Georgian kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Georgia
Oma nimi ქართული ენა, kartuli ena
Muu nimi kartveli
Tiedot
Alue Georgian lippu Georgia
Turkin lippu Turkki
Venäjän lippu Venäjä
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Euroopan unionin lippu Eurooppa
Iranin lippu Iran
Azerbaidžanin lippu Azerbaidžan
Virallinen kieli Georgia
Puhujia 4,5 miljoonaa
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto georgialainen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta eteläkaukasialaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 ka
ISO 639-2 geo (B)/kat (T)
ISO 639-3 kat

Georgia on eteläkaukasialainen kieli, jota puhutaan Georgiassa ja sen lähialueilla. Kieltä kutsuttiin keisarivallan aikana ja neuvostoaikana gruusiaksi, joka on edelleen mahdollinen nimitys. Kielen omakielinen nimi on kartuli. Gruusia-sanan käytöstä on Venäjän ulkopuolella poliittisista syistä suurelta osin luovuttu. Georgiaa kirjoitetaan omilla aakkosillaan, joissa on 33 kirjainta. Georgiaa puhuu äidinkielenään noin 4,5 miljoonaa ihmistä.

Luokitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Georgia (gruusia) on eteläkaukasialainen tai kartvelilainen kieli. Vaikka etelä- ja pohjoiskaukasialaiset kielet usein niputetaan yhteen ryhmään, niiden sukulaisuutta ei ole pystytty osoittamaan tyydyttävällä tavalla – eteläkaukasialaisilla kielillä ei siis ole tunnettuja sukulaisia. Georgia on ylivoimaisesti ryhmänsä suurin kieli. Kaikkien muiden eteläkaukasialaisten kielten, svanin, mingrelin ja lazin puhujamäärät jäävät alle puolen miljoonan. Mingrelian ja svanin puhujille georgia toimii lingua francana, kun taas lazin puhujat ovat kaksikielisiä turkissa. Svanin kieli on näistä arkaaisin ja eronnut ryhmästä aikaisimmin (4000 vuotta sitten).

Etelä-ja pohjoiskaukasialaisia kieliä yhdistävät mm. ejektiiviset konsonantit, postpositioiden käyttö, ergatiivisuus ja agglutinatiivisuus. Toisaalta näitä piirteitä voidaan pitää pitkän yhteiselon tuotoksina, ja ryhmillä on myös useita eroavaisuuksia.

Alueellinen sijoittuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Georgiaa puhutaan etupäässä Georgiassa Mustaltamereltä Alazanin tasangolle, mutta myös naapurimaissa on suuria georgiankielisiä vähemmistöjä; erityisesti Venäjällä, jonne georgialaisia on muuttanut etenkin 1990-luvun talouskriisin aikana.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Georgian uskotaan eronneen mingrelistä ja lazista 1. vuosituhannella eaa. Svanin uskotaan eronneen noin tuhat vuotta tätä aikaisemmin. Georgialla on kansanrunouden ja -laulun lisäksi erittäin suuri kirjallinen perinne. Vanhin säilynyt georgiaksi kirjoitettu teksti on Iakob Tsurtavelin kirjoittama Pyhän kuningatar Šušanikin marttyyrius (Tsamebai tsmindisa Šušanikisi, dedoplisa) 500-luvulta. Myös vanhoja filosofiaa käsitteleviä tekstejä on säilynyt. Georgian kirjallisuuden rikkainta aikaa edustaa maan 1200-luvulla kirjoitettu kansalliseepos Pantterintaljainen. Myös 1500–1800-luvuilla on kirjoitettu paljon, ja georgialainen kirjallisuus on tänä aikana löytänyt myös eurooppalaisemman suunnan entisen bysanttilaisuuden ja persialaisuuden suuren vaikutuksen jälkeen. Kuten monissa muissa valtioissa, kirjallisuudella oli suuri vaikutus Georgian kansalliseen heräämiseen 1800-luvun loppupuolella.

Kirjoitusjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Georgian aakkoset

Georgiaa kirjoitetaan omalla kirjaimistollaan, joka on yksi maailman vanhimmista jatkuvasti käytössä olleista kirjoitusjärjestelmistä. Georgian nykyinen aakkosto on nimeltään mkhedruli ('sotilaallinen'), joka on mahdollisesti johdettu aiemmasta khutsuri-kirjoituksesta ('kirkollinen'). Käytössä on yhteensä 33 kirjainta, ja jokaista äännettä vastaa yksi kirjain – mikä voi tuottaa ongelmia roomalaisen kirjaimiston rajoitusten vuoksi georgian kielen translitteroinnissa. Kirjaimistossa ei eroteta suuria ja pieniä kirjaimia, mutta käytössä on ollut myös asomtavruli-aakkoset ('kapitaali'), jota käytetään nykyään lähinnä koristeena.

Murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Georgian murteet

Äänteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konsonantit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Georgiassa on suuri määrä konsonantteja. Kieli erottelee soinnittomat, soinnilliset ja ejektiiviset konsonantit.

  Bilabiaalinen Dentaalinen Palataalinen Velaarinen Uvulaarinen Glottaalinen
Klusiili p b
ფ ბ პ
t d
თ დ ტ
k g
ქ გ კ
1
Frikatiivi v
s z
ს ზ
ʃ ʒ
შ ჟ
χ ʁ
ხ ღ
h
Affrikaatta   ʦ ʣ ʦʼ
ც ძ წ
ʧ ʤ ʧʼ
ჩ ჯ ჭ
Nasaali m
n
       
Likvida l, r
ლ, რ

1/qʼ/:lla ei ole ei-ejektiivistä tai soinnillista vastinetta.

Vertaa näitä samantapaisia äänteitä:

  • , k (aspiroitu) ja , (ejektiivinen)
  • , t (aspiroitu) ja , (ejektiivinen)
  • , p (aspiroitu) ja , (ejektiivinen)
  • , ʧ (aspiroitu) ja , ʧʼ (ejektiivinen)

Ejektiiviset konsonantit lausutaan sulkemalla äänihuulten välinen aukko kokonaan äännettä lausuttaessa. Aspiroiduissa konsonanteissa taas äännettä seuraa pieni henkäys. Ejektiivisillä ja aspiroiduilla konsonanteilla on georgian äännejärjestelmässä tärkeä rooli, ja niiden vaitaminen toisiinsa voi muuttaa sanojen merkitystä, kuten ფაფა (papa, puuro) ja პაპა (p'ap'a, isoisä). Äänne ხ (kh, x) on velaarinen, ja vastaa saksan ach-äännettä. ღ (gh) on sen soinnillinen vastine. Lisäksi georgiassa on myös suomen h-äännettä vastaava harvinainen äänne ჰ (h). Kielessä ei kuitenkaan ole lainkaan f-äännettä, joten se translitteroidaan lainasanoissa georgiaan aspiroiduksi p:ksi (mm. Suomi on georgiaksi ფინეთი, Pineti).

Georgia on tunnettu pitkistä konsonanttiklustereistaan, ja konsonantteja voi olla peräkkäin jopa kuusi tai enemmän (mts'vrtneli - kouluttaja, prtškvna - kuoriminen, gvprtskvni - kuorit meidät).

Vokaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Georgiassa on viisi vokaalia: ი (ɪ), უ (ʊ), ე (ɛ), ო (ɔ) ja ა (a). Pitkiä ja lyhyitä vokaaleja ei erotella. Georgiassa ei periaatteessa ole lainkaan diftongeja, joten jokainen itsenäinen vokaali muodostaa oman tavunsa. Vokaaleja voi kylläkin olla useita peräkkäin, jolloin ne myös lausutaan erikseen (გააახლა, gaaakhla - hän uusi sen).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]