Maurice Yaméogo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maurice Yaméogo
Maurice Yaméogo vuonna 1960.
Maurice Yaméogo vuonna 1960.
Ylä-Voltan presidentti
Edeltäjä
Seuraaja Sangoulé Lamizana
Henkilötiedot
Syntynyt31. joulukuuta 1921
Koudougou
Kuollut9. syyskuuta 1993
Ouagadougou
Tiedot
Puolue Ylä-Voltan demokraattinen liitto

Maurice Yaméogo (31. joulukuuta 1921 Koudougou9. syyskuuta 1993 Ouagadougou[1]) oli burkinafasolainen poliitikko. Hän toimi Ylä-Voltan (nykyisen Burkina Fason) presidenttinä vuosina 1959–1966.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yaméogo syntyi maanviljelijäperheeseen. Hänen vanhempansa kuuluivat Ranskan siirtomaan Ylä-Voltan suurimpaan etniseen ryhmään moseihin ja harjoittivat perinteistä uskontoa. Poika sai nimen Nawalagmba. Vuonna 1929 hänet kastettiin kristityksi, jolloin hän sai nimen Maurice.[1]

Yaméogo kävi alakoulun kotikylässään Koudougoussa. Hän halusi tulla katoliseksi papiksi ja lähti sitä varten opiskelemaan Pabrén seminaariin. Pian hän meni kuitenkin naimisiin ja ryhtyi työskentelemään siirtomaahallinnon virkailijana Abidjanissa, Dédougoussa ja Koudougoussa.[1]

Poliittisen uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yaméogon poliittinen ura alkoi ranskalaiseen Kristittyjen työntekijöiden keskusjärjestöön kuuluneissa ammattiliitoissa. Vuonna 1946 hänet valittiin Koudougoun piirin edustajaksi Norsunluurannikon yleisneuvostoon. Kun Ylä-Volta vuonna 1947 perustettiin uudestaan, Yaméogosta tuli sen aluekokouksen jäsen. Vuonna 1956 hän liittyi Ylä-Voltan demokraattiseen liikkeeseen, josta tuli vuoden 1957 vaaleissa maan toiseksi suurin puolue Ouezzin Coulibalyn Yhtyneen demokraattisen puolueen jälkeen. Puolueensa puheenjohtajana Yaméogo sai Ylä-Voltan ensimmäisessä hallituksessa maatalousministerin paikan.[1]

Yaméogon uran käännekohta oli joulukuussa 1957, jolloin Ylä-Voltan demokraattinen liike esitti epäluottamuslausetta Ouezzin Coulibalyn hallitukselle. Yaméogo turvasi hallitukselle aluekokouksen enemmistön ja sai palkaksi hallituksen toiseksi tärkeimmän sisäministerin salkun. Coulibalyn kuoleman jälkeen lokakuussa 1958 hänestä tuli pääministeri.[1]

Ylä-Voltan presidentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylä-Voltasta tuli joulukuussa 1958 Ranskan yhteisöön kuulunut autonominen tasavalta. Yaméogo toimi sen pääministerinä ja vuoden 1959 vaaleissa hänen puolueensa Ylä-Voltan demokraattinen liitto sai haltuunsa parlamentin enemmistön. Yaméogo valittiin 11. joulukuuta 1959 Ylä-Voltan tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi ja elokuussa 1960 hän julisti maan itsenäiseksi.[1]

Vuoden 1960 perustuslaki antoi Ylä-Voltan presidentille laajat valtaoikeudet hallituksen puheenjohtajana ja armeijan ylipäällikkönä. Yaméogo piti hallussaan myös eräitä muita ministerinpaikkoja ja johti Ylä-Voltan demokraattista liittoa, josta vuonna 1962 tuli maan ainoa puolue. Vuonna 1965 hänet valittiin uudelleen presidentiksi 99,9 prosentin ääntenenemmistöllä.[1]

Yaméogon tavoitteena oli yhtenäisen kansakunnan muodostaminen. Sitä varten hän rajoitti myös perinteisten mosipäällikköjen, ammattiyhdistysliikeen ja katolisen kirkon vaikutusvaltaa. Ulkopolitiikassaan hän pyrki eroon entisestä emämaasta ja sai Ranskan vetämään joukkonsa pois vuoden 1961 loppuun mennessä. Yaméogo kulki ystävänsä Félix Houphouët-Boignyn vanavedessä torjuen Malin liittovaltion ja kannattaen Länsi-Afrikan ententeä sekä ajatusta valtioliitosta Norsunluurannikon kanssa.[1]

Yaméogon kansansuosio romahti nopeasti. Hänen rakentamaansa yksipuoluejärjestelmää rapauttivat eturyhmien välinen taistelu, hallinnon korruptio, Norsunluurannikon myötäily ja katolisen kirkon vaikutusvallan rajoittaminen. Presidentin arvovaltaa vahingoitti myös hänen avioeronsa ja avioliitto norsunluurannikkolaisen kauneuskuningattaren kanssa. Valtion budjettivajeen ratkaisemiseksi Yaméogo ilmoitti joulukuussa 1965 kahdenkymmenen prosentin palkanalennuksesta virkamiehille sekä palkansaajien ja yritysten lisäverosta. Ammattiliitot järjestivät yleislakon ja mielenosoituksia, jotka yltyivät väkivaltaisiksi yhteenotoiksi poliisin kanssa. Yaméogo julisti maahan poikkeustilan, mutta joutui 3. tammikuuta 1966 luovuttamaan vallan armeijalle.[1]

Pidätys ja myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sangoulé Lamizanan johtama sotilasjuntta pidätti Yaméogon ja järjesti oikeudenkäynnin hänen tuomitsemisekseen. Entinen presidentti tuomittiin vuonna 1969 valtion varojen kavaltamisesta viiden vuoden pakkotyörangaistukseen, mutta Ranskan painostuksesta hänet vapautettiin vuonna 1970. Yaméogo pidätettiin uudelleen Thomas Sankaran noustua valtaan vuonna 1983, mutta hän onnistui välttämään oikeudenkäynnin ja pääsi seuraavana vuonna jälleen vapaaksi.[1]

Asuttuaan muutaman vuoden Koudougoussa Yaméogo muutti vuonna 1987 Norsunluurannikolle, mutta palasi Burkina Fasoon vuonna 1990. Blaise Compaorén hallitus palautti hänen maineensa vuonna 1991. Viimeisinä vuosinaan Yaméogo toimi välittäjänä muun muassa Norsunluurannikon kanssa käydyissä neuvotteluissa. Hän sai valtiolliset hautajaiset, joihin osallistui presidentti Compaorén ohella Norsunluurannikon pääministeri Alassane Ouattara.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Istorija Afriki v biografijah, s. 742–748. Moskva: Rossijski gosudarstvennyi gumanitarnyi universitet, 2012. ISBN 978-5-7281-1358-4. Teoksen verkkoversio.