Siirry sisältöön

Ibrahim Traoré

Wikipediasta
Ibrahim Traoré
Ibrahim Traoré vuonna 2023.
Ibrahim Traoré vuonna 2023.
Burkina Fason valtionpäämies
30. syyskuuta 2022
Edeltäjä Paul-Henri Sandaogo Damiba
Henkilötiedot
Syntynyt1988
Bondokuy, Boucle du Mouhoun
Kansalaisuus Burkina Faso
Tiedot
Sotilaspalvelus
Palvelusmaa(t) Burkina Faso;
Mali (YK:n rauhanturvaajana)
Puolustushaara maavoimat
Palvelusvuodet 2010–
Sotilasarvo kapteeni

Ibrahim Traoré (s. 1988 Bondokuy, Boucle du Mouhounin hallintoalue) on burkinalainen upseeri, joka toimii Burkina Fason johtajana lokakuusta 2022. Sotilasarvoltaan hän on kapteeni. Hän johti vallankaappausta, jossa 30. syyskuuta 2022 syrjäytettiin maata vajaan vuoden hallinneen everstiluutnantti Paul-Henri Sandaogo Damiban johtama juntta.[1][2][3][4] Hänet nimitettiin siirtymäajan presidentiksi.[5][3]

Opiskelijasta sotilaaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Traoré opiskeli geologiaa Ouagadougoussa ennen liittymistään armeijaan vuonna 2010. Hän valmistui upseeriksi erinomaisin arvioin Georges Namonaon sotilakoulusta, joka kuitenkin on arvostukseltaan Kadiogon sotilasakatemiaa vaatimattomampi oppilaitos.[3] Valmistumisensa jälkeen hän taisteli useiden vuosien aikana jihadisteja vastaan, palvellen maan levottomissa pohjois- ja keskiosissa. Vuonna 2018 hän siirtyi naapurimaa Maliin YK:n MINUSMA-rauhanturvajoukkojen sotilaaksi. Kapteenin arvon hän sai 2020.[3]

Sotilasjuntan johtaja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2022 sotilaat kaappasivat vallan everstiluutnantti Damiban johdolla. Vaaleilla valittu presidentti Roch Marc Christian Kaboré syrjäytettiin. Traorésta tuli osa sotilasjunttaa.[3] Maaliskuussa Damiba nimitti Traorén johtamaan Kayan rykmentin tykistöä maan keskiosassa. Tyytymättömyys maan johtoon kasvoi useiden kuukausien aikana, ja työtoveriensa valtuuttamana Traoré kävi useita kertoja Ouagadougoussa purkamassa rykmentin huolia Damiballe. Nuoremman upseerikunnan kuvitelmat ropisivat ja tyytymättömyys vaihtui vihaksi, kun syyskuussa 2022 Burkina Fason pohjoisosassa autokolonnaan tehdyssä iskussa 27 sotilasta ja 10 siviiliä surmattiin. Tämä laukaisi uuden sotilasvallankaappauksen, jota Traoré johti.[3]

Toukokuussa 2024 Traorén johtama Burkina Fason sotilasjuntta ilmoitti jatkavansa sotilashallintoa viidellä vuodella.[6] Väliaikainen presidentti oli luvannut aiemmin, että maassa järjestettäisiin presidentinvaalit heinäkuussa 2024. Epäilyt vaalien toteutumisesta lisääntyivät muun muassa jihadistien hyökkäysten jälkeen, joissa esimerkiksi toukokuun 2023 lopulla noin 40 ihmistä sai surmansa. Osa Burkina Fasosta ei tässä vaiheessa ollut sotilashallituksen hallinnassa.[7]

Maaliskuussa 2025 Burkina Faso oli yksi neljästä Afrikan Sahelin alueen valtioista – muut olivat Mali, Niger ja Tšad – joita johti sotilastaustainen valtionpäämies.[8] Burkina Faso on liittynyt Malin ja Nigerin kanssa Burkina Faso muodosti kolmen sotilasdiktatuurin Sahelin liitoksi kutsutun valtioliiton. Venäjä tukee tätä rakennelmaa muun muassa Wagner-palkkasoturijoukosta muodostetulla palkkasoturiryhmittymällä (Africa Corps), asetoimituksilla ja afrikkalaisten upseerien sotilaskoulutusta tarjoamalla.[9][10][11][12][13] Kapteeni Traorén johdolla Burkina Faso on kertonut hakevansa sotilaallista yhteistyötä Venäjän kanssa.[14] Venäjän ruoka-avun, kulttuuri- ja koulutusohjelmien sekä propagandan avulla länsimaisia toimijoita - etenkin ranskalaisia - on korvattu ja painostettu painostettu pois maasta.[15][13] Valtioliiton on esitetty olevan pyrkimys legitimisoida sotilashallintojen valtaa.[16] Siirtymävaiheen presidentti, kapteeni Traoré on esiintynyt eräänä valtioliiton johtajana.[17] Valtioliiton etenemistä kuvaa osaltaan, että Sahelin liiton lippu nostettiin Burkina Fason lipun rinnalle presidentinpalatsin lipputankoon maaliskuussa 2025 kapteeni Traorén seuratessa juhlallista lipunnostoa.[18]

Suosittu poliitikko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ibrahim Traoré tapasi Vladimir Putinin toukokuussa 2025.

