen johtajan Emzar Kvitsianin. Saatuaan kyseisen alueen valtaansa määräsi Georgian presidentti Abhasian itsenäisyysmielisiä vastustavan Abhasian pakolaishallituksen Tbilisistä ottamaan alueen hallintaansa. Georgian hallitus suunnitteli myös georgialaisten paluumuuttoa alueelle.selvennä

2007 Georgian helikopterikriisi aiheutui siitä, kun 11. maaliskuuta 2007 kolme Mi-24-helikopteria pommitti Tškhaltan kylää, jossa oli Abhasian autonomisen tasavallan hallituksen hallintopaikka. Venäjä kiisti hyökkäysepäilyt, jotka Georgian hallitus kohdisti siihen.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abhasian noin 8 600 km² suuruinen alue sijaitsee Georgian luoteisosassa Mustanmeren rannalla. Kaukasus-vuoret pohjoisessa erotavat Abhasian Venäjästä (Karatšai-Tšerkessiasta), ja etelässä maa rajautuu Georgian Samegrelon alueeseen.

Maa on erittäin vuoristoinen, ja lähes 75 % sen pinta-alasta on vuoria tai kukkuloita. Kaukasuksen korkein kohta Abhasian alueella on 4 046 m. Abhasia jakaantuu luonnon olosuhteiden mukaan kahteen hyvin erilaiseen osaan; Mustanmeren rannikkoseutuun ja sen pohjoispuolella olevaan Kaukasusvuoristoon. Asutus keskittyy suurimmaksi osaksi rantakaistaleelle ja muutamiin syviin, jokien kovertamiin laaksoihin.

Ilmasto on erittäin leuto, minkä vuoksi neuvostoaikana Abhasiaa sanottiin usein Georgian rivieraksi.[47] Alue tunnetaan myös maataloustuotteistaan, kuten teestä, tupakasta, viinistä ja hedelmistä. Mustanmeren rannikkoseudulla vallitsee subtrooppinen ilmasto. Vuoden keskimääräinen sademäärä on 1 400–1 500 mm. Tätä rannikkokaistaletta lukuun ottamatta Abhasia sijaitsee Ison-Kaukasuksen etelärinteillä. Ilmasto muuttuu sitä viileämmäksi mitä korkeammalle vuoristossa noustaan. Vuoristokin on varsin runsassateista seutua, vuoden keskimääräinen sademäärä on 700–1 000 mm.

Yli puolet Abhasian pinta-alasta on metsien peitossa. Mustanmeren rannikko kuuluu Välimerenilmaston nahkealehtisten kasvien vyöhykkeeseen (metsää ja pensastoa). Vuoristoalueella metsät ovat pääasiassa havumetsää. Korkeimmilla vuoristoseuduilla on vuoristoniittyä.

Abhasian hallinnollinen jako.

Osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abhasia jaetaan epävirallisen lähteen mukaan yhteen Abhasian hallinnon alaiseen kaupunkiin (Suhumi) ja seitsemään piiriin.[48] Kunkin piirien alaisuudessa olisi enimmillään kaksi kaupunkia:

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustanmeren rannikon suotuisan ilmaston ja hedelmällisen maaperän ansiosta siellä viljellään teetä, tupakkaa, sitrus- ym. hedelmiä, viinirypäleitä ja maissia. Maan teollisuus on lähinnä maataloustuotteita jalostavaa teollisuutta. Lisäksi louhitaan kivihiiltä. Kivihiilialueen keskuksena on Tkvartšeli. Mustallamerellä harjoitetaan kalastusta. Matkailu on aikaisemmin ollut merkittävä elinkeino, sillä alueella on useita suosittuja loma- ja virkistyskeskuksia, kuten Suhumi, Pitsunda, Gagra ja Ritsajärvi. Georgian kanssa käyty sota on kuitenkin karkottanut turistit.

