Etelänmerinorsu
| Etelänmerinorsu | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Hylkeet Phocidae |
| Suku: | Norsuhylkeet Mirounga |
| Laji: | leonina |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Mirounga leonina |
|
 Etelänmerinorsun levinneisyysalue |
|
| Katso myös | |
Etelänmerinorsu eli etelänisohylje[2] (Mirounga leonina) on suurikokoinen varsinaisiin hylkeisiin (Phocidae) kuuluva merinisäkäs. Se on saanut nimensä suuren kokonsa sekä aikuisen uroksen kärsämäisen kuonon takia. Etelänmerinorsujen lukumääräksi on arvioitu noin 650 000 yksilöä.[1]
Koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urosmerinorsu voi kasvaa 6,5 metriä pitkäksi ja painaa jopa 3600 kg. Naaraat ovat paljon pienempiä.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelänmerinorsut elävät lähellä Etelämannerta. Niitä oli ennen paljon Tasmaniassa, mutta ne on sieltä metsästetty liki sukupuuttoon. Niitä nähdään toisinaan Uudessa-Seelannissa ja Etelä-Afrikassa. Puolet kokonaiskannasta pesii Etelä-Georgian saarilla; muut pesimäalueet ovat Macquariensaari, Heardinsaari ja Kerguelen.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelänmerinorsut saalistavat ennen kaikkea mustekaloja.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Campagna, C. (IUCN SSC Pinniped Specialist Group): Mirounga leonina IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Etelänisohylje (etelänmerinorsu) – Mirounga leonina Laji.fi. Viitattu 17.4.2022.
| ||||||||||