Macquariensaari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Macquariensaari
MacquarieIsland11.JPG

Näkymä Macquariensaarelta

Sijainti
Korkein kohta
Pinta-ala
123 km²
Väestö
Luokitus
Australian kansallinen kulttuuriperintöluetteloView and modify data on Wikidata

Macquariensaari[1] on Australian Tasmaniaan kuuluva subantarktinen saari. Saarella on kokoa noin 123 km² ja se on osa Unescon maailmanperintöluetteloa. Saari tunnetaan esimerkiksi maapallon ainoana paikkana, jossa maan vaipan kiviaines nousee edelleen merenpinnan yläpuolelle.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri macquarienpingviinien yhdyskunta.
Etelänmerinorsut ottavat yhteen keskenään.

Macquariensaari sijaitsee noin 1  500 kilometriä Tasmaniasta kaakkoon ja 1 100 kilmetriä Uudesta-Seelannista lounaaseen.[2] 11 kilometriä saaresta pohjoiseen sijatsevat Bishopin ja Clerkin pikkusaaret.[3] Eteläpuolella 37 kilometrin päässä ovat puolestaan Judge- ja toinen Clerksaari. Saaren pituus on 34 kilometriä ja sen leveys on 2–5 kilometriä.[2] Sen pinta-ala on noin 123 km².[4] Korkein kohta Mount hamilton on 433:n metrin korkeudella merenpinnasta. Suurin osa saarta on tasannetta 200–300:n metrin korkeudella. Tasannetta reunustavat rannikon jyrkät kalliot.[2]

Saari on Tyynenmeren ja Australian laattojen välissä sijaitsevallamerestä kohoavalla Macquarienselänteellä. Saari on noussut merenpinnan yläpuolelle noin 700 000 vuotta sitten ja sen maanpinta kohoaa yhä.[2] Macquariensaari on maapallon ainut paikka, jossa Maan vaipan kiviainesta kohoaa edelleen merenpinnan yläpuolelle.[3] Pinnamuotoihin ovat vaikuttaneet esimerkiksi tuuli- ja vesieroosio. Jäätikköjä saarella ei sen sijaan ole ollut.[2]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Macquariensaari on puuton. Sillä esiintyviä kasvilajeja ovat esimerkiksi Poa foliosa, Stilbocarpa polaris, Pleurophyllum hookeri, Agrostismagellanica, Festuca contracta, Azorella macquariensis, Corybas dinemus, Puccinellia macquariensis, sekä monet sammalet.[2]

Saarella lisääntyviä hyljelajeja ovat etelänmerinorsu, uudenseelanninmerikarhu, kergueleninmerikarhu ja uudenamsterdaminhylje. Pingviinilajeja ovat endeeminen macquarienpingviini, keisaripingviini, valkokulmapingviini ja kalliotöyhtöpingviini. Muita lintulajeja ovat esimerkiksi jättiläisalbatrossi, harmaapääalbatrossi, mustakulma-albatrossi, etelännokialbatrossi, tummamyrskyliitäjä ja isomyrskyliitäjä. Saarella aikanaan eläneet lentokyvyttömät uudenseelanninviherkaijan alalaji Cyanorhamphus novaezalandiae erythrotis ja itkuluhtakanan alalaji allus philippensis macquariensis ovat kuolleet sukupuuttoon ihmisten saapumisen jälkeen[2]

Ihmisten mukana saarelle tuli myös jäniksiä, kissoja, rottia, hiiriä ja vekaluhtakanoja.[2] Tulokaslajeja pyrittiin sittemmin hävittämään, mikä osoittautui hankalaksi. Esimerkiksi kissojen metsästys johti jänisten lisääntymiseen ja jänisten hävittäminen sai kissat saalistamaan enemmän saaren lintuja.[4] Vuonna 2007 aloitettiin 25-miljoonan dollarin hanke tuholaislajien hävittämiseksi ja saari julistettiin lopulta niistä vapaiksi vuonna 2014.[5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaren tutkimusasema.

Macquariensaaren löysi australialainen hylkeenmetsästäjä Frederick Hasselborough vuonna 1810. Hasselborough nimesi saaren Uuden Etelä-Walesin kuvernööri Lachlan Macquarien mukaan. Hasselborough mainitsi nähneensä karille ajaneen "muinaisen" veneen. On mahdollista, että vene oli polynesialainen.[4]

Saarelle ei perustettu vakituista ihmisasutusta, mutta siitä tuli huomattava hylkeenmetsästyksen keskus.[4] Hylkeitä pyydettiin nahkojen ja niistä saatavan öljyn takia ja metsästys verotti niiden kantoja saarella huomattavasti.[2] George F. Ainsworthin johtama vuosien 1911–1914 johtama naparetkikunta perusti väliaikaisen sää- ja yhteysaseman saarelle. Tutkimusretkikunta kartoitti myös saaren biologiaa ja geologiaa.[2] Vuonna 1933 Macquariensaaresta tehtiin luonnonsuojelualue[4] ja vuonna 1947 saaren pohjoiskärkeen perustettiin uusi tutkimusasema. Sittemmin saarella on vieraillut useita kasvi- ja eläintieteilijöitä.[4]

Macquariensaari liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1997.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 2.11.2020.
  2. a b c d e f g h i j Liz Cruwys: Encyclopedia of the Antarctic, s. 607-608. Routledge, 2007. ISBN 978‑0‑415‑97024‑2. (englanniksi)
  3. a b c Macquarie Island World heritage List. Unesco. Viitattu 2.11.2020. (englanniksi)
  4. a b c d e f Lorraine Murray: Macquarie Island Encyclopaedia Britannica. Viitattu 2.11.2020. (englanniksi)
  5. Laura Beavis ja Linda Hunt: Macquarie Island declared pest free after 7-year eradication program ABC News. Viitattu 2.11.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]