Maa toivoi turismin elpyvän viimeistään, kun Sotšin talviolympialaiset toivat turisteja lähialueelle vuonna 2014.[47]

Maan tärkeimmät liikenneväylät ovat tiheästi asutun rannikon halki kulkevat rauta- ja valtatie. Tärkein lentokenttä on Suhumissa. Alueen pohjoiset vuoristoseudut ovat vaikeakulkuisia.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abhasian väestö on kokenut 1990-luvulta lähtien rajuja muutoksia. Viimeisessä Neuvostoliiton aikana suoritetussa väestönlaskennassa 1989 Abhasian ASNT:n asukasluku oli 525 061, josta 45,7 % oli georgialaisia, 17,8 % abhaaseja, 14,6 % venäläisiä, 14,4 % armenialaisia ja 7,5 % muita. Vuosina 1992–1993 käyty sota johti Abhasian eroamiseen Georgiasta ja noin 80 % georgialaisesta väestöstä, noin 200 000 henkeä, pakeni tai ajettiin maasta.lähde?

Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan maan väkiluku oli 240 705 henkeä. 50,7 % väestöstä on abhaaseja, 17.93 % georgialaisia, 17.4 % armenialaisia, 0,2 % venäläisiä, 1,3 % mingreelejä ja 0,6 % kreikkalaisia. Hieman yli puolet väestöstä asuu kaupungeissa ja toinen puolisko maaseudulla. 53,6  väestöstä on naisia. [1]

Abhasian asutus on keskittynyt Mustanmeren rannikolle.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoitettuja teoksia alkoi ilmestyä abhaasin kielellä verrattain myöhään 1900-luvun alussa. Abhaasin kielen aakkoset luotiin 1800-luvulla. Kuuluisin abhaasikirjailija on Fazil Iskander, joka tosin kirjoitti vain venäjäksi.

Abhasian suosituin urheilulaji on jalkapallo. Maan merkittävin jalkapalloseura on Dinamo Suhumi. Abhaasian irtauduttua Georgiasta maahan luotiin oma jalkapalloliiga 1994. Abhasialaiset ovat saavuttaneet ansioita myös muun muassa nyrkkeilyssä (EM David Arshba 2005).

Juhlapäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pvm Suomalainen nimi Paikallinen nimi Huomautuksia
1.1. uusivuosi  
7.1. joulu joulun ajankohta johtuu ortodoksien juliaanisesta kalenterista
14.1. maailman luomispäivä azhirnihua  
8.3. kansainvälinen naistenpäivä  
ortodoksinen pääsiäinen pääsiäisen ajankohta johtuu ortodoksien juliaanisesta kalenterista
9.5. voitonpäivä Natsi-Saksan antautuminen 1945 Neuvostoliitolle
30.9. Abhasian itsenäisyyspäivä Abhasian itsenäistyminen Georgiasta
islamilainen syyspäivä kurbannihua