Karismaattiseksi kuvailtu Ibrahim Traoré on rakentanut panafrikkalaisen johtajan persoonallisuuden ja päättänyt ”vapauttaa kansakuntansa länsimaisen imperialismin ja uuskolonialismin kynsistä”[19]

Traorén vasemmistolaiseen talouspolitiikkaan on kuulunut muun muassa valtion omistaman kaivosyhtiön perustaminen sekä vaatimus ulkomaisille yrityksille antaa sille 15 prosentin osuus paikallisesta toiminnasta ja siirtää niiden osaamista burkinafasolaisille. Tämä koski myös venäläistä kaivosyhtiötä Nordgoldia, joka sai keväällä 2025 luvan investoida Burkina Fason kultateollisuuteen. Sotilasjuntta rakentaa myös kullanjalostamoa ja perustaa kansallisia kultavarantoa ensimmäistä kertaa maan historiassa. Juntta on myös kansallistanut kaksi Lontoossa noteeratun yrityksen aiemmin omistamaa kultakaivosta ja ilmoitti huhtikuussa 2025 aikovansa ottaa haltuunsa lisää ulkomaisessa omistuksessa olevia kaivoksia. Asiantuntija-arvion mukaan Traorén radikaalit uudistukset ovat lisänneet hänen suosiotaan Afrikassa.[19]

Puhuessaan Venäjän ja Afrikan huippukokouksessa vuonna 2023 Traoré käski Afrikan johtajia ”lakkaamaan käyttäytymästä kuin nuket, jotka tanssivat aina, kun imperialistit vetävät narusta”. Puhe sai suuren julkisuuden venäläisessä mediassa, josta on tullut merkittävä toimija Traorén panafrikkalaisen kuvan edistämisessä. Traoré osallistui toukokuussa 2025 Venäjällä järjestettyihin voitonpäivän tilaisuuksiin. Hän julkaisi X:ssä, että hän sekä naapurimaiden Malin ja Nigerin sotilasjohtajat innostuivat siitä, ”jotta voittavat terrorismia ja imperialismia vastaan käydyn sodan hinnalla millä hyvänsä”.[19]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ At 34, Burkina's new junta chief Ibrahim Traore is world's youngest leader The Hindu. 6.10.2022. Viitattu 25.12.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Burkina Faso: Military officers remove President Damiba in a coup Al Jazeera. 30.9.2022. Viitattu 25.12.2022. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f Brian Okoth: Burkina Faso coup leader Ibrahim Traore named transitional president france24.com. 15.10.2022. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
  4. ↑ Brian Okoth: Ibrahim Traore: Why Burkina Faso's leader attracts attention trtafrika.com. 15.8.2023. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
  5. ↑ Kai Jääskeläinen: Burkina Fasossa sotilasvallankaappauksen johtaja valittiin siirtymäkauden presidentiksi Yle Uutiset. 14.10.2022. Yleisradio. Viitattu 16.3.2025.
  6. ↑ Favour Nunoo: Burkina Faso extends military rule by five years BBC, bbc.com. 26.5.2024. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
  7. ↑ Doubts on Burkina Faso vote after fresh attacks kill dozens trtafrika.com. 15.8.2023. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
  8. ↑ Liam Karr & Matthew Gianitsos: Africa File, April 18, 2024: Chad is the Kremlin’s Next Target in the Sahel understandingwar.org. 18.4.2024. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
  9. ↑ Brian Okoth: Ibrahim Traore: Why Burkina Faso's leader attracts attention france24.com. 15.8.2023. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
  10. ↑ José Naranjo: Russia expands into the Sahel with its new brand: Africa Corps elpais.com. 23.12.2023. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
  11. ↑ Nicodemus Minde: Russia’s Africa Corps – more than old wine in a new bottle issafrica.org. 7.3.2024. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
  12. ↑ Burkina Faso Opens Door for Russia’s Africa Corps Africa Defense Forum, adf-magazine.com. 20.2.2024. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
  13. ↑ a b Lucas Winter, Jason Warner & Amelia Cheatham: Instruments of Russian Military Influence in Burkina Faso (pdf) army.mil. 1.2024. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
  14. ↑ ‘Russia’s African lab’: How Putin won over Burkina Faso after French adieu aljazeera.com. 15.3.2024. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
  15. ↑ Zineb Riboua: Moscow’s Southward March: Russia’s Geopolitical Maneuvers in the Middle East and Africa Hudson Institute, hudson.org. 23.1.2025. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
  16. ↑ Chinedu Asadu: A newly formed alliance between coup-hit countries in Africa’s Sahel is seen as tool for legitimacy AP, apnews.com. 24.11.2023. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
  17. ↑ Alliance des Etats du Sahel : une délégation des ministres chez le capitaine Traoré libreinfo.net. 16.2.2024. Viitattu 16.3.2025. (ranskaksi)
  18. ↑ Serge Ouitona: Burkina Faso : le drapeau de la Confédération des États du Sahel flotte au palais présidentiel afrik.com. 3.3.2025. Viitattu 16.3.2025. (ranskaksi)
  19. ↑ a b c Capt Ibrahim Traoré: Why Burkina Faso's junta leader has captured hearts and minds around the world www.bbc.com. 11.5.2025. Viitattu 19.6.2025. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ibrahim_Traoré&oldid=23372166”