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Новости \ Численность населения Абхазии составляет 240 705 человек 28.12.2011. Viitattu 21.12.2014.
  2. "Nauru tunnusti Abhasian itsenäisyyden" YLE. Viitattu 15.12.2009.
  3. Abkhazia Says Nauru Recognizes Its Independence ABC News.
  4. Yes, No, Yes. Vanuatu Clarifies Position on Abkhazia The New York Times. 9.6.2011. Viitattu 23.8.2011. (englanniksi)
  5. "Moldovan kapinallisalue tunnusti Etelä-Ossetian ja Abhasian" YLE. Viitattu 1.9.2008.
  6. Абхазию признало государство Тувалу. – Lenta.ru, 23 September 2011
  7. a b Острова Тувалу признали Южную Осетию. – Lenta.ru, 23 September 2011
  8. Archived copy Arkistoitu 11 November 2011. Viitattu 24.9.2011.
  9. Tuvalu takes back recognition of independence of Abkhazia and so-called South Ossetia 31 March 2014. Viitattu 31 March 2014.
  10. Oliver Bullough: This Tiny Pacific Island Nation Just Gave Russia a Big Bruise 2 April 2014.
  11. "Vanuatu recognizes Abkhazia independence – Abkhaz ministry", RIA Novosti, 31 May 2011. Luettu 8 August 2013. 
  12. "On the establishment of diplomatic relations between Republic of Abkhazia and Republic of Vanuatu", Ministry of Foreign Affairs of Abkhazia, 27 May 2011. Luettu 8 August 2013. 
  13. Abkhazia & Pacific Ministry of Foreign Affairs of Abkhazia. Arkistoitu 16 April 2012. Viitattu 8 August 2013.
  14. Mobiili Helsingin Sanomat
  15. Указ «О признании Республики Абхазия»[vanhentunut linkki]
  16. Trend News : Russia Officially Established Diplomatic Relations with Abkhazia and South Ossetia News.trendaz.com. Arkistoitu 17 September 2008. Viitattu 3 October 2008.
  17. Russia appoints ambassadors to Abkhazia and South Ossetia
  18. Ambassadors to Abkhazia and South Ossetia present their credentials «ITAR-TASS» 16.12.2008, 18:43
  19. Georgia sets conditions for restoring diplomatic ties with Russia GeorgiaTimes.info. Viitattu 5 April 2016.
  20. Посольство России в Абхазии начало работу на постоянной основе. «Интерфакс» 01 мая 2009 года 23:26
  21. Embassy of Abkhazia to Russia opened in Moscow
  22. El Presidente de la República Nicaragua Decreto No. 47-2008 webcitation.org/5ajFHstLY Archived by WebCite.
  23. El Presidente de la República Nicaragua Decreto No. 46-2008 webcitation.org/5ajFTB665 Archived by WebCite.
  24. Новости NEWSru.com :: Южную Осетию и Абхазию в Никарагуа признали официально: подписаны все документы Viitattu 5 April 2016.
  25. Nicaragua, Abkhazia establish diplomatic relations "Itar-Tass", 11 September 2009, 07.37
  26. Nicaragua signs deal on relations with ex-Georgian republic, "RIA Novosti", 08:27 11 September 2009
  27. Южная Осетия установила дипотношения с Никарагуа. — Lenta.ru, 14 апреля 2010 года.
  28. http://www.mfaabkhazia.net/en/embassies/#EmbNicaragua
  29. Sputnik: Abkhazia, S. Ossetia may soon open embassies in Nicaragua 3 June 2010. Viitattu 5 April 2016.
  30. Archived copy Arkistoitu 21 January 2012. Viitattu 19.9.2011.
  31. Венесуэла признает Южную Осетию и Абхазию – Чавес РИА Новости. Viitattu 5 April 2016.
  32. MPRR [1] (PDF)
  33. MPRR: Embajador de Abjasia presentó copia de estilo ante autoridades venezolanas [2]
  34. https://www.google.com/hostednews/canadianpress/article/ALeqM5j5CVqkmbzjjuDV76Yvmoijq3p2WA
  35. Archived copy Arkistoitu 11 February 2012. Viitattu 4.8.2010.
  36. Abjasia.org.ve – Sitio oficial
    de la Embajada de la
    República de Abjasia
    en Venezuela
    Viitattu 5 April 2016.
  37. "Pacific island recognises Georgian rebel region", Reuters, 15 December 2009. Luettu 15 December 2009. 
  38. (venäjäksi) http://lenta.ru/news/2009/12/16/nauru/
  39. Науру признало Южную Осетию. – Грани.ру, 16 December 2009
  40. [3]
  41. http://www.rferl.org/content/caucasus-report-abkhazia-khajimba/26550800.html
  42. Human Rights Office in Abkhazia, Georgia (HROAG) United Nations Mission in Georgia
  43. OSCE Mission to Georgia (Closed) ETYK
  44. United Nations Observer Mission in Georgia UN
  45. Teachers in the southern Gali district of Abkhazia under pressure to give up Georgian language Eurasia.net
  46. Profile:Malkhaz Akishbaia Guardian
  47. a b Abkhazian Riviera attracts tourists from Europe RT 2007
  48. Naselenije Abhazije Selite= epävirallinen, venäläissivusto ethno-kavkaz.narod.ru Abhasian väestöstä virallisten väestönlaskentojen ja muiden kartoitusten tuloksista. Sivuston ylläpitäjä tai tietojen alkuerä ei käy lähteestä ilmi, tiedot tulee varmentaa luottavammasta lähteistä (vaikka enwiki ja ruwiki tähän toistaiseksi viittavatkin). Viitattu 7.2.2015 (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]